Sivut

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Kolmetoista vuotta kirjasomessa

 


Näinä päivinä blogini Kirsin kirjanurkka täyttää 13 vuotta. Ihmisvuosissa ollaan siis murrosiän ja teinivuosien alkumetreillä, koiranvuosissa mentäisiin jo viimeisiä kurveja. Helsingin kirjamessujen kirjabloggaajien illallisella todettiin, että kymmenen kirjablogivuotta tarkoittaa jo dinosaurusluokitusta.

Sen verran olen ilmeisesti ihan ääneenkin hienoista turhautumistani tuskitellut, että samaisella illallisella muutamakin dinosauruskollega kyseli varovasti, mitä olen blogini suhteen tekemässä. Messuillan huumassa ajatus pillien pussiin lyömisestä tuntui kaukaiselta. Kotona kirjapinojen ääressä tilanne näyttää hieman toisenlaiselta.

Kuten mediasta on saanut jokainen huomata, kirjamaailma on ollut viime aikoina ja tullee lähivuosina olemaan hurjassa murroksessa. Saman murroksen mainingit keikuttavat myös kirjasomea. Kun aikanaan puolivahingossa tulin aloittaneeksi kirjabloggaamisen, oli melkein kaikki toisin kuin nyt.

Muutokset eivät koske pelkästään somemaailmaa. Muuttunut on myös työelämä. Kun olen istunut työpäivän koneeni ääressä milloin Teams-palavereissa milloin webinaareissa ja väliajat vastaillut sähköposteihin, Whatsapp-viestiketjuihin ja tekstiviesteihin (kyllä, niitäkin edelleen saan työpuhelimeeni), ei oikein tunnu löytyvän puhtia istahtaa illalla koneen ääreen naputtelemaan pohdittua ja punnittua blogijuttua. Puhti ei aina riitä edes kunnolla tehtyyn Insta-päivitykseen.

Lopettamassa en silti ole, mutta muutoksia omaan tekemiseen ja toimintaan on ollut pakko miettiä. Jotkut niistä ovat toteutuneet itsestään sen kummemmin päätöksiä tai linjauksia tekemättä, toisia olen hautonut pidemmän aikaa.

Pelkkä kirjablogi ei oikein nykymaailmassa enää toimi kuin siinä alkuperäisessä tarkoituksessa, jossa sen aikanaan perustin, eli omana muistikirjana. Blogia käyvät edelleen lukemassa ilmeisesti jotkut kustantamoiden edustajat ja ehkä kirjailijat itse sekä koulutöitään tekevät koululaiset ja opiskelijat. Katso vaikka tuota sivupalkissa olevaa listaa suosituimmista teksteistä. Sekä Mila Teräksen että Colson Whiteheadin teoksista on tehtäviä suosituissa lukion äidinkielen oppikirjoissa…

Jos haluaa saada blogijutulleen lukijoita (ja kukapa ei haluaisi, itselleen voi kirjoittaa ihan tietokoneensa tiedostoihinkin), on niitä ’markkinoitava’ muissa somekanavissa. Kirsin kirjanurkallakin on oma Facebook-sivu ja Instagram-tili. Tili on myös X:ssa, mutta sinne en ole enää tehnyt sisältöä heinäkuun jälkeen. Kaipaan kirja-Twitterin kulta-aikoja hyvine keskusteluineen, mutta en enää halua tehdä korvauksetta sisältöä amerikkalaiselle miljardöörille. Mastodonttiin tein tilin, mutta masennuin kaiken alusta rakentamisen vaivan edessä.

Jos todella haluaisi olla aktiivinen kirjasomevaikuttaja, pitäisi olla mukana nuorekkaammissa kanavissa, kuten TikTokissa. Ne eivät kuitenkaan ole minun aluettani. Jo näiden perinteisten somekanavien käyttö on riittävän työlästä ja aikaa nielevää. Harmittaa välillä, että panos ei näy kummoisenakaan tuottona, mutta rakkaudesta lajiin tätä edelleen tehdään, niin jatkossakin. Dinosaurus siis grammaa kaltaisilleen!

Tuntuu siis ja ihan tilastojen valossakin näyttää, että oikein ketään ei enää kiinnosta lukea kirjablogia. Kieltämättä se taas syö omaa innostusta tehdä säännöllisesti juttuja. Hämmästyttävää kyllä saan kuitenkin edelleen ja jopa enenevässä määrin myös suoraa palautetta ihmisiltä, niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Yllätyn ja hämmennyn aina, kun joku kertoo saaneensa minulta hyvän lukuvinkin. Juuri siksi juttuja kirjoitan, joten se on kaikkein paras palaute! Kiitos siis jokaisesta!




Mitkä kirjat sitten päätyvät lukulistalleni ja sieltä lopulta blogiini asti? Olen vuosien varrella profiloitunut dekkarifaniksi. Olen ihan tietoisesti pyrkinyt antamaan tilaa nuortenkirjallisuudelle ja nuorten aikuisten romaaneille. Spefi ja viihde ovat lähellä sydäntäni myös. Rakastan kotimaista kirjallisuutta. Yrityksistä huolimatta en ole pystynyt rajaamaan kenttääni kovinkaan onnistuneesti! Enää en edes yritä moista, vaan luen ja kirjoitan sellaisista kirjoista, joista haluan.

Vuosien varrella on blogistanian kulissien takana keskusteltu ja lempeästi kiisteltykin arvostelukappaleista. Kuka niitä saa ja millä perusteella? Pitäisikö ne ilmoittaa verottajalle? Vaikuttaako maksutta saatu kirja siitä kirjoitettuun blogijuttuun? Onko eettisempää kirjoittaa vain kirjaston kirjoista?

Itse olen alusta asti suhtautunut arvostelu- ja ennakkokappalekäytäntöihin arkisesti. Apuna on ollut jo ennen kirjablogiaikaa tehty sanomalehden avustajantyö, johon arvostelukappaleet kuuluvat luonnollisena osana. Kirja on siitä juttua kirjoittavan kriitikon tai bloggaajan työväline. Olen siis pyytänyt ja saanut arvostelukappaleita kustantamoilta myös blogiani varten.

Nykyään päädyn pyytämään kirjoja hyvin harvoin ja vakaan harkinnan jälkeen. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös. En halua, että kirjabloggaaminen muuttuu suorittamiseksi, kirjojen lukeminen ja niistä kirjoittaminen velvollisuudeksi. Katson, että pyydetty arvostelukappale ainakin jossain määrin myös velvoittaa siitä kirjoittamaan.

Sen sijaan ilahdun joka kerta, kun postilaatikkoon kolahtaa jokin yllätyskirja. Olen siis etuoikeutettu sillä tavoin, että monella kustantamolla on yhteystietoni. Monet kirjailijat ja ainakin pienkustantamot, mutta nykyään isompienkin toimijoiden edustajat, myös lähestyvät kirjabloggaajia esimerkiksi sähköpostitse ja tarjoavat kirjaansa tai kirjojaan arvioitaviksi.

Harmillisen monelle joudun vastaamaan kiitos ei. Joko tarjottu teos ei sovi lainkaan omaan lukijaprofiiliini tai sitten tilanne kirjanurkassani on jo valmiiksi kaoottinen enkä ehdi lukea sinne jo tulleitakaan teoksia saati kirjoittaa niistä! En myöskään halua, että pienkustantamo tai yksittäinen kirjailija käyttää niukkoja varojaan postittaakseen minulle kirjansa ilman, että saa edes sen toivomansa blogijutun. Reiluuden nimissä kerron tilanteeni avoimesti kirjaansa tarjoaville.

Nykylinjaukseni on, että kirjoitan blogiin jutun vain sellaisista kirjoista, joista olen saanut painetun arvostelukappaleen. Kirja on ainoa palkkioni tekemästäni työstä. Saatan silti kuunnella kirjan, mutta kuunteluaikapalvelut maksan itse (muita vaihtoehtoja ei oikein ole tarjolla). Huomaatte tässä varmasti vähän hankalan kuvion: en pyydä arvostelukappaleita, mutta kirjoitan vain arvostelukappaleista. Tämä nyt kuitenkin on linjaukseni.

Poikkeuksia toki on tästäkin säännöstä. Se on tiukimmillaan isojen kustantamojen uutuuksien kohdalla. Vanhempia teoksia ja pienempien talojen kirjoja saatan lainata kirjastosta tai kaivaa omasta hyllystäni ja silti kirjoittaa niistä. Voin vaikuttaa kirjamarkkinoiden mekanismeihin minimaalisesti tai en lainkaan, joten tarjoan oman pikkiriikkisen panokseni mieluiten niille, jotka sitä eniten tarvitsevat tai jotka haluavat vastavuoroisesti tarjota minulle edes sen kirjan.

Menipä tämä juttu nyt synkistelyksi! Harmaansynkeällä marrassäällä lienee osuutensa asiaan. Kirjasome on tuonut elämääni valtavan paljon iloa ja lämpöä. Ehdottomasti sen paras anti ovat olleet ystävät ja tutut, toiset kirjasomettajat, ne kirjabloggaajadinosaurukset etunenässä, kustantamojen väki ja monet kirjailijat. Kirjamessut ja muut kirjalliset riennot ovat nykyään ensi sijassa tuttujen kohtaamisen areenoita! Lisäbonuksena tietysti se pääasia, eli kirjat. Lukeminen ainakin jatkuu, varmasti siitä kirjoittaminenkin!

Ihanaa kirjasyksyä kaikille teille, jotka tänne asti jaksoitte jaarituksiani lukea! Kiitos, että seuraatte ja luette!


17 kommenttia:

  1. Paljon onnea 13-vuotiaalle!

    Olen hiljalleen karsinut oman blogini somekanavia, ensin lähti Twitter, sitten Facebook. Instagram sitten onkin noussut jo blogia tärkeämmäksi. En silti ole valmis luopumaan blogista, vaikka päivitystahtini on verkkainen. Kuten toteat: lukeminen ainakin jatkuu! 💙

    VastaaPoista
  2. Onnea Kirsi hienosta saavutuksesta! Olet meidän kaikkien idoli, kiitos, että olet 🩷

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kun kirjoitat! Lukuiloa ja kirjoitusiloa jatkoonkin.

    VastaaPoista
  4. Sanon vain sen verran, että lukuisat vinkit on saatu blogistasi vuosien varrella. Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea 13v. blogistasi. Hieno saavutus. Itse tulen perässä ja blogi täyttää maaliskuussa 12 vuotta. Hyvä harrastus. t. Mai/Kirjasähkökäyrä-blogi

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea.

    Itse en ole ole linkittänyt instagrammia ja blogia ja pidän blogia itseäni varten, 2023-2024 olen päättänytblogata kaikki Rex Stoutin Nero Wolfet.
    Minusta suurin osa instsgrammin selailijoista katsoo vain kuvaa mutta ei jaksa syventyä juttuun.

    VastaaPoista
  7. Paljon onnea! Ja KIITOS Kirsi sinulle, että olet pynyt bloggarina!

    Kun aloitin keväällä 2013, kirjasome oli yhtenäisempi kuin nyt, kaikki tapahtui blogeissa. Minua on alkanut hieman masentaa nykyinen hajaannus. Olin hidas siirtymään jopa faceen. Eilen minut "laitettiin" instaan, myönnyin vastahakoisesti ja luulen, etten käytä sitä. X:n kanssa sama juttu. Nuo lyhyet eivät minusta tunnu olevan kirjoittamista varten, vaan jotain mainostuskanavia.

    Hei kaikki lukemisen ja kirjoittamisen ystävät, tulkaa takaisin blogeihin!

    VastaaPoista
  8. Kiitos antoisasta ja monipuolisesta avauksestasi kirjabloggarin näkökulmasta sekä kimppu ruusuja Päivänsankarille! Toivotan Sinulle monia antoisia vuosia edelleen kirjojen avarassa maailmassa.

    VastaaPoista
  9. Lymyileekö kirjablogien takana suuria unelmia, jotka sammuvat vähitellen yksi kerrallaan. Monet kirjailijat eivät arvosta kirjablogeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin filosofinen kysymys! Eiköhän jokaisella ihmisellä ole unelmia, suuria ja pieniä, joista toiset toteutuvat, toiset jatkavat sitkeästi eloaan ja jotkut kuolevat. Ihan varmasti jokaisella kirjablogia pitävälläkin on. Uskon, että ne ovat yhtä vaihtelevia ja erilaisia kuin ovat kirjabloggaajatkin keskenään. Moni kanssani 10-15 vuotta sitten aloittaneista kirjabloggaajista on nykyään kirjailija, toimittaja, kustannustoimittaja tms. alan ammattilainen, vähintään yhtä moni ei ole. Moni on lopettanut kirjabloginsa, mutta moni tuttu jatkaa edelleen harrastavana dinosauruksena, kuten minäkin.

      Voin oikeastaan puhua vain omasta puolestani. Kun aikoinaan innoissani aloitin kirjablogini, minulla ei ollut sen suhteen odotuksia tai unelmia. Jossain vaiheessa toivoin, että blogista voisi tulla myös jossain muodossa tuloja, teinhän sen kanssa paljon työtä. Se ei kuitenkaan ole ollut minun ehdoillani mahdollista, joten olen jo vuosia sitten tyytynyt siihen, että tämä on rakas ja tärkeä harrastus, joka vie kaiken ajan ja myös kaiken sen rahan, jonka suostun maksamaan. Iloa ja sisältöä elämääni sen sijaan olen saanut valtavasti, eikä sen arvoa oikein voi mitata.

      Mitä kirjailijoiden arvostukseen tulee, on kokemukseni toisenlainen. En myöskään näe, että sillä varsinaisesti on merkitystä. En ainakaan itse erityisesti hae kirjailijoiden arvostusta, mitä se sitten tarkoittaakin. Moni kotimainen kirjailija seuraa kirjasomea ja on siinä aktiivinen toimija. Se on heidän vapaa valintansa. Harva kirjailija on ainakaan avoimesti kertonut, että ei arvostaisi lukijoitaan. Niihin me kirjabloggaajatkin kuulumme.

      Kiitos kommentista! Kuten huomaat, se osui kohteeseensa!

      Poista
  10. Onnittelut pitkästä historiasta ja hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  11. Onnet seiskaluokkalaiselle!

    Muutoksia kirjasomessa ja blogeissa tapahtuu kyllä. Nykyään ei kommentoida niin paljoa ja itekään monesti jaksa kommentoida, vaikka lukiskin jutun.

    VastaaPoista
  12. Jotenkin hirveän surulliseksi tulin. Tuhansia tunteja bloggaamista, mutta mitenkään ei ole huomioitu. Ei rahaa, ei arvostusta. Kolmentoista ahkeran bloggaajavuoden jälkeen vain kolmetoista kommenttia blogissa, jos tämä minun jorina lasketaan mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Blogeihin kommentointi on hiipunut jo vuosia sitten, myös omalta osaltani. En enää ehdi käydä kommentoimassa toisten blogikirjoituksia kuin aivan satunnaisesti. Jos keskustelua syntyy, se syntyy sitten jossakin toisella somealustalla. Kolmetoista kommenttia yhteen postaukseen on näinä aikoina todella paljon! Blogi- ja somemaailma muuttuvat koko ajan, eikä se itsessään ole huono juttu.

      Tuhansia tunteja olen tähän harrastukseeni käyttänyt, enkä niitä tippaakaan kadu. Harrastus antaa takaisin niin monin tavoin. Raha-asioihin tuossa jutussani viittaan itsekin. Jossain vaiheessa kirjablogimaailmassa etsittiin ihan aktiivisesti myös jonkinlaista ansaintamallia, mutta ne eivät ole ottaneet tuulta purjeisiinsa. En ole halunnut ottaa omaan blogiini myyntilinkkejä, joista jotain provisiota mahdollisesti saisi. Tämä on ihan hyvä näin!

      Mitä arvostukseen tulee, sitä olen ainakin itse kokenut saaneeni ja saavani ihan riittämiin. Blogiani ja sen somekanavia kuitenkin edelleen seurataan ja kuten kerroin, aina silloin tällöin joku ihan elävässä elämässä kertoo saaneensa lukuvinkin tai pari ja kiittää niistä. Se on arvostusta parhaimmillaan!



      Poista
    2. Kyllä minusta kirjabloggareita arvostetaan pienessä piirissä, mutta arvostetaan. Myös arvostellaan mutta se on pienempi piiri.
      Nykyään ilahduttaa henkilöt, jotka löytävät blogin, eräskin oli lukenut useampia bloggauksia, ja olen tuntenut hänet noin 7 vuotta ja nyt yhdisti minut kirjablogiin.
      Itse olen lähtenyt siitä että en ota rahaa enkä ilmaista mitään ja se on nimee omaan pitänyt kirjablogini hengissä, en olisi jaksanut uutuuskirjoista bloggausta. Otan itselleni jonkun tavoitteen, nyt se Nero Wolfe sarjan bloggaus.

      Poista
    3. Kiitos kommentista, Jokke! Nuo erilaiset projektit ovat hienoja. Itselläni on menossa Johtolanka-palkituista bloggaaminen. Projekti etenee hitaasti ilman aikataulupaineita, mikä on itselleni paras vaihtoehto. Kyllästyn nopeasti erilaisiin haasteisiin tai säännönmukaisuuksiin, kuten kuukausikoosteisiin ym.

      Poista
  13. Paljon onnea blogisynttäreiden johdosta toivottaa samoilla blogivuosilla tömistelevä dinosauruskollega :D

    Mielenkiintoista pohdintaa. "Pikasome" tuntuu valtaavan alaa varsinaisilta blogeilta, mutta minäkin olen edelleen porskuttanut menemään lähinnä vain Bloggerissa. On minulla blogille Facebook-tili, mutta se on lähinnä vain postausten linkityksiä varten, muuten siellä on kovin hiljaista päivitysten suhteen. Instagramiin en ole jaksanut blogiani viedä, Blogger ja Facebook riittäköön. Onneksi jokainen voi valita oman tapansa kirjoittaa kirjoista ja myös valita itselleen sopivan kanavan seurata kirjakeskusteluja ja -päivityksiä.

    Arvostelukappaleita en juurikaan pyydä, mutta niistä harvoista pyytämistäni olen aina kirjoittanut, samoin niistä, jotka olen luvannut ottaa vastaan kun niitä on minulle tarjottu. Pyytämättä lähetetyistä ennakkokappaleista en ole jaksanut stressata, luen ja bloggaan mikäli ne sopivat lukupinooni.

    Mahtavaa, että jatkat bloggaamista :)

    VastaaPoista