Sivut

torstai 14. heinäkuuta 2011

Dan Brown: Meteoriitti

Ensikosketukseni bestselleristi Dan Brownin tuotantoon on kesältä 2004. Luin Suomen Dekkariseuran  Ruumiin kulttuuri -lehden kesänumerosta artikkelin, jossa kerrottiin, muistaakseni ainakin, Pariisin-matkasta englanninkielisen trillerin Da Vinci Code innoittamana. Valitettavasti olen tilan puutteen takia pistänyt lehdet kierrätykseen, joten en voi nyt tarkistaa tietoa sen paremmin. Juttu oli kuitenkin niin hyvin kirjoitettu, että innostuin siinä kuvatusta kirjasta. Suomennos olikin juuri ilmestynyt, joten ei muuta kuin kirjakauppaan. Olen päivännyt muistiinpanoni kirjasta 14.7.2004, ja ne ovat seuraavat:

Hyvä, älyllinen trilleri, joka sai kaipaamaan maailman taiteen perusteosta, josta voisi katsella esim. Da Vincin tauluja. Uskonnollinen kritiikki ja naisnäkökulma kulttuuriin ja uskontoon olivat myös myönteisiä yllätyksiä ja poikkeavat mielestäni valtavirrasta.

Kirjan sankari on amerikkalainen humanistitutkija Robert Langdon, joka Pariisissa joutuu yllättäen keskelle murhatutkimuksia ja yhdeksi pääepäillyksi. Louvren pääintendentti on murhattu ja Langdon pakenee murhapaikalta kauniin agentti Sophie Neveun kanssa. Murhattu on jättänyt jälkeensä arvokkaan perinnön, jota tuntuvat jahtaavan niin rikolliset, poliisi kuin katolinen kirkkokin. Lisäksi perinnön löytäminen vaatii hyviä hoksottimia ja runsaasti tietoa sivistyksestä ja salaseuroistakin.

Brown ei säästele lukijaa, sillä toimintaa riittää läpi koko 500-sivuisen romaanin, eikä juuri kukaan ole sitä, miltä näyttää. Hieman lopussa ote lipsuu, ja esimerkiksi viimeisen arvoituksen lukija ratkaisee ennen sankaria. Ripaus romantiikkaakin on toki mukana. Hieman joitakin yksityiskohtia turhaankin toistellaan ja alleviivataan amerikkalaiseen tapaan.

Pidin siis kirjasta, joskin jotakin kritisoitavaakin on löytynyt. Myöhemminhän kirjasta sitten julkaistiin myös suomeksi kuvitettu laitos, joka varmastikin täytti toiveeni. Siihen en kuitenkaan ole tarttunut. Sen sijaan olen kuunnellut kirjan myöhemmin äänikirjana ja tietysti katsonut elokuvan, jonka pääosassa on suosikkini Tom Hanks, niin kuin kaikki tietävät. Elokuva oli kuitenkin pettymys. Kieltämättä omalla Pariisin-matkalla tuli mm. Louvren lasipyramideja tutkailtua aika tarkoin, ja olihan Mona Lisa käytävä katsomassa ihan livenä.

Mikäli muisti ei petä, seuraavaksi luin Brownilta Meteoriitin (Deception Point) englanniksi, koska suomennosta ei vielä ollut saatavana. Ahmin jännärin jollakin etelänreissulla, ja lomalukemiseksi se onkin mitä mainioin. Brownin tuotannossa tämä on kolmas romaani, se siis edeltää Da Vinciä mutta on kirjoitettu Enkeleitten ja demonien jälkeen. Siinä ei ole mukana symbologi Langdonia, vaan päähenkilö on Rachel Sexton, joka toimii Kansallisen turvallisuusviraston tiivistäjänä. Hänen tehtävänsä on tiivistää laajat eli alojen raportit yksisivuisiksi presidenttiä varten. Huippuälykkään Rachelin isä senaattori Sedgewick Sexton käy ankaraa presidentinvaalikamppailua ja vaikuttaa olevan voitolla NASA-vastaisella kampanjallaan. Kirjan alku on hidastempoinen. Poliittisia kuvioita pohjustetaan pitkään, ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan. Sitten edetäänkin tuttuun Brown-tyyliin sekuntiaikataulussa, ja useita tapahtumaketjuja on käynnissä samaan aikaan. Suomennoksen nimi jo paljastaa, että tapahtumat liittyvät erikoiseen löytöön, meteoriittiin. Rachel kutsutaan yllättäen presidentin luo, ja hän joutuu varoittamatta tapahtumien pyörteeseen. Lukijan ei kannata uskoa mihinkään eikä kehenkään, kun juoni lähtee kunnolla vauhtiin. Kuuntelin tämän nyt äänikirjana, ja edelleen se on viihdyttävä ja koukuttava, vaikka moni keskeinen juonenkäänne olikin vielä yllättävän hyvin muistissa.

Seuraavaksi tartuin jälleen englanninkieliseen Enkelit ja demonit -kirjaan. Luen vähän kirjoja englanniksi, mutta nämä ovat olleet yllättävän helppolukuisia. Ennen Rooman-reissua luin kirjan vielä suomeksi, saman taisi tehdä tyttärenikin, ja ainakin oppaamme oli sen lukenut. Niinpä olikin kiva kierrellä katsomassa nähtävyyksiä vähän sillä silmällä. Bongasimme muutamia kohtia, joissa Brown on oikaissut saadakseen juonen toimimaan. Todellisuudessa ihan kaikki jutut eivät olisi mahdollisia J. Matkan jälkeen katsoimme myös elokuvan ja kilpaa muistimme kertoa, missä olimme itsekin olleet.

Jälkikäteen ajatellen Enkelit ja demonit on parempi jännäri kuin Da Vinci -koodi. Kolmas osa Kadonnut symboli olikin sitten jo melkoinen pettymys. Siinä jos missä loppu lätsähtää pahemman kerran, eikä ryntäily paikasta toiseen Langdonin samalla luennoidessa oikein enää jaksa innostaa. Lukematta on enää Murtumaton linnake, Brownin esikoisromaani. Se on nököttänyt hyllyssä jo kauan, mahtaako päästä luettavien pinoon koskaan.



Dan Brown: Meteoriitti (Deception Point)
Suom. Jorma-Veikko Sappinen
Lukija Lars Svedberg. 16 CD:tä. WSOY.

4 kommenttia:

  1. Minun mielestäni Enkelit ja demonit on ehkä Brownin jännäreistä paras. Ongelmana Da vinci -koodissa ei ole aihe (joka on kiinnostava) vaan kaavamaisuus: asetelma ja juoni muistuttavat liikaa Enkelit ja demonit -romaania.

    Uusin oli minullekin ehkä pettymys, tosin en odottanut siltä juuri mitään.

    Joskus kirjoitin Meteoriitista omaan blogiin aika kärkevästi (en pidä Brownin kirjoja erityisen hyvinä, mutta luen niitä silti ...). Eräs kommentoija oli huomannut terävästi ristiriitaisuuksia tapahtuma-aikaan liittyen. Brown kuvaa päivälläkin olevan pimeää, mutta maaliskuussa Pohjoisnavallakin yö ja päivä ovat jo melkein yhtä pitkiä.

    En tosin itse muista, miten juttu kirjassa meni, mutta jos huomio pitää paikkansa, niin onhan se jonkinasteinen moka ...

    VastaaPoista
  2. Ei ihme, jos kirjaan jää/tulee tuonkaltaisia kömmähdyksiä, kun ne on ladattu niin täyteen kaikkea.
    Minulla on vähän samanlainen suhde Brownin kirjoihin: luen niitä, mutta en aina niin kauheasti pidä niistä. Viihteenä ne ovat koukuttavia, mutta kaavamaisuus tökkii.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen lukenut Meteoriitin joskus lomamatkalla ja siihen se oli juuri sopivaa lukemista; tapahtumia, ei liian monimutkaista mutta tarpeeksi. Da Vinci-koodista ja Enkeleistä ja demoneista pidin myös, tosin Koodi oli hieman pettymys minulle koska sitä oli hehkutettu niin paljon. Enkelit ja demonit sen sijaan oli varsin mukiinmenevä.

    Kadonneen symbolin olin myös lukenut ja yritimme lukea sitä miehen kanssa automatkalla ääneen mutta siitä ei tullut oikein mitään kun nauratti - jokainen kahden sivun luku loppuu cliffhangeriin ja meininki on turhan toimintaelokuvamaista mielestäni. Mutta tuo Murtumaton linnake on minullakin lukematta, sitä voisi joskus..

    Kiva koontiarvio, kiitos Kirsi!

    VastaaPoista
  4. Minulla oli Da Vinci koodiin liian suuret odotukset, hyvä kirja, mutta ei niin loistava kuin oli mainostettu :)

    VastaaPoista