Sivut

tiistai 4. syyskuuta 2018

Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus #dekkaritiistai



Vain muutaman kymmenen metrin päässä heitä lähestyi valtava pikimusta hevonen. Se laukkasi ihan omin päin, lujaa mutta kankeasti, kuin sillä olisi ollut reumatismi. Kaviot jytisivät kiveykseen ja iskivät siitä kipinää. Silmistä hehkui sininen valo, joka tunkeutui sumun läpi ja heitti Samulin ja Heikin varjon kulmatalon seinälle.
̶  Aaaahhh! Heikki huomasi huutavansa.
Samulikin huusi. He pakenivat päistikkaa paikalta ja kurvasivat seuraavasta kulmasta kohti kotia.


Helsinkiä pitää kauhun vallassa aavehevonen, joka laukkaa siniset silmät hehkuen sumun keskeltä, rikkoo liikehuoneistojen ikkunoita ja katoaa paikalta arvotavarat mukanaan. Virkavalta on voimaton. 12-vuotiaat kaverukset Heikki, Otto, Samuel ja Erik päättävät perustaa salaseura Apassit ja selvittää, mikä aavehevonen oikein on ja miten sen puuhat saataisiin loppumaan. Myös Heikin pikkusiskot, kaksoset Elli ja Nelli eli Ellinelli haluavat mukaan Apasseihin, vaikka poikien mielestä se ei oikein käy.

Aavehevosen jahtaaminen kysyy Apasseilta paitsi huimaa rohkeutta myös aivonystyröiden hierontaa. Onneksi salaseuralaisille ovat tuttuja niin Arsene Lupinin kuin Sherlock Holmesinkin menetelmät. Kaupungilla liikkuu hurja huhu aavehevosen alkuperästä. Nopeasti Apassit päättelevät, että on tärkeää koettaa tavoittaa henkilö, joka on tarinan alun perin kertonut. Silloin päästäisiin myös itse hevosen jäljille. Helpommin sanottu kuin tehty, tosin.

Jännittävien käänteiden ja kiperien tilanteiden jälkeen arvoitukset saavat ratkaisunsa. Apua pojat saavat myös Helsingin poliisivoimilta ja Stockmannin tavaratalon vartijoilta. Onneksi, sillä vastustaja osoittautuu häikäilemättömäksi ja vaaralliseksi.

Tapani Baggen lastendekkari Aavehevosen arvoitus aloittaa uuden Apassit-nimisen lastenkirjasarjan. Sarjan aloitusosan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1910 syksyiseen Helsingin keskustaan. Samassa naapurustossa asuvat lapset ovat kavereita keskenään, vaikka heidän taustansa onkin erilainen. Heikin ja Ellinellin vanhemmat ovat alempaa virkamiesluokkaa, Erikin vanhemmat ovat tieteilijöitä ja Samuel ja Otto tulevat työväenluokasta. Otto ja Samuel joutuvat tekemään työtä, koska kansakoulu on jo käytynä ja perheet tarvitsevat kaikki tulonlähteet, mutta muut lapset käyvät poika- ja tyttölyseoita.



Lapset ovat reippaita ja melkoisen rohkeitakin, mutta mitään supertaitoja heillä ei ole. Samuel ja Otto ovat käytännöllisiä ja heillä on tarpeellisia suhteita, kuten konstaapeli Väsy, jonka Samuel tuntee lehtipoikauransa takia. Erik taas on vanhempiensa lailla kiinnostunut tieteistä ja osaa esimerkiksi kertoa, miten sumua voisi tuottaa keinotekoisesti, ainakin teoriassa. Heikki taas tuntee kirjallisuutta, koska postivirkailijaisä sijoittaa varansa kirjoihin ja lukee mielellään. Nokkelimmat ja rohkeimmat (tai huimapäisimmät?) Apasseista taitavat lopulta kuitenkin olla Elli ja Nelli. Poikienkin on se pakko myöntää, niin ärsyttävää kuin se onkin!

Historiallinen dekkari lapsille on aivan mahtava idea! Aavehevosen arvoitus on kaikin puolin hienosti toteutettu. Kirja sopii jo hyvin itse lukeville alakoululaisille ja tietysti myös ääneen luettavaksi. Juoni on sopivan kimurantti ja jännittävä, ja juonenkäänteet seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Pitkästymään ei pääse. Vanhahtavaa sanastoa on mukana juuri sopiva hyppysellinen, vain mausteena. Tarinaa vie eteenpäin myös Carlos da Cruzin hieno kuvitus, ja paikoin teksti jatkuu ihan konkreettisesti kuvan puhekuplissa. Kuvat tukevat sekä jännitystä että tarinan lämmintä huumoria. Pidin erityisesti arvoituksen ratkaisuun sisältyvästä steampunk-vivahteesta!



Kiitosta on annettava myös kansien sisäpuolille painetuista Helsingin kartoista, joihin on erikseen merkitty kirjan tapahtumapaikat. Helsingin hyvin tunteville kartoista on kivaa verrata, miten kotikulmat ovat rusaassa sadassa vuodessa muuttuneet. Viimeisellä aukeamalla on avattu muutamaa historiallista faktaa, kuten kuvattu lyhyesti ajan koulujärjestelmää. Kutosluokkalainen voi mukavasti miettiä, millaista olisi mennä seuraavana syksynä koulun sijasta töihin vaikka myymään sanomalehtiä kadunkulmaan tai auttamaan isää kalastusveneeseen. Koulukäyttöönkin siis vallan mainio kirja, josta myös tällainen keski-ikäinen dekkarifani piti kovasti.

Apassit-sarjaan on näemmä jo ilmestynyt jatkoa eli Vanajaveden hirviö.

Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (Apassit 1)
Kuvitus Carlos da Cruz.
Karisto 2018. 127 sivua.


Arvostelukappale.



#dekkaritiistai-sarja:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti