Sivut

tiistai 26. tammikuuta 2021

Tuomas Niskakangas: Roihu


Suomen pääministeri Leo Kosken aamu alkaa ristiriitaisissa tunnelmissa. Kesärannan makuuhuoneessa on oikeastaan sekä parasta että pahinta mahdollista heräämisseuraa eli Ylen uhkea kohutoimittaja Vilma Varis. Leon tärkein tukija ja Suomen rikkain mies Pontus Ebeling on tulossa keskustelemaan pääministerin kanssa kymmenen minuutin kuluttua, sillä yön aikana on tapahtunut jotain hyvin epätoivottua. Nuori nainen on tehnyt polttoitsemurhan yhden salamyhkäisen Killan keskeisen jäsenen, miljonääri Harri Holstin ikkunan edessä. Miten päästä Vilma Variksesta eroon ilman, että nainen saa vihiä skandaalista ja Pontus vihiä Vilman yöpymisestä pääministerin virka-asunnolla?

Joulukuisen aamun akuutti kriisitilanne on kuitenkin vain jäävuoren huippu pääministerin arjessa. Koronakriisin aikaan Suomi velkaantui nopeasti. Kun pari vuotta myöhemmin tapahtui Suuri Puhkeaminen, maa syöksyi ennen näkemättömään talouskriisiin. Varallisuuden kasaantuminen rikkaimmalle prosentille on kiihtynyt entisestään samaan aikaan kun köyhien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Leon oikeistokoalitiohallituksen on täytynyt tehdä leikkauksia toisensa perään, ja vielä ennen vuodenvaihdetta edessä on kaikkien aikojen kipeimmän leikkauslistan julkistaminen.

Samaan aikaan Suomessa on koettu ennen näkemätön vasemmiston nousu. Vasenliitto on viikonloppuna valitsemassa uuden puheenjohtajan, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö valituksi tulisi rakettimaisen suosion nousun kokenut nuori, älykäs ja päättäväinen Emma Erola. Puoluekokouksen kanssa samaan aikaan Senaatintorille on valmisteltu valtavaa mielenosoitusta Punaista paraatia. Edessä on sosialistien voimannäyttö. Mutta riittääkö vasemmistolle pelkkä hallituksen kaataminen? Ainakin Emman salaperäinen tukija, Järkäleeksi kutsuttu mies, tuntuu tavoittelevan jyrkempiä toimia Suomen pelastamiseksi.

Roihu on Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja Tuomas Niskakankaan esikoisromaani, jonka luokittelen dystopiatrilleriksi. Roihun tapahtumat sijoittuvat noin viiden vuoden päähän tulevaisuuteen. Helsingin pääkatu on katkaistu mielenosoittajien valtavilla barrikadeilla, poliitikkoja seuraavat aseistetut turvamiehet, lakkautetun Korkeasaaren eläintarhan rakennukset on vallattu asunnottomien käyttöön. Suomi on tunnistettava mutta pelottava.

Niskakangas on punonut trilleriinsä vetävän ja koukuttavan juonikudelman, josta ei henkeäsalpaavia yllätyskäänteitä puutu. Lukijaa viedään paikoin kuin kuoriämpäriä, kun Niskakangas kääntää koko kuvion kerta toisensa jälkeen ylösalaisin. Kulisseissa häärivät monenlaiset salaperäiset hahmot. Kuka on Emma Erolan taustalla asioita junaileva Järkäle? Kuka on Pellegrino, joka koneäänellään ohjeistaa niin miljonääri Harri Holstia kuin Supon ylitarkastaja Metsoakin? Keitä ovat häikäilemättömän Killan jäsenet, jotka tuntuvat ohjailevan pääministeriä ja hallitusta mielensä mukaan?

Suomalaisen trillerikentän vakiintuneet kuninkaat Ilkka Remes ja Taavi Soininvaara ovat todellakin saaneet varteenotettavat haastajat Tuomas Niskakankaasta ja Helena Immosesta. Mietin nimittäin Roihua ahmiessani useaan kertaan, että Immosen syksyllä ilmestynyt Operaatio Punainen kettu on sen sisarteos. Kummatkin ovat lähitulevaisuuden Suomeen sijoittuvia dystopiatrillereitä. Ne ovat paitsi todella jännittäviä myös kohtalaisen ahdistavia, koska niiden esittämät tapahtumakulut ovat lukijan mielestä liiankin mahdollisia.

Immonen ammentaa Operaatio Punaisessa ketussa omasta asiantuntemuksestaan. Hän on kustantajan tietojen mukaan turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri. Samaan tapaan Niskakankaan kokemus ja asiantuntemus taloudesta ja politiikasta näkyvät Roihussa joka tasolla. Teoksen perustana on talouden ilmiö varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta ja eräänlaisesta kapitalismin virheestä, joka vahvistaa tätä kehitystä.

Samalla kun vankka asiantuntemus on kirjoittajien ehdoton vahvuus, se on myös heidän akilleen kantapäänsä.  Viihteeksi tarkoitettua trilleriä kirjoitettaessa on maltettava pitää luennointihalut aisoissa. Niskakangas tasapainoilee paikoin huolestuttavastikin luennoinnin rajamailla. Ensimmäistä kertaa trillerissä törmäsin myös tällaiseen kuvamateriaaliin:



Olisiko sittenkin voinut saman asian tiiviisti kertoa dialogin avulla? Niskakankaan näppäimistöltä syntyy kuitenkin sujuvaa dialogia ja luistavaa toiminnan kuvausta, joten tässä mentiin ehkä vähän turhankin helpon kautta. Toisaalta kuva on kyllä tehokas.

Tietoa on siis ujutettu toiminnan lomaan runsaasti. Se kyllä toimii toivotusti vakuuttaessaan lukijaa tapahtumien uskottavuudesta, mutta on paikoin vaarassa lipsahtaa pitkästyttävyyden puolelle. Tunnustan kyllä, että Googlellekin oli taas käyttöä kirjaa lukiessani. Uskottavuutta Roihu sai ehkä vähän yllättäenkin maailman tapahtumista tämän vuoden alussa. Välillä toivoo, että maailma ei niin nopeasti alkaisi muistuttaa kirjallisuutta…

Jos siis haluat nukkua yösi huonosti, suosittelen lämpimästi Niskakankaan ja Immosen trillereitä! Jään sydän kylmänä odottamaan, mitä he seuraavaksi julkaisevat.

Tuomas Niskakangas: Roihu
Otava 2020. 525 s.


Ennakkokappale.

Kirja ilmestyy Jukka Pitkäsen lukemana äänikirjana 4.2.2021.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti