Sivut

maanantai 24. toukokuuta 2021

JP Koskinen: Kesäkuun kalmantanssi

 

                      


JP Koskisen Murhan vuosi -dekkarisarja saavutti puolenvälin krouvin, kun sarjan kuudes osa Kesäkuun kalmantanssi viime vuonna ilmestyi. Omien itse kehittelemieni lukuruuhkien takia pääsin kesäkuisiin murhatunnelmiin vasta nyt, mutta ehdin sentään nipin napin ennen sarjan seuraavan osan eli Heinäkuun hurmeisten niittyjen ilmestymistä (kirja on ilmestynyt viime viikolla).

Juho Tulikoskelle ei kuulu varsinaisesti uutta. Romantiikkarintamalla ei ole tapahtunut edistystä, vaikka parturi-kampaaja Helin kanssa tälläkin kertaa ratkotaan yhteistä eettisesti varsin kimuranttia tapausta. Pieni lämmin hytkähdys taitaa kerran tai pari Juhon rinnantietämillä Heliä katsellessa tai ajatellessa käydä, mutta asia ei etene.

Sen paremmin eivät etene Arosoiden ja Tulikoskien perheiden sotkutkaan. Juhon sisko Johanna on lupaustensa mukaisesti avannut tilin, jolle pitäisi tulla sisarusten isältä jääneiden taulujen myynnistä saatuja rahoja. Tili on kuitenkin nollilla, eikä Johanna vastaa Juhon soittoihin. Isoisän kunto alkaa olla niin huono, että hänelle pitää hankkia hoitopaikka. Iäkäs isoäiti ei enää jaksa toimia omaishoitajana. Isoäidin valitsema paikka on kuitenkin Juhon serkun mielestä liian kallis. Sukukokous on syytä kutsua koolle. Sivumennen sanottakoon, että tämä sivujuoni puhutteli minua erityisesti, sillä Koskinen kuvaa vähäeleisesti niitä kovin ristiriitaisia tunteita, joita kyseiseen kipeään asiaan liittyy.

Työpaikalla eli Juhon enon Kalevi Arosuon yksityisetsivätoimistollakin on taas kovin hiljaista. Eno tuntuu kyllästyneen jopa Anneli Auerin tapauksen ratkomiseen. Sitten toimistolle astelee Ritva Ikävalko, joka palkkaa kaksikon etsimään kadonnutta aviomiestään Jannea. Mies on ollut omilla teillään jo parisen viikkoa. Janne on vaimon mukaan sosiaalinen ja leppoisa kaveri, jonka raha-asiat ovat kroonisesti hunningolla. Kun pariskunta viimeksi keskusteli, Janne oli lähdössä selvittämään hämärähköjä velkojaan. Sen jälkeen Ritva on saanut mieheltään yhden käsittämättömän tekstiviestin.

Keramiikkayrittäjä Ritva Ikävalkon isä on Johannes Laamio on paikkakunnalla tunnettu miljonääri, joten Arosuo kummastelee pariskunnan sotkuisia raha-asioita. Kun Juho vähän penkoo Janne Ikävalkon velkoja, käy ilmi, että hän on lainannut tuntuvia summia lähestulkoon kaikilta paikallisilta pikavippifirmoilta, joista useimmat ovat myyneet saamatta jääneet saatavansa eteenpäin ilmeisesti vähemmän puhtoisia keinoja käyttäville perintäfirmoille. Mutta kenen etu olisi ollut Jannen katoaminen tai kenties jopa kuolema?

Selvittelytyö etenee takkuisesti ja lähinnä onnenkantamoisten avulla, eikä todellakaan ilman vaaratekijöitä, sen Juhon vatsalihakset saavat pian tuta, samoin naamataulu. Kaiken lisäksi Juhosta alkaa tuntua, että eno ja työnantaja Kalevi Arosuon oma menneisyys saattaa liittyä jotenkin kuvioon. Miksi Kalevi-eno ei suostu keskustelemaan veljensä Voiton kuolemaan liittyvistä tapahtumista?

Murhan vuosi -sarjan dekkarit ovat mukavan leppoisia ja viihdyttäviä, vaikka niissä ikäviä rikoksia tutkitaankin. Pääjuoni ratkeaa aina jokaisessa yksittäisessä kirjassa, eikä koko sarjan läpi kulkevissa juonikuvioissa tapahdu niin nopeita käänteitä, etteikö voisi huoleti lukea kirjat missä järjestyksessä tahansa. Itse esimerkiksi luin aloitusosan Tammikuun pimeän sylin vasta jokin aika sitten, mutta muut osat olen lukenut ilmestymisjärjestyksessä.

Kesäkuun kalmantanssi tosin tekee siinä mielessä poikkeuksen, että se päättyy suorastaan karmaisevaan koukkuun. Siinä mielessä on ihan hyväkin juttu, että Heinäkuun hurmeiset niityt on jo sähköisenä versiona ilmestynyt ja painettukin tullee ihan pian!

JP Koskinen: Kesäkuun kalmantanssi
CrimeTime 2020. 305 s.
Äänikirjan lukija Panu Kangas, kesto 9 h 20 min.


Arvostelukappale, äänikirja Nextory.

Murhan vuosi -sarja:

Tammikuun pimeä syli
Kesäkuun kalmantanssi
Heinäkuun hurmeiset niityt

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti