Sivut

tiistai 23. lokakuuta 2012

TTT: Kymmenen keskeytettyä kautta aikojen






Innostuin viime viikolla kovasti Satun blogista löytämästäni brittiläisen kirjablogin The Broke and the Bookish verkkomeemistä Top Ten Tuesday. Blogista löytyy hengästyttävä lista toteutetuista ideoista ja linkkejä toisiin blogeihin, joihin meemi on levinnyt. Silmäilin sitä nopeasti ja samaan hengenvetoon listasin kymmenen kirjaa, joita en aio lukea. Tästä päähänpistosta sukesikin sitten blogissani ennen näkemättömän vilkas keskustelu kirjoista, joita joko kannattaa tai ei kannata lukea. Häkellyttävää, mutta kivaa! Kiitos kaikille osallistuneille!

Kymppilistaus oli niin kiehtova, että saman tien päässäni alkoi pyöriä jo monta ideaa uusista listoista. Aionkin siis ainakin parina tiistaina julkaista oman Top Ten Tuesday -listani eli TTT:n. Tällä toisella kerralla päätin laatia listan kymmenestä kesken jääneestä kirjasta kautta aikojen. Ensin ajattelin, että tehtävä taisi olla liian vaikea, sillä kuuden ensimmäisen jälkeen alkoi lyödä tyhjää. Enhän minä koskaan jätä kirjoja kesken! Blogin aikanakin olen tainnut niin tehdä ehkä neljästi, ja lähes kaikista olen synnin tunnossa kirjoittanutkin, viimeksi tästä.

Mutta kuten olen ennenkin huomannut, ihmisen muisti ja mieli toimivat oudosti. Kun kerran olin alkanut mielessäni askarrella kysymyksen parissa, alkoi alitajunnasta tai jostain muualta popsahdella pintaan muistikuvia, milloin illalla ennen nukahtamista, milloin kirjaston kirjoja silmäillessäni. Niinpä voin siis ylpeänä esittää

Kymmenen keskeytettyä:

  1. Franz Kafka: Linna
Valmistuttuani ajattelin, että pitää lukea lisää klassikkoja. Kafka on hyvin nimekäs tekijä, jonka tuotantoon viittaillaan milloin missäkin kirjallisessa yhteydessä. Muodonmuutoksen olin jo lukenut, siispä ostin itselleni Linnan. Valitettavasti en koskaan päässyt linnan portista sisään. Säälittävästi kirja taisi majailla yöpöydälläni parisen vuotta, kunnes luovutin ja laitoin kirjan ensin vuosiksi hyllyyn, sitten eteenpäin. Olin hankkinut sen Otavan klassikkosarjan sinikantisena pokkarina, joten ei hirveän pahasti kirpaissut siitä luopuakaan.

  1. Herman Melville: Moby Dick
Samalla ajatuksella kuin tuossa edelläkin lähdettiin liikkeelle. ”Kutsukaa minua Ismaeliksi”, vai miten se nyt menikään. Ei taidettu päästä edes avomerelle, valitettavasti. Tämän kirjan kohdalla keskeyttäminen on harmittanut edellistä enemmän, sillä sen olin hankkinut kovakantisena laitoksena. Ihan kokonaan en ole vielä lukemisajatuksesta selvästikään luopunut, sillä omistan kirjan edelleen, vaikka olen vienyt sen työpaikan hyllyyn asiakkaitten iloksi.

  1. Monica Fagerholm: Diiva
Sarjassamme katkeria pettymyksiä! Rakastin Fagerholmin läpimurtoteosta Ihanat naiset rannalla, joka on aivan toisenlainen kuin tämä. Diivasta en ymmärtänyt oikein mitään, joten käsittämättömät tapahtumat ja niiden puuttuminen sekä aivan kummallinen kieli puuduttivat sitkeän lukijan. Oli jätettävä kesken. Sittemmin kyllä luin Amerikkalaisen tytön ja pidinkin melko lailla. Samaa aihetta kiertävä Säihkenäyttämö ei avautunut ihan yhtä vähällä. Diivan kohdalla luovuttaminen oli siksikin helpohkoa, että kyseessä oli kirjaston kirja. Tässä ehkä ratkaisevinta olivat täysin väärät ennakkoasenteet ja -odotukset. Kovin helpolla en mielestäni luovuta, sillä olen antanut kirjailijalle uusia mahdollisuuksia.

  1. Virpi Hämeen-Anttila: Alastonkuvia
Olin todella innoissani, kun Hämeen-Anttilan esikoisromaani Sudenvuosi ilmestyi. Erittäin oppinut ja sivistynyt henkilö ei voi kirjoittaa huonoa romaania, ajattelin. Sudenvuosi ei huono ollutkaan, vaikka oli silti pieni pettymys. Ajattelin, että tästä se lähtee kehittymään ja parempaa on tulossa. Elokuvankin kävin katsomassa, ja ihastuin uusiin kasvoihin eli Krista Kososeen. Mutta sitten tuli tämä Hämeen-Anttilan toinen romaani. Kylläpä tökki! Musiikkiviittaukset ja muu taidekrääsä tuntuivat niin päälle liimatuilta ja harkituilta, että alkoivat tunkea päällimmäisiksi tarinassa. Kirjaston kirja oli helppoa viedä takaisin keskeytettynäkin. Olin kyllä salaa pikkuisen vihainen. Miten niin fiksuna ihmisenä pitämäni kirjailija voi kirjoittaa sellaista p***aa? Sittemmin olen lukenut kirjailijalta vielä ainakin teokset Kolmastoista lapsi, Perijät, Sokkoleikki, Päivänseisaus ja Railo. Aina välillä romaaneissa on hetkensä, mutta usein jää pettymys käteen. Sitkeä olen kuitenkin yrittämään, vai mitä? Nyt syksyllä julkaistua Tapetinväristä on kehuttu kirjailijan parhaaksi…

  1. Anne Rice: Vampyyri Lestat
Ennen tätä tämänhetkistä ehkä jo hieman laantumassa olevaa vampyyribuumia päätin tutustua alan yhteen kulttikirjailijaan eli Anne Riceen, jonka tuotantoon viittailtiin usein silloin (1990-luvulla) lukemissani kirjoissa. Muistaakseni myös jotkut oppilaista taisivat Ricen tuotantoa lukea. Oli myös elokuva. Veren vangit aloittaa Lestat-sarjan, ja sen sain vielä ihan kunnialla luettua, vaikka en muistaakseni mitenkään kauheasti innostunutkaan. Kakkososa olikin jo sitten liikaa sietokyvylleni, joten takaisin vain kirjaston hyllyyn.

  1. P. D. James: Pahuuden palkka
Brittidekkarin fanittajalle tämä on hieman noloakin. Innostuin Jamesin verkkaisista dekkareista ensin television kautta, ja olen lukenut hänen kirjojaan melkoisen pinon. Jossakin vaiheessa alkoi tuntua, että paras terä on jotenkin kadoksissa. Olen ostanut tämän kyseisen teoksen pokkarina ja lukenut siitä arviolta 30-50 sivua. Kesken jäi aikoinaan, koska mitään ei tapahtunut! Kyllä dekkarin pitää alkaa vetävästi. Luovuttanut en kuitenkaan ole, sillä edes suuressa kirjahyllyn tyhjennyksessä en raaskinut tästä vielä luopua. Ehkä joskus. Lisäksi mainittakoon, että olen tämän jälkeen lukenut parikin Jamesin uudempaa dekkaria.

  1. Katariina Souri: Pillerinpyörittäjä
Olen ihan oikeasti lukenut tämän kirjoittajan teoksen Tulikärpäsiä. En ollut hirveän innostunut, mutta ajattelin, että aina pitäisi antaa toinenkin mahdollisuus. En sitten kuitenkaan pystynyt. Aloitin Pillerinpyörittäjää kyllä, mutta muistaakseni jo takakansitekstissä oli jokin kömmähdys, joka sai hampaani kirskahtamaan pahaenteisesti. Muutaman sivun kahlattuani luovutin. Tosin kirja pölyyntyi melkoisen ajan yöpöydälläni vielä päätöksen jälkeen, joten saatoin vielä alitajuisesti elätellä toiveita. Kirjan olen laittanut kiertoon ja samalla tein lujan päätöksen, että vaikka kirjailija vaihtaisi nimensä Saban kuningattareksi, hänen kirjojaan en enää ehdi lukea.

  1. Kari Hotakainen: Jumalan sana
Tämä harmittaa todella! Olen suuri Hotakais-fani. Tein virheen siinä, että tartuin Jumalan sanaan ensin äänikirjana ja kuuntelin sitä lenkkikaverina. Liian hajanainen kuuntelutahti pilasi kirjan. Lisäksi jossakin vaiheessa tajusin, että tekstin typografian vihjeet jäävät kuunnellessa kokonaan pois, joten olin melkoisesti eksyksissä monesti. Kuuntelin kuitenkin sitkeästi, mutta ihan viime metreillä homma jäi kesken. Tähän palaan vielä, mutta kirjaversiona ainakin ensin.

  1. Emma Donoghue: Huone
Tämän kirjan olisin halunnut kovasti lukea, sillä se oli ihan ensimmäinen kustantajalta pyytämättä saamani ennakkokappale. Lisäksi kirjaa rummutettiin kovasti ja se nousi ostajalistoille komeasti. Luin kirjaa puoleen väliin, mutta sitten oli vain pakko antaa periksi. Kuvotti, oksetti ja ahdisti. Mitään kunnon vastapainoa näille tuntemuksille ei tuntunut löytyvän. En ihastunut pikkulapsen kieleen enkä vakuuttunut sen aitoudesta. Luovutin, ja kirjankin olen jo antanut eteenpäin. Ei minulle.

  1. Pyhä raamattu
Tämä harmittaa ja pikkuisen hävettääkin. Länsimaisen kulttuurin kulmakivi on edelleen kesken. Hyydyin hyvistä aikeista huolimatta jonnekin Vanhan testamentin teurastuksiin ja päällikköluetteloihin. Luin myös turhan vanhaa käännöstä, joten uudella yrittämällä kenties kannattaa tarttua modernimpaan versioon. Onko Raamatusta sellaista versiota, jossa jokaista jaetta ei olisi numeroitu? En vain siihenkään tottunut yrityksistä huolimatta. Ehkä jokin ”Raamatun kertomukset”-versio sopisi minulle paremmin. Saa ehdottaa. 


Onko Sinulla samoja keskeytettyjä tai muita vastaavia kokemuksia?

33 kommenttia:

  1. Oho, meillähän on paljon yhteistä keskeytysrintamalla... Raamatussa hyydyin aikoinani sivulle kuusisataajotakin, Alastonkuviin kyllästyin jo aika alussa, Moby Dick oli kiinnostava ja rakastan leffaa, mutta kirja jäi jostain syystä kesken. Siihen aion kuitenkin palata vielä joskus.

    VastaaPoista
  2. Mulla on sama juttu Hämeen-Anttilan kirjojen kanssa. Olen aina jotenkin hämmentyneen pettynyt. Todettakoon, että juuri tällä hetkellä mulla on kesken se Tapetinvärinen. Vai että parasta?

    Huone oli mun mieleeni, koska se oli voimakas.

    Ja noita muita en ole muuten edes aloittanut =)

    VastaaPoista
  3. Minä olen lista- ja tilastoihminen, ehkä tällaisia pitäisi tehdä itsekin. Ja asiaan:

    Raamattu on kesken. En tosin ole sitä koskaan järjestelmällisesti yrittänyt lukea. Väittäisin silti, että suurimman osan kuitenkin. Oli oikeastaan hämmentävää nähdä se tuolla listalla. Ehkä Raamatusta pitäisi lukea ensin kaikki muu, ja viimeisenä ne VT:n tylsät kohdat. Kai ne saisi luettua, kun heti niiden jälkeen voisi taputtaa itseään päähän: "nyt on koko kirja luettu".

    Minä olen kai huono jättämään kirjoja kesken. Viimeisin selvästi kesken jäänyt - jota tuskin jatkan koskaan - taitaa olla nobelisti Elfriede Jelinekin kirja, Halu tai Pianonsoittaja, en muista kumpi. Oli niin työlästä luettavaa, ettei edes nobelistin saaminen luettujen listalle saanut lukemaan sitä loppuun.

    VastaaPoista
  4. Näistä en ole yhtäkään edes aloittanut. Huone tosin kiinnostaa. Yritän olla etäästi viisas - juu juu, tosi viisas - ja kiertää mahdollisimman kaukaa kirjat, jotka saattaisivat jäädä kesken, varsinkin nyt näin "aikuisena". Viime vuosina ainoa kirja, joka on jäänyt kesken, on Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia. Luin sitä ehkä 30 sivua ja no more. Ei vaan napannut yhtään mukaansa. Huvittavaa sinällään - kauhea yksityiskohta menneisyydestäni -, että teininä minulla jäi pari Kingiä kesken! Mikä häpeä nykyiseltä intohimoiselta King-fanilta! =D

    VastaaPoista
  5. Raamattua en vielä koskaan ole tosissani yrittänyt lukea läpi, mutta tarkoitus kyllä olisi kunhan tästä ehdin. Saa nähdä sitten. Raamattu-kimppaluku? ;)

    Muista on tarkoituskin kokeilla vain Moby Dickiä ja Huonetta.

    VastaaPoista
  6. Mietin tuossa omia keskenjääneitäni, joita on paljon. Kuuluisin lienee Sota Ja Rauha, joka jäi kesken paksuutensa vuoksi vaikkei ollutkaan huono. Dostojevskin Karmazovin veljeksiä en sen sijaan laske keskenjääneisiin, se on vain kroonisesti vaiheessa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla muuten yksi listan ulkopuolelle jääneistä on Rikos ja rangaistus, mutta samasta syystä kuin sinulla Karamazov eli vaiheessa ollaan :)

      Poista
  7. Muistelen itse myös aloittaneeni joskus Kafkan Linnan, sen ainakin muistan etten ole lukenut sitä loppuun. Ricen Veren vangit sain nitkuteltua loppuun muttei jäänyt halua tarttua myöhempiin kirjoihin.

    Raamatun olen toki lukenut, mutta myönnän kyllä jotkut osiot siitä silmäilleeni aika puolihuolimattomasti (mm. ne sukuluettelot ja loputtomat puhtaussäännöstöt jotka vyöryvät vauhdilla heti alussa). Ainakin aluksi sellainen antologia-lukeminen voisi olla antoisinta, että suosiolla hyppii lukemassa joitain kirjallisesti antoisempia kirjoja ja joko muistelee koulun uskontotunneilta miten ne asettuvat laajempaan historiallisene kehykseen tai sitten lukee jonkin kivan Raamatun tarinat -kokoelman tai lasten Raamatun tms.

    Jotkut teologit ja eksegeetikot ovat myös kommentoineet että jos haluaa ymmärtää lukemaansa ja kristinuskon historiaa ja nykyhetkeä on luultavasti antoisampaa lukea jotain populaaria selitysteosta tms kuin ummikkona alkaa kahlata itse Raamattua, kuitenkin se on aika rajallinen protestanttijoukko jotka suhtautuvat siihen kirjaimellisena totena (fundamentalismi), siinä missä moni muu lukee tekstiin enemmän allegorisia ja anagogisia ulottuvuuksia, ja esim. katolisella ja orodoksisella kirkolla on mukana myös apostolinen traditio joka tuo omat kerrostumansa ja näkövinkkelinsä lukemiseen.

    Tai jos ihan vaan haluaa lukea sitä kirjallisuutena niin omia vinkkejäni valikoiduiksi kirjoiksi: VT: 1. Moos., Ruut, Ester, Job, Laulujen laulu, Joona, Aamos, Jesaja, UT: Evankeliumit, 1. Korinttilaiskirje, Roomalaiskirje.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paneutuneesta kommentista! Jaakko tuolla yllä kommentoi hämmentyneensä Raamtun listalle nostosta, mutta minulle se on kirja ja kokoelma tarinoita, jotka tulisi tuntea. Aika monet tietysti jokainen perus- ja rippikoulun käynyt tunteekin, mutta ei lisä pahaa tekisi.

      Poista
  8. Minulla kesti kaksi vuotta lukea Kafkan "Linna". Paljastuipa sitten minullekin lopussa, että kirja on keskeneräinen ja sen lukeminen tuntui yhtäkkiä ihan hukkaan heitetyltä ajalta. Harvinaisen ahdistavakin se on.

    VastaaPoista
  9. Sinä jatkat tätä ihanan totuudenmukaisten topkymppien listaa. ;) Olen jossain määrin eri mieltä, Huoneesta pidin kovastikin, sen sijaan Fagerholmin Amerikkalaisen tytön läpikahlaaminen oli työn ja tuskan takana. Raamatunkin olen joskus tahkonnut läpi, tosin enpä voi sanoa siihen paljoa keskittyneeni tai siitä nauttineeni. (Lapsena luin Raamatun tapahtumat Ikuisia kertomuksia kirjasarjan kautta. Se on jonkun uskonnollisen järjestön kustantama, hienosti kuvitettu pläjäys, joka kertoo Raamatun tapahtumat melko tarkasti, vaikka onkin kirjoitettu selkeästi lapsille/nuorille helposti avautuvaksi. Itse ainakin pidin siitä kovasti, vaikka yleensä pullikoin hieman erilaisia uskonnollisten yhteisöiden kustantamia tekstejä vastaan.) Katariina Sourista olen myös kyllä samaa mieltä, nimenvaihtoineen päivineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän karistaa harteiltani olematonta lukeneisuuden viittaa ;))

      Opettaja taisi meille juuri tuota mainitsemaasi Raamatun tapahtumia lapsille sisältävää sarjaa lukeakin. Taitaisi olla vähän turhan naiivia nykyminälle?

      Poista
  10. Useampi sama epäonnistunut lukukokemus löytyy. Minulta ovat jääneet kesken Kafkalta sekä Linna että Amerikka. Oikeusjuttua en ole sitten edes yrittänyt. Diiva on myös keskenjäänyt, ja mietinkin kuinka erilainen se on kuin Amerikkalainen tyttö, josta nyt nautin kovasti.

    Veren vangit jäi kesken ihan alkumetreillä. Alastonkuvat sinnittelin loppuun, vaikka se oli hirveä pettymys Suden vuoden jälkeen. Suden vuosi oli minusta varsin hyvä, mutta kaksi sen jälkeen lukemaani Hämeen-Anttilaa suoraan sanottuna surkeita.

    VastaaPoista
  11. Annan kirjalle mahdollisuuksia, eli sysään syrjään ja luen joskus toiste. Joitain on vielä pinossa, mutta olen lukenut loppuun joskus kesken jättämäni Oliver Twistin ja Matka Indiaan, ja voin suositella molempia lämpimästi.

    Yön armeijat josta bloggaan noin viikon kuluttua meinasi jäädä kesken,mutta toisella yrittämällä päästiin loppuun, bloggauksesta voi päätellä miksi luku oli tervan juontia, onko muuten joku juonut tervaa, tuleeko siitä kenties paha olo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui sanoa, että ostaessaan jo voi arvioida pitääkö kirjasta ..

      Poista
    2. Minulla tuo arviointikyky ei ole ihan yhtä hyvä :)

      Poista
    3. Minullakaan ei ole, mutta ostan niin vähän kirjoja, että on pakko harkita, kirpparilta tulee ostettua sellaisia, joita ei voi lukea eikä ole loppuun asti harkittu, ostin jonkun anne_tolstoi ja jotakin kirjan, ja kesken on, luulin, että olisi yhteyksiä Leoon, ei ollut, samalla kertaa ostin Washingtonin vaimot ja sekin on vielä aloittamatta ja vielä Gorgin puisto, sekin on aloittamatta :)

      Poista
  12. Heh, sain juuri loppuun P. D. Jamesin Todistajan kuoleman - sinnikkäästi sisutellen, kun siinä ei tapahtunut mitään ennen kuin ihan lopussa... :)

    Ainakin ennen muinoin oli olemassa Raamattu nykysuomeksi tms, jossa tekstiä oli hiukan modernisoitu. Eikä kannata missään nimessä aloittaa Vanhasta testamentista (vaikka itse olenkin niin tehnyt...). Tästä linkistä voi ladata pdf-tiedoston, jonka lukuohjelmalla Raamattu tulee luettua läpi vuodessa. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  13. Muutto- ja remonttihommissa pitää sen verran kiirettä, että omia listoja on turha edes haaveilla toteuttavansa, mutta nämä sinun molemmat olivat jo hurjan mielenkiintoisia:)

    VastaaPoista
  14. Kiitos, Kirsi, näistä! Pitää osata luopua... :-)

    VastaaPoista
  15. Mitään en ole noista lukenut, paitsi Raamattu piti vetää yliopistoaikoina. Eikä kun olenhan Diivan kyllä lukenut. Mutta tällaisia listoja ja etenkin SYITÄ on erittäin mielenkiintoista lukea :)

    VastaaPoista
  16. Tämä oli tosi kiinnostava, kiitos! Ehkä pitää joskus vääntää omakin lista, ainakin pään sisäinen. :)

    VastaaPoista
  17. Mielenkiintoinen lista. Minä luin vuosia sitten, joskus 1990-luvulla, Veren vangit, pidin kovasti sekä kirjasta, että elokuvasta. Luin myös "jatko-osat" Vampyyri Lestat ja Kadotettujen kuningatar ja pidin niistäkin, vaikka en yhtä paljon kuin Veren vangeista, joka oli ehjä tarina, eikä rönsyillyt seuraavien kirjojen tapaan, eikä tietenkään ensimmäisenä kirjana rakentanut osittain vanhan päälle.

    Yritin joskus ala-asteikäisenä lukea koulusta saatua Uutta testamenttia, mutta en juurikaan ymmärtänyt lukemaani. Vaikka en ole uskonnollisesta perheestä ajattelin, että minulla on kristittynä velvollisuus lukea koko Uusi testamentti, taisin vain olla liian nuori ymmärtääkseni sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä lisäyksenä, että Huone odottaa minulla lukemista, mutta en ole varma haluanko edes lukea sen.

      Poista
  18. Hih, Pillerinpyörittäjä odottaa vielä lukuvuoroaan hyllyssä ;) Otan vinkistä vaarin enkä lue takakannen tekstiä (en kyllä lue niitä muutenkaan mikäli olen jo lukupäätöksen tehnyt). Jospa saan sen luettua loppuun, tai sitten joudun lunastamaan lupaukseni opetella kirjan keskeyttämistä jos se ei anna minulle mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisestä unohtui, että Raamattu on minullakin "kesken"... Monesti olen sen aloittanut, mutta sitten se vain unohtuu ja joudun aloittamaan aina uudelleen, ne sukuselvitykset hyydyttävät minut ;D Sen verran ikuisuusprojektilta tuntuu, että pitäisi oikeasti edetä jotenkin systemaattisesti sen kanssa.

      Poista
  19. Mut hei, lohduttaako, että Kafka itsekin jätti "Linnan" kesken? ;-)

    Minä kyllä luin sen joskus nuorena Kafka-kauteni aikana ja tykkäsinkin.

    VastaaPoista
  20. Mä täällä lueskelin sun blogia enemmänkin kun sattui semmoinen hetki. Tämän listan voisin kopioida suunnilleen itselleni, vaikka montaa noista en ole edes yrittänyt lukea.

    Tuosta Raamatusta kyselet kiinnostavia. Siitähän toki löytyy vaikka mitä versioita, mutta ehkä on myös niin, että jos lukee jonkun muun kuin sen "oikean" niin sitten ei jonkun mielestä ole lukenut The Raamattua. Mutta siis ainakin käännös kannattaa olla 1992. Raamatun lukemiseen on olemassa paljon erilaisia "ohjelmia" jos sitä haluaa lukea pätkissä. Usein ne on jaettu just sillai ettei tarvitse juuttua mihinkään sukuluetteloon pitkäksi aikaa.

    Itse olen ajatellut hommata Heinimäen Suomen lasten raamatun, joka on selvästi vähän isommille lapsille suunnattu. Noita lasten ja nuorten Raamattuja on tosi eri tyylisiä ja tasoisia. Useimmiten niihin on nostettu ne samat kertomukset, toisiin laajemmin kuin toisiin. Joissain on sitten selvää tulkintaa kaupanpäälle ;) Yksi minkä bongasin kirjamessuilta oli selkokielinen raamattu, sitä voisi olla hauska lukea :)

    VastaaPoista
  21. Mielenkiintoista että tässä yhteydessä mainitaan Kafkan Linna... omasta mielestäni sitä ei olisi malttanut päästää käsistään millään. Onhan Kafkan lauserakenteet melko pitkällisiä, mutta juuri siinähän se hauskin satiirinen huumori juuri kiteytyy. Ja henkilöhahmot ovat myös humoristisia jos mitkä. En ymmärrä miksi se olisi "ahdistavaa" luettavaa?...
    Mutta myös mielenkiintoista on, että suomalainen sarjakuvantekijä Kristian Huitula on tekemässä Kafkan Linnasta sarjakuvasovitusta. Eikä ihan mitä tahansa, aikaisempaa tuotantoahan on mm . koko Kalevalan sarjakuvasovitus, niin ei voi odottaa kovin vähää...muutenkin aika pätevä tekijä. Näytekuvia ei vielä ollut mutta varmaan piakkoin tulossa Facebookkiin nähtäville (www.facebook.com/Fantacore).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Linnan lukemisen yrittämisestä on tosiaan jo vuosikymmeniä (!), enkä muista, mikä kirjassa oikein hakkasi vastaan. On vain jäänyt mieleen turhautumisen tunnen teoksen äärellä. On mahdotonta sanoa, miten kävisi nyt, näillä silmillä niin sanoakseni. Olen tänne blogiinikin linkannut tuon Huitulan version Kalevalasta. Se on huikea! Ehkäpä tartun hänen versioonsa Linnasta, kun se valmistuu. Kiitos vinkistä!

      Poista
  22. Hei! Kafkaa googlatessa löysin tänne, ja näköjään blogissasi oli myös tuota sarjakuva-Kalevalaani aiemmin suositeltu, kiitoksia siitä. On aina mukavaa tietää että omat tuotokset ovat päätyneet monipuolisten kirjallisuusihmisten hyllyyn ja luettavaksi.
    Mutta Kafkasta kun tässä keskustelussa on kyse, niin mainitsisin mielelläni tuosta tulevasta sarjakuvasovituksestani Linnasta. Facebookissa on nyt ensimmäisiä näytesivujakin, tuossa yläpuolella linkki onkin sinne. Tarkoitukseni on siis tehdä mahdollisimman suora sovitus Linnasta, ja tosiaan se tietty huumorin taso on juuri se elementti, miksi uskon että juuri sarjakuvana Kafkan Linna toimii aivan erityisen hyvin, ja ehkäpä (toivottavasti) on myös siinä määrin luettavampi että sen pystyy lukemaan myös ihmiset joilta kirja ennen on jäänyt kesken ;) Itse olen sitä mieltä että Kafka on erittäin hauskaa luettavaa, ja on sääli jos niin monilta ihmisiltä Kafkan kirjat jäävät kesken siitä syystä että kokevat tekstin jotenkin puuduttavana.
    Aivan vähään aikaan ei tosin vielä ole valmista luvassa, sen verran työläs projektihan on kyseessä, tällaisia ei ehdi elinaikana kovin montaa tehdä.. mutta pikkuhiljaa työn edetessä olisi hienoa saada tietoa aiheesta kiinnostuneiden ihmisten kuuluville. Siinä suhteessa kaikki puhe ja toitotus asiasta on erittäin tervetullutta. (ja ainakin Facebookkiin on tarkoitus tulla aika ajoin myös lisää näytteitä). Ns. valtamediassahan ei sarjakuvasta muutoin juuri puhuta, se on nykyään kokolailla poissuljettu aihepiiri, muutamia sanomalehtistrippejä lukuunottamatta, mutta muuten ihmisillä ei ole juuri mahdollisuutta tietää minkälaista sarjakuvaa Suomessa toteutetaan, valitettavasti. Mutta onneksi nykyään on web..

    Parhain terveisin,
    Kristian H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Pitääkin koettaa, jospa Linna tosiaan avautuisi lopulta minullekin!

      Poista