Sivut

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

J. Pekka Mäkelä: Hunan




Eletään vuotta 1935. Kiinan ja Japanin suhteet ovat äärimmilleen jännittyneet. Joidenkin näkemysten mukaan sota valtioiden välillä on jo alkanut. Kiinan sisäisetkään olot eivät ole vakaat, vaan Kuomintangin joukot taistelevat kommunisteja vastaan. Euroopassakaan ei kovin hyvältä näytä. Saksa ja Japani ovat solmineet keskenään kumppanuussopimuksen. Toisen maailmansodan kumun melkein jo kuulee.

Kuohuvaan ja kiehtovaan Kiinaan matkustaa suomalainen matematiikan opettaja Helvi Söderman 33-vuotiaana toteuttamaan kutsumustaan eli tekemään lähetystyötä, käännyttämään pakanauskoisia kiinalaisia kristityiksi. Tarkoitus on viipyä maassa noin kymmenen vuotta. Jos hyvin käy, tuona aikana voisi kerran tai kaksi käydä lomalla Suomessa.

Helvillä ei lomien suhteen käy tuuri. Japanin hyökkäys Kiinaan alkaa toden teolla pari vuotta Helvin saapumisen jälkeen ja sota riehuu maassa vuosia. Helvi palaa kotimaahansa vasta vuoden 1946 loppupuolella.

Samalla aluksella Helvin kanssa kohti Kiinaa matkustaa myös sveitsiläinen herrasmies ja toimittaja Johann Caspar Wolff, joka myöhemmin avioituu sveitsiläisen Anneliesen kanssa Kiinassa. Pariskunnalla on yhteinen haave kirjoittaa ja kuvittaa kirja, joka kertoisi todellisesta Kiinasta, siitä, joka on länsimaisten tarkasti rajattujen toimilupa-alueiden ulkopuolella. Kirjasta tulee lopulta Johannille jonkinlainen pakkomielle. Kirjaansa varten Johann haastattelee myös Helviä ja tämän työtovereita lähetysasemalla.

Helvi Söderman oli kirjailija J. Pekka Mäkelän isotäti ja siis oikea, historiallinen henkilö. Södermanin kirjoittamat niukat päiväkirjamerkinnät Kiinan-ajalta muodostavat Mäkelän Hunan-romaanin rungon. ”Helvi-tädin tekstiä on luettavuuden vuoksi editoitu ja joitakin nimiä on muutettu fiktiivisen tarinan tarpeisiin sopivaksi, mutta pääosin olen pyrkinyt pitämään päiväkirjalainaukset autenttisina. Muut kirjan henkilöt ja tapahtumat ovat romaanikirjailijan mielikuvituksen tuotetta.” Näin kertoo kirjailija Hunanin jälkisanoissa.

Henkilöitä ja sitä kautta näkökulmia Hunanissa onkin runsaasti. Ääneen pääsevät jo mainittujen Helvi Södermanin, Johann Caspar Wolffin ja Anneliese Burkhalterin (myöhemmin Wolffin) lisäksi suomalaiset lähetystyöntekijät Ilta Auermäki ja Arvi Mäkilä.

Paikallisia ääniä edustaa muun muassa Lung Po-Shan, ikääntyvä ja eläkkeelle vetäytynyt piirituomari, jolla on vanhan tavan mukaan kaksi vaimoa. Nuoret Kou Fu-Shen ja Chan Yin päätyvät lähetysaseman kautta tarinaan ja aikanaan taistelemaan kommunistien riveihin. Liu Ti työskentelee myös lähetysasemalla ja kertoo tarinansa Helville. Liu Ti on joutunut kyläänsä tunkeutuneiden sotilaiden raiskaamaksi ja tullut raskaaksi. Tytär Liu Chin-chih on lähetetty kaupunkiin tädin hoiviin.

Liu Chin-chihistä tulee ainakin minulle keskeinen henkilö moniaalle hajoavassa tarinassa. Historia toistaa itseään kammottavalla tavalla, kun japanilaiset riehuvat valtaamassaan Nankingissa ja tappavat Liu Chin-chihin perheen ja miltei hänet itsensäkin. Tapahtuma jättää karut jäljet tytön ruumiiseen mutta vielä pahemmat tämän mieleen. Hän saa väsymättömiksi seuralaisikseen kuolleen äitinsä, isotätinsä ja oman itsensä henget.

Keskeinen ero länsimaisen ja kiinalaisen ajattelutavan välillä on suhtautuminen tuonpuoleiseen siirtyneisiin. Kiinalaisille kuolleet esi-isät ovat läsnä arjessa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Lung Po-Shan ei tee mitään perhettään koskevaa päätöstä tiedustelematta esi-isien mielipidettä. Välillä keskustelut ovat sapekkaitakin, eivätkä esi-isät suinkaan aina hyväksy Lung Po-Shanin ratkaisuja.

Runsaat viisisataa sivua käsittävä romaani on pakostakin episodimainen, kun sen pitää kattaa yli kymmenen vuoden ajanjakso ja kun siinä on yhdeksän eri näkökulmaa. Mäkelä rakentaa tämän episodimaisuuden varassa hienon vaikutelman sekasorrosta, joka sopii hyvin romaanin miljööseen. Romaaniperinteen mukaan mosaiikista muodostuu lopulta hämmästyttävänkin selkeä kuvio, kun irrallisilta vaikuttavat kohtalot kietoutuvat kiehtovasti yhteen.

Suomalaiset lähetystyöntekijät kokevat maailmanhistorian kuohuissa kovia. Kärsimys ja kammottavat raakuudet tulevat heidänkin lähietäisyydelleen ja vaikuttavat heihin niin fyysisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Toisten uskoa koettelemukset vahvistavat, mutta toiset kokevat uudenlaisen herätyksen ja kutsumuksen. Samaan aikaan kun on yritettävä selviytyä hengissä ja autettava muita, kalvaa heidän mieltään myös huoli kotimaasta ja sukulaisista siellä. Hämmästyttävästi uutiset kuitenkin kulkivat tuohonkin aikaan maanosasta toiseen.

Tarina päättyy siis rauhan tuloon ja suomalaisten kotiuttamiseen vuonna 1946. Lopussa vielä lyhyt vuoteen 1986 sijoittuva epilogi, jossa Helvi Söderman on sairaalassa ja käy lyhyen keskustelun minäkertojan kanssa. Siinä vedetään yhteen muutamia irrallisia lankoja, kuten Iltan ja Arvin tarinat.

Hunan on monin tavoin kiehtova romaani. Mäkelä avaa henkilöiden kautta erilaisia ikkunoita moniin suuntiin. Sodan raivo on yksilöiden näkökulmasta kammottavaa, eikä Kiinan ja Japanin välinen sota tee siitä ainakaan positiivista poikkeusta. Liu Chin-chihin kohtalo jäytää mieltäni edelleen ja varmasti pitkään. Harmillisen arvoituksellisiksi jäivät kirjan perusteella suomalaisten lähetystyöntekijöiden ajatukset ja tunteet. Niihin olisin mielelläni pureutunut syvemmällekin.

J. Pekka Mäkelä: Hunan
Like 2018. 549 s.


Ostettu.



1 kommentti:

  1. Mahtavaa lukea bloggauksia Hunanista, itse olen lukenut kirjan jo kahdesti. Liu Chin-chih oli myös minulle läheisimpiä ja vaikuttavimpia hahmoja tätä lukiessa.

    VastaaPoista