Sivut

lauantai 27. lokakuuta 2012

Maalais"tytöt" messuilla eli kirjamessutunnelmia Helsingistä




Vuosien tauon jälkeen olin tänään Helsingissä kirjamessuilla! Päätöksen lähtemisestä tein jo aiemmin syksyllä, kun messukuume eri puolilla alkoi nousta. Sitten onni potkaisikin oikein olan takaa, ja voitin Teoksen FB-sivuilla olleesta arvonnasta toisen pääpalkinnon, eli VIP-paketin kahdelle! Kiitos vielä kovasti Teoksen väelle hemmottelusta! Pakettiin kuuluivat pääsyliput, ruoka-, juoma- ja kahvikupongit kahdelle sekä vielä vapaavalintaiset kirjat kummallekin Teoksen messuosastolta. Oman valintani olin tehnyt jo etukäteen, ja valitsin Ulla-Lena Lundbergin romaanin Jää. Seuralaiseni ja kuljettajani Henna valitsi itselleen tuplapaketin Hilary Mantelia.

Mutta alkuun. Lähtö kymmenen asteen pakkasessa tapahtui kotoa kello seitsemältä, koska samalla huitaisin miehen bussin kyytiin Salossa. Tunnin odottelun jälkeen Henna nappasi minut kyytiinsä ja niin alkoi maalaistyttöjen päivä pääkaupungin humussa. Huvittavin näky menomatkalla olivat erään golfkentän päälle unohtuneet sadettimet, jotka suihkuttivat iloisesti vettä jääkylmässä ilmassa litimärälle kentälle. Illalla kotiin mennessämme totesimme, että luistelugolf taitaa olla jokin uusi laji pääkaupunkiseudulla…




Messukeskukseen löysimme sujuvasti navigaattorin avulla (ja hyvien opasteiden). Perillä olimme sopivasti juuri ennen kymmentä. Hetken vaikutti jopa väljältä J. Tiukkaan ohjelmaamme oli merkitty ensimmäiseksi Dekkarilauantain esikoisdekkaristipaneeli, jossa yhtenä haastateltavana ja keskustelijana oli Vera Vala. Halusin ehdottomasti kuulla Veran esiintymisen, ja kiilasimmekin itsemme varsin hyviin asemiin toiselle riville (ensimmäiselläkin olisi ollut tilaa, mutta eihän sitä nyt aivan eteen tohdi). Toiset kirjailijat paneelissa olivat Tiina Forsström (Annikki Nissinen selvittää murhan), Jyrki Heino (Kellari)ja Jyrki Erra (Kaunasin sivut). Heinon kirja alkoi kiinnostaa entistä enemmän, ja se on kyllä nostettava lukulistan kärkipäähän. Veralla oli vientiä heti paneelin jälkeen, mutta kiilasin jonossa ja pääsin moikkaamaan ja tervehtimään myös kirjailijan sukulaisia.

Vera Vala

Nopean tervehtimisen jälkeen olikin aika kiirehtiä WSOY:n kirjabloggareille tarjoamalle brunssille. Messukompleksin takanurkan takaisesta takanurkasta löysimme huoneellisen kirjabloggareita kuuntelemassa Anna-Riikka Carlsonin haastattelemaa Pekka Hiltusta. Seita Vuorelan ja Laura Lähteenmäen haastattelut valitettavasti missasimme, mutta Hiltusen esiintymisestä taisimme kuulla suurimman osan ja kokonaan Katja Ketun osuuden. Hiltusta kuulin jo toistamiseen lokakuun aikana, ja sympaattinen esiintyminen alkaa vähitellen vaikuttaa, sillä tänään jo harmittelin, miksi oikein jätinkään Sysipimeän kesken. Pitäisikö sittenkin vielä kokeilla? Katja Kettu kertoi enimmäkseen toimittamastaan antologiasta Pimppini on valloillaan. Kiinnostava kirja, joka on saanut ihan liian vähän huomiota. Hiltunen muuten mainitsi naureskelleensa meidän juonipaljastus-flshmobillemme! Ystävällisesti WSOY lahjoitti bloggaajille vielä kaksi uutuuskirjaakin kullekin, ja minä valitsin vaihtoehdon, jossa olivat sekä Vuorelan Karikko että Ketun Pimppini on valloillaan. Jälkimmäiseen onnistuin saamaan vielä Ketun omistuksenkin!

Anna-Riikka Carlson ja Pekka Hiltunen
Katja Kettu

Mukavinta tuossa WSOY:n tapaamisessa oli kuitenkin muiden kirjabloggaajien tapaaminen. Minä en ole aiemmin osallistunut mihinkään elävän elämän bloggaajatoimintaan Helsingin suunnalla (ja Turussakin vain kerran), joten kaikkien kasvot olivat joko vieraita tai vain viitteellisesti tuttuja Facebookin puolelta. Aika monet kuitenkin tunnistin, ja melkein kaikki taisivat tulla paiskaamaan kättä. Saavuin tyylikkäästi myöhässä rinnassa nimilappu ja Nipsu, joten kaikki kyllä tunnistivat minut J

Brunssilta kiirehdimme lounaalle, joka sekin oli kirjallisesti miellyttävä kokemus. Samaan aikaan kahvilla olivat nimittäin ainakin Esko Valtaoja, Riku Korhonen ja Tuomas Kyrö. Valkoviinilasillinen (huomaa taas bloggaajan paheellinen elämä!) kihahti oivallisesti päähän, joten oli aika lähteä tekemään hankintoja. Pyörähdimme ensin pikaisesti Dekkariseuran kojulla, josta lunastin ennakkotilaamani tietoteoksen Miten rikoskirjani ovat syntyneet (toim. Paula Arvas ja Kirsi Luukkanen). Sitten suuntasimme Teoksen osastolle hakemaan voittokirjamme. Jään lisäksi ostin himoitsemani Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Seuraavaksi hajaannuimme. Minä kiiruhdin kahvitreffeille opiskeluaikaisen ystäväni Sarin kanssa. Odottelin ystävää hetken kahvilassa, ja saman pöydän toisessa päässä istui dekkarikirjailija Pirkko Arhippa. Viereisessä pöydässä Baba Lybeck oli lounastamassa kokouksen ohella. Julkkiksia siis suorastaan kuhisi joka puolella! Kiivaan kuulumisten vaihdon jälkeen palasin Hennan seuraan ja jatkoimme kiertelyä vielä tovin.

Poikkesimme pikaisesti uuden sähkökirjayrityksen Readberry.fi:n osastolla kuulemassa liikeideasta. Mielenkiintoiselta vaikuttaa, jään odottelemaan jatkoa! SKS:n osastolla sorruin vielä kahteen ostokseen, nimittäin Leea Virtasen Suomalaisen kansanperinteen sekä teoksen Keijukaiset – Totta ja tarinaa toisesta maailmasta (toim. Marjut Hjelt ja Jaana Aalto). SKS:n osastolla olisi ollut vaikka mitä, mutta reppu oli jo aivan piukassa. Mieli teki kovasti esimerkiksi uutta Veden valtiaat -kirjaa.



Pikaisesti tungeksimme vielä ruokamessujen puolella kuumuudessa, ostimme pikkuisen myös ruumiin ravintoa ja suuntasimme auton keulan kohti kotia. Onnistunut reissu kaikin puolin, raskasta mutta kivaa! 



7 kommenttia:

  1. Nyt on ihan pakko kysyä, vaikka luulenkin, että tämä on sarjassa pirun tyhmä kysymys! Mikä tuo sinun bloggauksissasi siellä täällä pompahteleva fontiltaan hieman muusta tekstistä poikkeava J-kirjain on? Puuttuuko minun läppäristäni joku koodijuttu, että sen on tarkoitus esittää jotain erikoismerkkiä vai onko se vain joku bugi? Vai muuten vain J-kirjain? :D

    Tässä postauksessa kyseinen kirjain löytyy Katja Ketun kuvan alta "Saavuin tyylikkäästi myöhässä..." -virkkeen lopusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan tekstin yleensä ensin Word-2003:lla, ja siinä : + ) muuttuu hymiöksi. Nähtävästi kaikki selaimet eivät sitä tue, mutta omalla koneellani hymiöt näkyvät naamoina. Ei sen kummempata!

      Poista
    2. Ihanaa, mysteeri selvisi! Olen tätä jonkun viikon verran miettinyt ja nyt kun se tuli taas vastaan, niin oli pakko kysäistä :) Arvelinkin, että sen on oltava joku erikoismerkki, koska tämä läppärini on joissain asioissa vähän karvalakkimalli, ettei kaikki jutut aina onnistu tai näy.

      Poista
  2. Kiinnostava raportti. Tulee sellainen olo näitä messuraportteja lukiessa kuin olisin ollut siellä itsekin :) Joten siinä mielessä ei harmita, etten fyysisesti päässyt paikalle.

    VastaaPoista
  3. Oli hauska tavata, vaikkakin pikaisesti. Sinun nimilappusi oli hieno. :)

    Upeita hankintoja teit: Jää ja Teemestarin kirjat ovat kumpikin omasta mielestäni tämän kirjavuoden parhaimmistoa, Leea Virtasen Suomalainen kansanperinne herättää (myönteisiä) pääsykoemuistoja ja Keijukaisiin palaan aina ajoittain.

    Ja valkoviinilasillinen messutohinan lomassa osaa kyllä rentouttaa!

    VastaaPoista
  4. Ihanan monipuolinen postaus. Vissihin oli mukavanantoisa reissu :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos nojatuolimatkasta kirjamessujen ihmeelliseen maailmaan:)

    VastaaPoista