Sivut

torstai 18. toukokuuta 2017

Reijo Mäki: Hot dog



Olen lukuisia kertoja avautunut suhteestani Reijo Mäen tuotantoon. Pari vuotta sitten tein jo vakaan päätöksen, että suhteemme on ohi, lopullisesti. En enää käyttäisi aikaani ja tuhlaisi energiaani Jussi Vareksen tai muidenkaan hänen henkilöidensä toilailujen ja kehnon huumorin parissa kärvistellen. Vaan sitten sanoin kyllä Dekkariseuran puheenjohtajalle… seurauksena neljän Reijo Mäen teoksen pakkolukeminen. Kaikella on totisesti hintansa.


Minulla on siis ollut paikoin tuskaisaa Mäen (muka)vitsailevan kirjoitustyylin kyydissä. Uusimman teoksen  (2016) eli Hot Dogin motossa Mäki sitten paljastaa itsensä: kyseessä on kuin onkin ihmiskoe! Mäki aivan tahallaan kirjoittaa mahdollisimman kauheaa p**kaa ja kokeilee, vieläkö menee läpi. Ja aina menee! Lisäksi vielä ihmiset ostavat kuin heikkopäiset. Tätä kirjoittaessani (4.7.2016) Hot Dog on viimeisimmän eli toukokuun Mitä Suomi lukee -listan ykkösenä, heti ilmestyttyään.

Kahdeskymmenesseitsemäs Jussi Vares -dekkari on tuttua perus-Mäkeä. Juttu käynnistyy todella hitaasti, ja ensimmäiset sata sivua luettuani aloin olla aika hapoilla. Sitten kuitenkin alkaa vähitellen tapahtua, ja loppumetreillä Vares ja Mäki pääsevät vauhtiin, joka muistuttaa entisistä hyvistä ajoista noin kaksikymmentä dekkaria sitten.

Alkuosa on pääosin vanhaa tuttua huttua. Turussa on menossa DBTL-festarit, ja Vareskin mietiskelee, monettako kertaa on menossa mukana. Hieman väsähtäneeltä vaikuttaa miehen meno, mutta vanhat kännikaverit saavat kuitenkin taas tuulta siipiensä alle. Jopa niin paljon, että eräänä aamuna herätessään Vares ei muista edellisestä illasta muuta kuin sen, että on vuosien tauon jälkeen kohdannut ystävänsä Eero Prännin. Turun poliisivoimista eronnut ex-komisario on muuttunut ulkoiselta olemukseltaan täysin.

Vares ei muista miehen kanssa käymästään keskustelusta kuin yhden lauseen, jossa Pränni kertoo tietävänsä, kuka kolme vuotta sitten ampui alamaailman kunkun Hermanni Hessundin turkulaisessa kaljakuppilassa. Muisti ei palaudu myöhemminkään kaikesta pinnistelystä huolimatta. Monesko kerta lienee, kun tätä temppua Vares-dekkareissa käytetään?

Hessundin kylmäverinen teloitus on jäänyt ratkaisematta, ja nyt Vareksella on melkein vihje tappajasta! Sitten Prännin invalidisoitunut sisar Pohjanmaalta ottaa yhteyttä Varekseen. Pränni on Turun-reissullaan kadonnut jäljettömiin, ja sisko uskoo vahvasti veljensä kuolleen. Nyt hän haluaisi vain haudata Eeron kotipitäjän multiin. Sisko palkkaa Vareksen etsimään Prännin.

Vares käy Pohjanmaalla Prännin kotipaikassa, tutustuu tämän uusiin kummallisiin kavereihin ja saa kuin saakin jonkinlaisen vihjeen, jonka parissa voi Turussa jatkaa Prännin etsintää. Jotenkin kaikki tuntuu liittyvän Hermanni Hessundin surmaan. On pengottava lisää ja syvemmältä kuin muut.

Samaan aikaan lukija saa seurata kummallisten rikollisten toilailuja. Pahamaineinen tekijä on vapautumassa pääkaupungin keskusvankilasta. Vapaus jää kuitenkin lyhytaikaiseksi iloksi, kun mies alkaa vokotella väärää tipusta. Tämäkin hurja sivujuoni kutoutuu lopulta yhteen kaiken muun kanssa.

Sattumalla on jälleen osuutensa siinä, että Vares ratkaisee tapauksen, mutta tällä kertaa hän itsekin tekee sentään jotain asian eteen. Loppu on oikeastaan poikkeuksellisen yllättävä, positiivisessa mielessä!


Reijo Mäki: Hot Dog
Otava. 464 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.

7 kommenttia:

  1. Vareksia tuli luettua joskus nuoruudessa ja kikattelin ihan oikeasti. Kaikki oli ihan vinksin vonksin ja nyt olen katsonut näistä kirjoista tehtyjä elokuvia. Minusta Juha Veijola oli oikea Vares, joka on humoristinen tyyppi, jota Antti reinistä ei saa mitenkään.
    No se näistä Mäen Vares-kirjoista, hyvä että käyvät kaupaksi. Mäen kirjailijauran alkuhan oli kaikkea muuta kuin loistokasta ja painetut kirjat poltettiin, kun eivät menneet kaupaksi. Ihmiset eivät menneet kuuntelemaan kirjailijaa jne. Mäki on kyllä itsekin humoristi ja kuuntelen mielellään hänen juttujaan kirjailijan urasta.
    Sakari Roivas-sarja on huomattavasti laadukkaampi sarja, josta olen lukenut Liian kaunis tyttö dekkarin. Eli kyllä kirjailijalta löytyy laadukkaampiakin kirjoja, mutta Vareksesta on tullut koko kansan Vares ja kirjailijan on elettävä ja maksettava laskut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai kirjailijan on elettävä ja maksettava laskut, ja on ihan huippuhienoa, että edes muutama suomalainen kirjailija pystyy tekemään sen jopa vallan mainiosti (näin sis oletan Mäen kohdalla olevan ilman sen suurempaa tietämystä hänen taloudellisesta tilanteestaan). Olen samaa mieltä siitäkin, että on huippuhienoa, että kirjat myyvät. Vielä huipumpaa olisi, jos jokainen kirjailija voisi elää omien teostensa tuotoilla eikä kustantamojen tarvitsisi rahoittaa toisten teosten julkaisemista bestsellereillä. Mutta niin kauan kun se ei ole mahdollista, ollaan iloisia vereksista ja muista kassamagneeteista.

      Sekin on hyvä huomio, että Mäelläkin kesti läpimurron tekeminen kymmenisen vuotta. Sitkeys palkittiin, ja se toivottavasti kannustaa muita jatkamaan hellittämättä.

      Roivas-kirjojen lukemisesta on minulla vierähtänyt jo niin pitkä aika, että en ota kantaa niiden laadukkuuteen. Ainoastaan tämä trilogian päätösosa on niin tuoreessa muistissa, että totean siitä sen, mitä yllä lukee. :D

      Poista
  2. Kiva lukea bloggauksiasi Reijo Mäestä ;) Ne muut eivät kiinnosta, mutta sinä bloggaat hyvin kunnianhimoisesti. Oletko huomannut, että paljastat bloggauksissa paljon itseäsi, varsinkin Reijo Mäen tapauksessa ;) :) Ehkä kannattaisi unohtaa kuvitelmat asiantuntijan roolista ja nousujohteisesta urasta kirja-arvostelijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogini on henkilökohtainen julkaisualustani, joten pidän selvänä, että tekstini kertovat paljon siitä, miten suhtaudun maailmaan. Tarkoitus ei ole kirjoittaa hajuttomia ja mauttomia, 'objektiivisia' arvosteluja ja kritiikkejä, vaan kuvata, miltä kirjan lukeminen on minusta tuntunut.

      Jos, kuten oletan, lopussa viittaat minun urahaaveisiini ja -kuvitelmiini, kiitän kannustuksesta.

      Poista
  3. Objektiivinen, subjektista riippumaton,yleispätevä,ulkokohtainen, puolueeton, asiallinen - objettiivisuus, objektiviteetti, yleispätevyys, asiallisuus. puolueettomuus.

    Noin määrittelee sanakirja. Sinulle objektiivisuus on vain "hajutonta ja mautonta" roskaa.
    Se kertoo paljon "arvostelijasta" itsestään tai ehkä pitää puhua vain Kirsi Hietasen mielipidekirjoituksista, jotka käsittelevät kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niitä on tarkoitus kirjoittaa ja täällä omassa blogissani julkaista. Kiitos palautteesta!

      Poista
  4. Kenen muun kuin bloginpitäjän mielipiteitä blogissa olisi tarkoitus esittää? Ihmettelen edellistä kommenttia. Itse en ole ikinä päässyt Vares-kirjojen imuun, mutta kuten sanot, hienoa että kotimaisia dekkareita kirjoitetaan ja moni niitä ostaa ja lukee.

    VastaaPoista