Sivut

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Breaking the Waves (näytelmä)



Yhteistyö kirjablogin ja Turun kaupunginteatterin kanssa käynnistyi rivakasti ja rajusti, sillä olimme jo keskiviikkona (15.4.) katsomassa ennakkonäytöstä tänään perjantaina ensi-iltansa saavasta näytelmästä Breaking the Waves. Kyseessä on näytelmän kantaesitys ja yhteistyöproduktio Espoon kaupunginteatterin kanssa.

En ole tainnut koskaan nähdä Lars von Trierin elokuvaa, johon näytelmän käsikirjoitus perustuu. Oikeastaan hyvä niin, sillä nyt sain seurata esitystä avoimin mielin eikä kenenkään näyttelijän tarvinnut raivata pääni sisältä mielikuvaa toisenlaisesta ulkomuodosta. Nyt voisin ehkä elokuvan katsoakin, vaikka tarina on ahdistava ja raju. Mutta ehkä vielä joskus. Pidin Emily Watsonista tv-sarjassa Poliitikon aviomies, jonka katsoin molemmin puolin teatterikäyntiämme.

Tarina sijoittuu 1970-luvun Skotlannin rannikolle, jossa miehet ansaitsevat elannon perheelleen kalastamalla tai työskentelemällä öljynporauslautalla. Päähenkilö Bess McNeill on jyrkän kalvinistiseen seurakuntaan kuuluvan perheen tytär. Isä on kuollut kalastusveneonnettomuudessa ja veli öljynporauslautalla. Jäljellä ovat vain naiset, äiti, Bess ja veljen vaimo Dodo. Bess on viaton luonnonlapsi, vähän yksinkertainenkin, mutta ehdottoman hyväsydäminen ja aito.

Bess rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan öljynporaajaan Jan Amundseniin, joka on keikkahommissa lautalla. Seurakunta siunaa avioliiton, vaikka pitkin hampain, sillä Jan ei ole uskossa. Bess takertuu mieheensä vimmaisesti eikä kestä elää ilman häntä. Niinpä hän rukoilee, että Jumala toisi hänen miehensä kotiin lauttakomennukselta. Tässä vaiheessa on jo selvää, että edessä on onnettomuuksia ja ettei loppu välttämättä ole kovin onnellinen.

Turun BtW:ssa Bessin roolin tekee upea Helmi-Leena Nummela (s.1987), joka näyttelee vaativan pääroolin myös BtW:n kanssa keväällä vuorottelevassa Seili-musikaalissa. Bessinä Nummela on loistava. Näytelmän mittaan on muistuteltava itselleen, että kyseessä ei ole oikeasti hupsu, hieman hassahtanut tytönhupakko, vaan että sellaista vain meille esitetään.

Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun kaupunginteatteri.


Vastanäyttelijänä Nummelalla on Taneli Mäkelä (s.1959), joka ei esittelyjä kaipaa. Nummelan ja Mäkelän kemiat sopivat vallan mainiosti yhteen, ja ammattitaitoiset näyttelijät tekevät melkoiset roolisuoritukset. Mikko Koukin ohjaus on nimittäin hyvin fyysinen ja suorasukainen, paikoin jopa brutaali. Seksuaalisuus on tarinassa korostunut, ja näyttämöllepanossa sitä vielä lisää alleviivataan. Uskonnollisen yhteisön ahdasmielisyys ja ankara suhtautuminen erityisesti naisiin tuo vielä oman mausteensa teemaan.

Näyttämöllä nähdään runsaasti alastomia miesvartaloita ja lukuisa määrä erilaisia sukupuoliakteja, jopa niin paljon, että jossain vaiheessa keski-ikäinen katsoja alkoi toivoa, että edes jotain jätettäisiin katsojan omien korvien välissä tapahtuvaksi. Ihan kaikkea ei tarvitsisi näyttää. Näytelmän ikärajasuositus on 16 vuotta, ja mielestäni se on osunut oikeaan.

Ajankuvan rakentamisessa käytetään lähinnä puvustusta ja taustanauhalta soitettavaa musiikkia, joka luo kontrastia yhteisön ankaralle kurinalaisuudelle. Lavastus on yksinkertainen. Rantakallio toimii tarvittaessa keittiönä ja helikopterikenttä juhlasalina.
Breakin the Waves ei ole mikään keveä hyvän mielen näytelmä, vaan se ahdistaa ja kuristaa kurkusta. Bessin tarina on äärimmäisen surullinen, mutta jollain tapaa lopussa on mukana ripaus toiveikkuuttakin.

***
Turun kaupunginteatterin päänäyttämö sijaitsee väistötiloissa Logomossa Köydenpunojankadulla. Maalta tulevalle katsojalle tämä on itse asiassa hyvinkin miellyttävää, koska esimerkiksi Helsingin suunnasta tullessa pääsee perille sen kummemmitta ongelmitta. Myös paikoitustilaa on runsaasti, vaikka sekin on turkulaiseen tapaan maksullista (salolaisen on tätä vaikea sulattaa, mutta kaupungissa kaupungin tavalla). 

Logomossa on myös konserttisali, ja keskiviikkonakin alkoi siellä samaan aikaan ohjelmaa kuin teatterin puolella. Ystävällinen henkilökunta tarkisti moneen kertaan, että varmasti olemme tulossa katsomaan näytelmää. Jos haluaa jättää takkinsa naulakkoon, kannattaa varata kolikoita taskuunsa, sillä naulakkomaksu on 2,50 euroa takilta. Naulakkopalvelut toimivat luistavasti, mutta miinusta Logomo saa niukoista wc-tiloista. Vaikka ennakkonäytöksessä sali oli vain puolillaan, naistenvessan jono oli väliajalla murhaava.


Lämpiötila on avara ja viihtyisä. Kahvin kanssa on tarjolla suolaista ja makeaa, ja jokaista näytelmää varten on suunniteltu oma leivos. Valitsin BtW-leivoksen, jossa makuina ovat valkosuklaa ja persikka. Seuralaisen valinta oli suklaa-hunajakakku. Molemmat maistuivat kahvin kanssa oikein hyvin.


Breaking the Waves Turun kaupunginteatterissa 15.4.2015 (ennakkonäytös). Ohjaus Mikko Kouki. Pääosissa Helmi-Leena Nummela ja Taneli Mäkelä. Muissa rooleissa  Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Miska Kaukonen, Ulla Koivuranta, Petri Rajala, Kimmo Rasila jaAntti KankainenTyöryhmässä myös Markus Tsokkinen (lavastus), Tuomas Lampinen (puvustus), Tommi Koskinen (äänisuunnittelu), Jarmo Esko (valosuunnittelu),  Sanna Malkavaara (projisointi)  ja Antti Kankainen (koreografia).

20 kommenttia:

  1. Kiva lukea tekstisi. Olin eilen ennakkonäytöksessä. Olimme saaneet paikat vasta kuudenneltatoista riviltä ja kyttäsimme jääkö edestä vapaata, jonne väliajan jälkeen siirtyä, mutta päätimme pysyä kuitenkin takana. Tässä näytelmässä oli paljon koko näyttämön kokoisia valo- väri- ja kuva-esityksiä, jotka olivat edukseen katsomon takaosasta katsottuna, luulisin niin. VAHVA ja VAIKUTTAVA näytelmä! Tässä näytelmässä oli jotain uutta, mitä ei koskaan missään näytelmässä ole ollut, mutta en osaa sanoa mitä se oli. Jotain erilaista, uudenlaista! Enkä tarkoita paljaita takamuksia, niihin todellakin alkoi jo kyllästyä. Tämän voisin mennä katsomaan uudestaan.
    Olen nähnyt myös Seilin, mutta en osannut yhdistää Helmi-Leena Nummelaa myös sen pääosan esittäjään. Hän suoriutui urakastaan todella hienosti, tässäkin näytelmässä. Myös Selissä!
    Kiitos Kirsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Vahva ja vaikuttava on tosiaan hyvä luonnehdinta. Jälkimaku on näin parin päivän päästäkin vahva. Näytelmä jäi vaivaamaan mieltä. Kyllä tämän voisi tosiaan katsoa uudelleenkin! Meillä oli paikat muistaakseni kahdeksannella rivillä, mistä näki oikein hyvin. Valot ja kuvat tosiaan kannattaa mainita, niillä tehtiin tehokkaasti tunnelmia. Nummela on todella taitava nuori näyttelijä!

      Poista
  2. Tästä oli Turkulaisessakin arvio. Erikoinen esitys, von Trierin elokuvat ovat jo erikoisia. Toivottavasti katsojia käy, jotta veronmaksajille ei tule kohtuutonta jälkilaskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoinen on myös hyvä määritelmä tästä! Tosin olen erikoisempaakin nähnyt, Turussakin :D

      Poista
  3. Näin elokuvaversion 15 vuotta sitten ja on yksi mieleenpainuvimmista elokuvakokemuksistani. Kuulostaa että samaa tunnelmaa on onnistuttu tavoittamaan. Kovasti haluaisin nähdä tämän teatteriversionkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset katsomaan tämän. Syksyllä tätä esitetään siis myös Espoossa.

      Poista
  4. Elokuvan useammin kokeneena (itkeneenä) teatteritoteutus ajatuksena kuulostaa rohkealta. Ja samalla: tätäpä nykyteatterilta enemmän toivoisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tätä ainakaan rohkeuden puutteesta voi moittia! Ja olen samaa mieltä: tällaista teatterin pitää ollakin. Kepeällä ja hauskalla on paikkansa, mutta pitää olla myös muuta.

      Poista
  5. Rohkea veto viedä teatteriin tämä, joka on leffana todellakin ahdistava ja raju, kuten sanoit näytelmästä. Näin painajaisia, ja se tuli usein mieleen pitkään elokuvan katsomisen jälkeen. Nyt käännän äkkiä tv-kanavaa, jos leffa tulee, enkä lähtisi teatteriin sitä katsomaan. Liian rankka. Jotenkin tähän ei sovi tuo suklaa-hunajakakku...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä makea v tekee väliajalla hyvää katsojalle, jotta kestää rankan tarinan loppuun :D

      Voin kuvitella, että helposti jättäisin tämän elokuvan televisiosta kesken. On niin helppoa kääntää toiselle kanavalle. Teatterissa on vain katsottava. Huh.

      Poista
  6. Minua jäi kyllä se 15 minuutin pätkä harjoituksista sen verran kutkuttamaan, että aion kyllä käydä näytelmän katsomassa - tuohon ennakkonäytökseen en valitettavasti ehtinyt. Mutta eiköhän tuon vielä ehdi nähdä - ja kokea!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaapa hyvältä, kiitos jutusta Kirsi! Minä vähän suunnittelin tämän katsomista syksylle, varmaan kuitenkin Turkuun matkaten. Roolitus ainakin kuulostaa todella hyvältä, Nummela oli Seilissä mielestäni oikein hyvä ja Mäkelä varmasti suoriutuu roolissaan mainiosti. Elokuva on minullakin näkemättä, joten avoimin mielin lähdössä katsomoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on joku toinenkin, joka ei vielä tarinaa tunne! Olen niin huono leffaihminen :( Toivottavasti retki entiseen pääkaupunkiin toteutuu! Jos ei vielä keväällä, niin syksyllä edes.

      Poista
  8. Kuten aiemminkin kerroinkin, oli Breaking the waves minulle elokuvana melkein liiankin rankka - nimenomaan ahdistavuuden vuoksi. Sen vuoksi en uskalla mennä katsomaan tätä teatteriin, sillä teatterilavalla kaikki saattaa tulla vielä lähemmäs. Mutta vaikuttavan ja toimivan oloinen näytelmänäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kieltää, etteikö olisi ollut oikeasti välillä tunne, että jo riittää, haluan pois! Mutta loistavaa teatteria juuri siksi(kin).

      Poista
  9. Näytelmän arvosteluosuus hyvä. Muut kommentit tarpeettomia. Olisit keskittynyt näytelmään, niin teksti olisi pysynyt napakampana. Jos on tarkoitus kirjoittaa kritiikki esityksestä, vessajonot tai seuralaisen leivos eivät kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päkä, palautteesta! Blogissani kirjoittelen aivan mistä itse haluan, myös vessajonoista :D Ajatukseni on kirjoittaa teatterikäyntikokemuksesta niin monesta näkökulmasta kuin milloinkin huvittaa. Tällä kertaa näin. Lukijat valikoivat vapaasti, mitä haluavat jutustani lukea tai lukevatko ollenkaan. Mukavaa kevättä Sinulle!

      Poista
  10. Onnekseni tarjoutui mahdollisuus nähdä tämä Espoon teatterissa eilen, jossa turkulaiset vierailivat. Esitys oli kuten elokuvakin surullinen, mutta herkkä ja vahva samaan aikaan. Helmi-Leena oli aivan loistava
    -Junksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Leena Nummela on todellakin loistava! On mahtavaa, että maakunnissakin on niin taitavaa näyttelijäkaartia, joita ei ole (vielä) kulutettu loppuun television sketsisarjoissa.

      Poista