Sivut

maanantai 31. toukokuuta 2021

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

 


Vuosi sitten olen Elina Backmanin esikoisdekkarista Kun kuningas kuolee kirjoittanut, että mielelläni lukisin vielä lisääkin sen päähenkilöiden Saanan ja Janin tutkimuksia. Toiveeni on nyt toteutunut, sillä Backmanin toisessa dekkarissa Kun jäljet katoavat tavataan kaksikko juuri siitä, mihin he viime kerralla jäivät. Siinä mielessä Kun jäljet katoavat on siis jatkoa esikoisteokseen, mutta se on kyllä täysin itsenäinen teos, jonka voi huoletta avata, vaikka Kun kuningas kuolee olisi vielä lukemattakin. Sen voi myös hyvin lukea kakkososan jälkeen, sillä sen juonesta ei uutuudessa paljasteta käytännössä mitään.

Yhteisen lomamatkan jälkeen toimittaja Saanan ja KRP:n rikostutkija Janin romanssi törmää arkeen. Saana palaa tätinsä luota Hartolasta Helsinkiin ja saa määrä- ja osa-aikaisen viestintäkonsultin työn. Muun aikansa hän aikoo käyttää true crime -podcastinsa työstämiseen. Ensimmäiset jaksot käsittelisivät kesän tapahtumia Hartolassa, mutta jo ensimmäisinä päivinä uudessa työpaikassaan hän törmää uuteen aiheeseen. Saanan työkaverin Samulin pikkuveli Jeremias on kadonnut. Auttaakseen nuorukaisen löytymisessä Saana ehdottaa Samulille podcast-sarjaa, ja vähän yllättäen tämä pitää ideaa hyvänä.

Jania odottaa töissä paitsi uusi esimies myös uusi kimurantti tutkinta. Viikin luonnonsuojelualueelta on löydetty kuollut nuorukainen. Jo päällisin puolin olosuhteet viittaavat siihen, että kuolemaan liittyy jotain epäilyttävää, todennäköisesti rikollista. Patologin tutkimukset varmistavat ennakkoajatukset. 25-vuotias Metropolian elokuva-alan opiskelija on kuollut myrkytykseen. Mutta miksi ruumis on viety luonnonsuojelualueelle?

Krp:lle profilointeja tekevä psykiatri Kaj, joka on myös Janin ystävä ja Saanan ystävän Veeran aviomies, saa potilaakseen nuoren naisen. Naisen, tai oikeastaan vielä tytön, äiti on lähettänyt tämän terapiaan, koska on huolissaan tyttärensä mieskuviosta. Tytär on alkanut seurustella itseään vanhemman miehen kanssa, joka on Wulfs-nimisen motoristijengin johtajia. Äiti on syystä huolissaan, sillä tytär on nopeasti vedetty syvälle jengin vaikutuspiiriin. Mutta mitä Kaj voi tehdä tytön hyväksi, kun tämä tuntuu istunnoissa vain kertovan erilaisia tarinoita?

Lukijalle on selvää, että juonilinjat liittyvät toisiinsa. Backman kuitenkin jättää ratkaisevat vihjeet antamatta, joten lukijaparkakin saa pitkään pohdiskella eri ratkaisuvaihtoehtoja. Sekä Krp:n tutkinta että Saanan ja Samulin podcast-projekti tuntuvat rönsyilevän moniin suuntiin. Lisäksi Backman vielä avaa tapahtumia myös Jeremiaksen katoamista edeltäviltä viikoilta ja päiviltä. Näkökulmahenkilöitäkin on useita, Saanan, Janin ja Kajn lisäksi ainakin Janin työtoveri Heidi.

Kaikesta tästä rönsyilystä ja moniäänisyydestä huolimatta Kun jäljet katoavat pysyy yllättävän hyvin kasassa ja pitää lukijan tiukasti otteessaan. Backman on onnistunut kirjoittamaan toisinkoisestaan esikoista paremman ja jäntevämmän dekkarin. Kirjailijalla tuntuu olevan loistavasti laukkaava mielikuvitus. Tässä kakkososassakin se kirmailee virkistävästi, mutta ohjakset pysyvät esikoiseen verrattuna tiukemmin kirjailijan hallinnassa.

Pidin myös romaanin miljööstä kovasti. Viikin ja Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue ja erityisesti Lammassaari ja Kuusiluoto on kuvattu kirjassa lumoavasti. Paikan historia ja luonto kiinnostavat tällaista täysin ei-helsinkiläistäkin lukijaa. Paikkoja piti taas guuglaillakin.

Elina Backman: Kun jäljet katoavat
Otava 2021. 428 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 14 h 23 min.

Arvostelukappale. Äänikirja Storytel.

2 kommenttia:

  1. Tämä kirjailija on mennyt ihan ohi, kiitos esittelystä! Aina on tilaa hyvälle dekkarille. :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tästä esikoista enemmän! Vaikka luin ekan osan kuukausia sitten, tämä toinen tuntui alusta asti todella kotoisalta. Paljon tuttuja elementtejä, mutta sopivasti uudenlainen aihe ja uudet juonenkäänteet. Ei ole liian pelottava tai raaka, joten sopii kaltaiselleni nynnerölle:) Minäkin viehätyin miljööstä ja suunnittelen jopa retkeä kyseisiin maisemiin, melko lähellä niitä asun, mutta koskaan en ole käynyt.

    VastaaPoista