Sivut

maanantai 16. elokuuta 2021

Inka-Maria Laitinen ja Tarja Strandén: Tukaattityttö – Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen

 


Keväällä luin Venla Hiidensalon romaanin Suruttomat (Otava, 2021), joka kertoo taidemaalari Tyko Sallisesta, hänen ensimmäisestä vaimostaan Helmi Vartiaisesta ja heidän tyttäristään Eva ja Taju Sallisesta. Faktoihin perustuva fiktiivinen romaani meni minulla niin sanotusti ihon alle. 6.4.2021 Salon Seudun Sanomissa ilmestyneessä jutussani totean:

”Suruttomat on surullinen tarina avioliitosta, jossa palava rakkaus muuttuu äärimmäiseksi vallankäytöksi. Miehen turhautuminen oman uransa suhteen purkautuu katkeraksi vaimon työn vähättelyksi ja tämän itsetunnon murtamiseksi. Toisen lahjakkuus on uhka, joka pitää nujertaa. Sadan vuoden takaiset naisen kapeat mahdollisuudet ja olemattomat oikeudet jopa omiin lapsiinsa saavat nykylukijan tuntemaan voimatonta raivoa.”



Jo pitkään ennen Hiidensalon romaanin lukemista olen aikonut jossain vaiheessa lukea Inka-Maria Laitilan ja Tarja Strandénin kirjoittaman Tukaattityttö-nimisen Helmi Vartiaisen elämäkerran. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 2002, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt Suruttomien jälkeen Tukaattitytön lukeminen oli hyvin valaisevaa. Koska romaanin tapahtumat olivat vielä tuoreessa muistissa, pystyin helposti vertailemaan tarinoita keskenään. Hiidensalo mainitsee Tukaattitytön romaaninsa yhdeksi tärkeimmäksi innoittajaksi.

Dokumenttiohjaaja ja -käsikirjoittaja Tarja Strandén teki Helmi Vartiaisesta tv-dokumentin Nainen kuvien takana 1990-luvun lopulla. Dokumenttiaan varten hän haastatteli taidehistorioitsija Inka-Maria Laitilaa, jonka äiti Inkeri Lapintie on Helmi Vartiaisen Pekka-veljen tytär. Yhteistyö jatkui elämäkertateoksen kirjoittamisena.

Tyko Sallinen on yksi 1900-luvun alkupuoliskon arvostetuimmista suomalaisista kuvataiteilijoista. Hänen ekspressionistinen brutaali ja raaka maalaustyylinsä herätti omana aikanaan useita myrskyisiä taidekeskusteluja ja herätti laajalti pahennusta. Sallisen parhaisiin töihin lukeutuvat niin sanotut Mirri-maalaukset, joiden mallina toimi pääasiassa hänen ensimmäinen vaimonsa Helmi Vartiainen. Maalausten Mirri on rehevä, pyöreäkasvoinen ja tyhjäkatseinen nainen, jonka sieraimet ovat kuin sian kärsä ja turpea suu punahuulinen ja pyöreä.

Sallisten ensimmäinen tytär Tirsu (Eva) päätyi vuoden ikäisenä kasvatti- tai adoptiolapseksi Tanskaan Tyko Sallisen sisarelle ja tämän aviomiehelle. Tyko Sallisen ja Helmi Vartiaisen avioeron jälkeen toinen tytär Taju siirtyi isälleen vastoin oikeuden päätöstä. Miksi Helmi Vartiainen hylkäsi lapsensa? Oliko hän tosiaan kelvoton äiti, joka ei halunnut tai pystynyt huolehtimaan tyttäristään, kuten Tyko Sallinen on kertonut?

Ennen Tukaattityttö-teoksen ilmestymistä Helmi Vartiaisesta on tiedetty erittäin vähän ja se, mitä on tiedetty, on perustunut aviomies Tyko Sallisen kertomaan, jota ovat toistaneet elämäkerturi Tito Colliander ja kirjailija Irja Salla eli Taju Sallinen. Tarja Strandénia ja Inka-Maria Laitilaa oli alkanut vaivata ilmeinen ristiriita, joka Sallisen totuuden ja heidän löytämiensä tiedonmurusten välillä oli. Vartiaisen suvussa Helmistä ei juuri puhuttu, mutta se, mitä kerrottiin, ei sopinut maalausten Mirriin eikä Tyko Sallisen levittämään kuvaukseen vaimostaan.

Strandén ja Laitila kertovat johdannoissaan, että heidänkin teoksessaan on paljon arvailua ja päättelyä, koska aineistoa on ollut käytettävissä todella niukasti. Monin paikoin faktoja on ollut mahdotonta kaivaa esille, koska kirjallisia lähteitä ei ole ja ne, jotka olisivat voineet kertoa, ovat jo kuolleet. Ilmiselvää kuitenkin on, että totuus Helmi Vartiaisesta on aivan jotain muuta kuin mitä Mirri-maalausten perusteella on päätelty.

Tukaattityttö on mielenkiintoinen ja vetäväkin tietoteos. Strandén ja Laitila kuvaavat kiinnostavasti paitsi kohdettaan myös sitä, miten teos syntyi vaihe vaiheelta. Tiedonmurusten kerääminen on ollut vaivalloista mutta myös palkitsevaa salapoliisityötä. Itseäni kiehtoi erityisesti Sortavalan kaupungin ja seudun kuvaus.

Helmi Vartiaisen elämäntarina on riipaiseva. Suruttomia lukiessani tunsin voimatonta raivoa, ja sama kyllä toistui Tukaattitytön parissa. Valitettavasti romaanin ikävimmät tapahtumat tapahtuivat myös oikeasti Helmille ja hänen tyttärilleen, joiden kohtalo ei lopulta ollut kovin kaksinen sekään.

Inka-Maria Laitinen ja Tarja Strandén: Tukaattityttö – Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen
WSOY 2002. 260 s.


Kirjasto.

2 kommenttia:

  1. Helmin surullinen elämä päättyi 30-vuotiaana. Hänen kohtalokseen koitui Tyko Sallinen. Heidän lastensa elämät päättyivät myös surullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin. En nyt kuitenkaan halunnut näitä asioita kirjoittaa juttuuni, koska Hiidensalon Suruttomatkin on romaani, ja moni lukija pahastuu 'juonipaljastuksista'.

      Poista