Sivut

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sanni Antelo: Siniset silmät!



Leena on kolmikymppinen sinkku, jonka sulhanen menehtyi hirvikolarissa juuri ennen pariskunnan häitä. Onnettomuudesta on jo vuosia, mutta Leena ei ole oikein päässyt menetyksestään yli ja elelee yksikseen. Sitten eräänä päivänä hän löytää postilaatikostaan hieman hämäräperäisen kutsun läheisessä kaupungissa sijaitsevassa hotellissa pidettäviin juhliin. Kutsuja ja juhlan aihe jäävät hämärän peittoon, mutta kaikkien, niin Leenan itsensä kuin lukijankin yllätykseksi Leena varaa itselleen hotellihuoneen ja lähtee juhliin vielä samana iltana.

Juhliminen tyssää nopeasti, kun paikalle saapuu karhuksi pukeutunut mies. Lasillisen viiniä nauttinut Leena menee paniikkiin ja pakenee huoneeseensa karhu kintereillään, niin hänestä ainakin tuntuu. Lapsuudesta saakka Leena on pelännyt karhuja lähes hysteerisesti, onpa sitten kyse teddynallesta tai oikeasta mesikämmenestä.

Hyvin epäloogisesti Leena päättää jäädä vielä toiseksikin yöksi hotelliin ja osallistua illalla ravintolassa pidettävään juhlaan. Niissä hän tutustuu komeaan ja mukavaan Pekkaan, joka paljastuu myös karhupuvun omistajaksi. Kuin huomaamatta Leena rakastuu Pekkaan, ja he alkavat seurustella.

Rakastunut Leena ei suostu huomamaan Pekan käytöksessä mitään outoa. Pekka kertoo eronneensa, koska hänen entisellä vaimollaan on pahoja mielenterveysongelmia. Jos Kirsi siis ottaisi Leenaan yhteyttä, ei kannattaisi uskoa mitään. Pekka tekee etätöitä kotoa ja varjelee visusti tietokonettaan. Mies saa helposti raivokohtauksia ja on mustasukkainen Leenan menemisistä ja jopa kuolleesta sulhasesta. Toisaalta mies pitää lapsista kovasti ja osallistuu erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin vähäosaisten lasten hyväksi. Siksi hänellä on autossaan mukana nalleja kokonainen kassillinen. Naapurin kymmenvuotias poika muuttuu kummalliseksi oltuaan Pekan kanssa kalaretkellä.

Sitten Leena alkaa odottaa lasta. Leenan äiti penkoo vintiltään Leenan lapsuuden leluja, ja yllättäen Leena alkaa muistaa kauan sitten unohtamiaan asioita omasta lapsuudestaan, myös sen, miksi hän niin silmittömästi pelkäsi sedältään lahjaksi saamaansa murisevaa nallekarhua.


Sanni Antelon psykologinen trilleri Siniset silmät! on perusjuoneltaan ja -idealtaan kiinnostava. Lukija arvaa aika nopeasti, mikä Pekassa on vialla, mutta sinisilmäinen Leena ei tunnu millään havahtuvan todellisuuteen. Loppuratkaisukin on poikkeuksellisen hyytävä.
Siniset silmät! on julkaistu niin sanottuna puolikustanteena, mikä sitten selittääkin tarinan ongelmat eli epäuskottavat juonenkäänteet, kuten Leenan mielijohteen lähteä juhliin tietämättä niistä mitään tai dramaattiset loppukäänteet etelänlomalla. Lisäksi tarina on kirjoitettu tukkoon arjen yksityiskohdilla. Esimerkiksi joulua vietetään teoksen mittaan kahdesti kaikkine siivouksineen ja laatikonpaistoineen. Nämä ongelmat olisi hyvä kustannustoimittaja poistanut ja kirjoituttanut tekstiä uudelleen. Kieli sen sijaan on luistavaa, ja lukeminen sujuu sen suhteen ongelmitta. Ulkoasuun on panostettu mukavasti, vaikka taitossa jonkin verran horjuntaa onkin.

***
Antelo on julkaissut samaten puolikustanteena myös kuvitetun satukirjan Ihmeellinen taulu. Siinä pieni Heidi-tyttö ihailee mummolan seinällä olevaa koirataulua ja huomaa ihmeekseen, että taulun koira osaa puhua hänelle. Petrus-koira neuvoo Heidiä, miten tämä pääsee taulun puutarhaan leikkimään sen kanssa. Heidi tekee työtä käskettyä ja vieraileekin useita kertoja Petruksen luona ja ottaa mukaan pikkuveljensäkin. Vähitellen Heidille selviää, mitä Petrukselle ja sen koiraystäville on tapahtunut. Kirjassa siis kerrotaan lapsille sadun keinoin kuolemasta. Se sopii hyvin vaikkapa lohduttamaan lemmikkinsä menettänyttä lasta. Tämä puolikustanneteos on huolella viimeistelty ja idealtaan raikas.





Kolmas lukemani Antelon teos Kuunsillan kutsu on jonkinlainen fantasiapamfletti, jossa unenomaisen kerronnan avulla otetaan kantaa luonnonsuojelun ja maailman pelastamisen puolesta. Vaikeuksista voidaan selvitä, eikä vielä ole liian myöhäistä. Tämän aikuisille suunnatun teoksen Antelo on myös kuvittanut itse.










Sanni Antelo: Siniset silmät!   
Kustannus HD 2011. 245 s.

Sanni Antelo: Ihmeellinen taulu
Kuvitus Mari Lepistö. Kustannus HD 2012. 56 s.

Sanni Antelo: Kuunsillan kutsu
Mediapinta 2015. 48 s.

Kiitokset kirjoista kirjailijalle!


Aiheeseen liittyy muutama vuosi sitten kirjoittamani juttu omakustanteista ja erilaisista vaihtoehdoista saada teoksensa julkaistua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti