Sivut

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Turun kirjamessut 2022

 

Maltillinen kirjasaalis: kaksi ostettua, kaksi saatua.

Suomen vanhimmat kirjamessut eli Turun kirjamessut täytti tänä vuonna 32 vuotta. Ovet sulkeutuivat tänään sunnuntaina kello 17. Vielä en tiedä, kuinka paljon messuilla oli tänä vuonna vierailijoita, mutta näppituntuma kahden messuilupäivän eli perjantain ja sunnuntain perusteella on, että koronaa edeltäviin huippulukemiin on vielä matkaa. *Kävijöitä oli yli 13 000 (eli n. 40 % vähemmän kuin v. 2019).

Käytäväkeskusteluissa väki oli tästä kahta mieltä. On harmi, että ihmiset eivät vielä ole lähteneet liikkeelle entiseen malliin. Toisaalta on mukavaa, kun kirjatiskeille ja lavakatsomoihin pääsee ilman kyynärpäätaktiikkaa.


Messulavat ovat yleensä kuvien ottamisen
kannalta lähinnä kaameita.
Turun uusi Puisto-lava ei ole kaamea vaan ihana! 
Perjantaina esikoiskirjoistaan puhuivat 
Laura Andersson ja Lauri Lattu
Haastattelijana Mia Halonen.

Kirjabloggaajana olen etuoikeutettu, sillä sain messuille pyytämäni mediapassin. Se tarkoittaa siis sitä, että en maksa omasta sisäänpääsystäni tai pysäköinnistä. Pyysin myös muutamia vapaalippuja arvottaviksi ja yhteistyökumppaneilleni, ja pyyntööni vastattiin avokätisesti. Näistä isot kiitokset Turun kirjamessujen järjestäjille!

Messuorganisaatio tarjosi meille kirjabloggaajille ja -grammaajille perjantai-iltapäivänä pientä välipalaa sekä erityisohjelmaa. Kirjailija Paula Havaste kertoi kirjoistaan ja kirjoittamisesta, ja kokki Petteri Luoto omasta työstään ja hauskoista someprojekteistaan. Mukaan saimme lahjakassin, joka sisälsi kaksi uutuusromaania. Lämmin kiitos myös tästä mukavasta tilaisuudesta!


Yritän messuilla kuunnella sellaisten kirjailijoiden 
haastatteluja, joiden kirjoja en ole vielä lukenut.
Silti on kirjailijoita, joiden haastatteluja haluan
käydä kuuntelemassa aina, kun tilaisuus on.
Arttu Tuominen on jälkimmäisen ryhmän kirjailija.
Taija Tuominen haastattelee.


Tämänvuotiset Turun messut olivat ensimmäiset, joiden ohjelmajohtajana toimi Vilja-Tuulia Huotarinen. Jenni Haukio toimi tehtävässä pitkään, ja presidentti Niinistö adjutantteineen oli tuttu näky messuyleisössä. Kieltämättä tämä toi oman pikantin mausteensa Turun messuille.

Messukonsepti on pääpiirteissään pysynyt samanlaisena vuosikymmeniä, eivätkä Turun ja Helsingin messut juuri eroa muuten kuin mittakaavan suhteen. Pientä viilausta toki tehdään jatkuvasti. Eniten Turussa tuntui tänä vuonna puhuttavan uudistus, jossa miltei kaikkia esiintymisaikoja oli lyhennetty rutkasti. Virallisten messulavojen kirjailijahaastattelut olivat pääsääntöisesti vain 15 minuutin mittaisia. Useamman esiintyjän keskustelut olivat yleisimmin kestoltaan 20–25 minuuttia.


Kirjailija Aki Ollikainen ja
ihan uunituore romaani
Kristuksen toinen tuleminen.


Bloggaajakollegani kysyi Vilja-Tuulia Huotariselta tähän syytä. Selitys oli, että ohjelmanumeroiden väliin piti saada 5 minuutin tauot, joten koska ei haluttu vähentää esiintymisten lukumäärää, lyhennettiin kestoa. Tajuan kyllä tämän logiikan, vaikka en hyväksykään lopputulosta. Vartissa on mahdotonta käydä oikeaa keskustelua. On vaikea kuvitella, että kirjailijat ja haastattelijat tunsivat saavansa arvoistaan kohtelua, eikä kyllä yleisönkään näkökulmasta pikadeittitunnelma ollut kovin antoisa. Jos siis jotain toivon ensi vuodelta, niin mieluummin vähemmän esiintyjiä kuin näitä varttisessioita. Halleissa oli kuitenkin väljää, joten kenties lavoja olisi sittenkin voinut olla enemmän?


Taija Tuominen haastatteli
kirjailija Merja Mäkeä ja
kirjailija Kira Poutasta.


Tämän vuoden teemana messuilla oli kuvataide. Omiin silmiini ei sattunut ainuttakaan kuvataideaiheista ohjelmaa, mutta en rehellisyyden nimissä niitä muistanut etsiäkään. Ainakin perjantaiselle koululaisyleisölle olisi voinut olla teemaan liittyvää toiminnallista ohjelmaa, graffititaidetta vaikka?

Näin hieman 'messukrapulaisena' päällimmäinen fiilis viikonlopusta on vähän kädenlämpöinen. Ketään varsinaista megavetonaulaa ei messuilla tällä kertaa ollut, jollei Tommi Kinnusta lasketa. Hänen varttinsa keräsi A-hallin päälavan eteen kohtalaisen yleisösisämeren ja signeerausjonokin oli ihan kelpomittainen.


Kymmenen hyvää syytä perustaa lukupiiri.
Keskustelemassa Kirsi Ranin, Satu Rämö ja minä. 
Aikaa saimme 20 minuuttia, jotka käytimme tarkoin.


Mukavaa oli tavata ihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja nauttia samanmielisten kirjaihmisten seurasta. Kuten aloituskuvakin kertoo, muutamia kirjojakin tuli hankittua. Ensi vuonna taas Turkuun, tietysti!

 

 

6 kommenttia:

  1. Kiva lukea messukuulumisia! Ehkä joskus elämässä minäkin päädyn kirjamessuille. Ovat vain joensuulaiselle autottomalle kovin kaukana. Turkuun on kaameaa mennä täältä julkisilla.

    VastaaPoista
  2. Olin itse messuilla vain lauantaina ja silloin väkeä oli kyllä paljon heti aamusta asti, paikoitellen jopa vähän ”liikaa” himoitsemieni kirjapöytien ympärillä. Mutta perjantai ja sunnuntai lienevät sitten olleet väljempiä. Minä olen messuilla sellainen haahuilija, etten oikein jaksa keskittyä siinä
    viriketulvassa mihinkään kymmentä minuuttia pitempään joten minulle pikahaastattelut sopivat. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö pitempiäkin olisi hyvä olla. Oman Kirjagram-haastiksen 25 min slotti tuntui sopivan mittaiselta, toki olin sen suunnittelussa ottanut huomioon, että kovin syvälle en kannata lähteäkään luovimaan.

    VastaaPoista
  3. Tuo Puisto-lava oli kyllä ihana! Kuisti-lavalla olisi ollut ainekset samaan, jostain syystä se oli kuitenkin toteutettu toisin.
    Tänä vuonna kaivoin messusisältöä aiempia vuosia enemmän ständeiltä, ja kävinkin niillä useamman hyvän keskustelun.

    VastaaPoista
  4. Hahhah, olen näköjään istunut miltei takanasi Arttua kuunnellessa! Kirjoitin kans itse sunnuntaista blogiin. Ainut päivä, jolloin ehdin messuilla koluamaan. Jäi löytöjen takia ihan hyvät fiilikset, mutta muuten olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi esim. noista esiintymisaikojen pituuksista. Erityisesti jäi harmittamaan kuvataideteeman vähäinen näkyvyys. Ruoka- ja kirjamessut nyt on ollut lähinnä vitsi jo monta vuotta, joten en edes odota enää niiltä mitään. Silti on aina kiva käydä näillä Turun messuilla. Seuraavaa vuotta odotellessa!

    VastaaPoista
  5. Ikävää, että ollaan noin paljon jäljessä kävijämäärissä, mutta pääsin tosiaan itsekin istumapaikalle kaikkeen, mitä kävin kuuntelemassa. Lyhyt haastattelut sopivat minulle - olen samoilla linjoilla Amman kanssa. :) Oli kiva nähdä, vaikkakin kovin nopsaan. :)

    VastaaPoista
  6. Kirjamessut varmasti etsii uutta ilmettä, minusta tällainen toteutustapa alkaa olla 1900-lukua. Parkkipaikoitus, joka maksaa, oli hintaan nähden huonosti hoidettu. Messumyyjät ovat samoja, kuin muuallakin. Vanhojen kirjojen tarjonta on parempia esim. Booktoritapahtumassa. Haastattelut olivat aika "laimeita". henkilö, joka kertoi saamelaisesta lastenkirjasta, oli näkemistäni ainoa, jolla oli oikeasti innostusta, Outi Papamarcoksella oli jotain oikeasti sanottavaa mm. Trumpista. Mutta ensi vuonna voidaan tehdä kaikki paremmin.

    VastaaPoista