Sivut

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Leila Tuure: Kauppamies-sarja




Porilainen Leila Tuure työskenteli historianopettajana Porissa eläköitymiseensä asti vuoteen 1989. Ensimmäisen teoksensa hän julkaisi samana vuonna. Hän on kirjoittanut lähinnä Poriin ja lähiseudulle sijoittuvia historiallisia romaaneja. Vuosien 1989 ja 2013 välillä Tuure julkaisi yli kaksikymmentä teosta, niistä salanimellä Emma Å rikosromaanit Musta, mustempi, punainen vuonna 2007 ja Samuelin kirja vuonna 2008. Vuodesta 2008 lähtien Tuuren teokset ovat ilmestyneet hänen oman Sunkirja-kustantamonsa kautta. Se on julkaissut myös muiden kirjailijoiden tuotantoa.

En ollut tuotteliaasta Leila Tuuresta kuullutkaan ennen kuin Word Audio Publishing -äänikirjakustantamosta otettiin yhteyttä ja tarjottiin Tuuren neliosaisen Kauppamies-sarjan äänikirjaversioita kuunneltaviksi. Tartuin tilaisuuteen mielihyvin, sillä kotimainen historiallinen viihde on suosikkigenrejäni.



Sarjassa on yhteensä neljä + yksi teosta. Aloitusosa Väistyvän veden kaupunki sijoittuu 1600- ja 1700-luvun taitteen molemmille puolille, vaikka alkuun lähdetäänkin uhkarohkeasti aina jääkaudesta asti. Alussa on nimittäin pitkähkö kertova katsaus Porin seudun maantieteellisistä ja historiallisista vaiheista. Myös jatkossa tarina etenee episodimaisesti ja pitkiäkin ajanjaksoja ohitetaan pelkillä historian käänteiden selityksillä. Tuure kertoo kyllä sujuvasti Ruotsin valtiollisista vaiheista ja niiden taloudellisista vaikutuksista Suomenlahden itärannalla, ei siinä mitään, mutta aivan paras kaunokirjallinen ratkaisu se ei mielestäni ole.

Romaanin päähenkilöksi nousee talollisentytär Johanna, joka sattuman kautta päätyy Poriin asettuneen lyypekkiläisen kauppias Joachim Weberin talouteen pikkupiiaksi. Isä Johannes ei silmäteräänsä mielellään antaisi vieraan palvelukseen, mutta lisäraha on tervetullutta ison perheen elättämisen tueksi. Lukija tietää, että Weber on naistenmiehen maineessa, joten ei ole yllätys, että Johannalle käy pian kuten edeltäjälleenkin eli hän päätyy isäntänsä vuodetta lämmittämään. Lapsellisuuksissaan Johanna kuvittelee, että hänestä tulee kauppiaan rouva.

Pettymys on karvas, kun totuus aikanaan valkenee. Porvari ei voi palvelustyttöä naida, eikä Weber sitä muutenkaan haluaisi. Johannes joutuu pelastamaan tyttärensä maineen rippeet ja naittamaan tämän leskimiehelle, jolla on entuudestaan jo neljä lasta. Pian katraaseen syntyy myös Joakim, vaaleakutrinen poika, joka erottuu selvästi joukosta.

Johannan pojasta kasvaa aikanaan komea ja terävä nuorukainen, joka päätyy johtamaan Weberin kauppahuonetta. Väistyvän veden kaupunki päättyy Johannan vanhuusvuosien kynnykselle, kun laajalle rönsynneen yrityksen ohjakset ovat siirtyneet hänen miniälleen Anna Weberille.

Historioitsijan ote siis näkyy ainakin Väistyvän veden kaupungissa sekä positiivisena asioiden ja miljöön hallintana että vähän turhankin luennointimaisena historian kertauksena. Asiat olisi voinut kertoa henkilöiden kautta kokonaankin, eikä vain silloin tällöin heidän kohdalleen pysähtyen. Tyylistä seuraa henkilöiden harmillinen ohuus, koska heitä ei päästä kunnolla ja rauhassa syventämään. Mausteena on myös ihan mukavasti tendenssiä, eli naisasia muhii taustalla jo lupaavasti.



Sarjan seuraavassa osassa Kauppamiesten sukua päähenkilöksi nousee Joakim Weberin leski Anna, joka on joutunut tarttumaan kauppahuoneen ohjaksiin miehensä kuoltua. Osoittautuu siis melkoiseksi onnenpotkuksi, että Anna on ollut innokas osallistumaan miehensä liiketoimiin alusta asti, vaikka se ei varsinaisesti ole porvarisrouvallekaan sopivaa. Määrätietoinen Anna on kuitenkin onnistunut pelastamaan perheen omaisuuden sitä kärkkyviltä kilpailijoilta ja on itse asiassa vain lisännyt yrityksensä vaurautta.

Annan tilanne kuitenkin muuttuu radikaalisti, kun hänen vanhin poikansa Joakim palaa Lyypekin-opintomatkaltaan ottaakseen vuorostaan Weberin kauppahuoneen ohjakset käsiinsä. Anna saa huomata, että on onnistunut kouluttamaan pojastaan määrätietoisen ja arvonsa tuntevan porvarismiehen, joka ottaa empimättä johdon paitsi yrityksessä myös perheessä. Annalla ei ole enää asiaa konttorin puolelle, se tehdään hänelle selväksi. Tilanne on toimeliaalle Annalle karvas paikka.

Perheen toinen poika Jacob ryhtyy luonnontieteilijäksi ja tutkimusmatkailijaksi, mutta kotona ovat vielä tyttäret Hanne ja Hildu. Anna huomaa harmikseen, että tyttäret ovat päässeet kasvamaan naimaikäisiksi kuin huomaamatta sillä välin, kun hän on keskittynyt työhön kauppahuoneen konttorin puolella. On aika tarttua tomerasti toimeen ja paikata tyttärien kasvatuksesta se, mikä vielä on paikattavissa. Joakim on visusti päättänyt naittaa sisarensa mahdollisimman pian ja mahdollisimman hyvin. Veljen aviomiesvalinnat vain eivät ole siskojen mielestä parhaat mahdolliset.

Kaksostytöistä hiljaisempi Hanne rakastuu palavasti vanhempaan herrasmieheen, joka on jo useampaan otteeseen kosinut Annaa. Kun totuus tyttären riutumisen syystä valkenee Annalle, hän joutuu tekemään vaikean päätöksen, jonka seuraukset ovat lopulta kalliit kaikille osapuolille. Hildu taas uhrataan Joakimin ahneudelle. Suvun päämies viettää itse railakasta poikamieselämää, mutta lopulta Anna näyttää, että hänelläkin on vielä ote perheen asioista.

Häitä tanssitaan siis Kauppamiesten suvussa moneen otteeseen. Avioliittokuvioiden kautta Tuure kuvaa hienosti naisen alistettua asemaa 1700-luvun porvarisperheissä ja muutenkin. On yleisesti tiedossa, että kaupungin porvarispiirienkin miesväki vierailee ahkerasti sivukujien kapakoissa, joista on ostettavissa suostuvaista naisseuraa. Kun Poria halkovasta joesta sitten löytyy pienen vauvan ruumis, koko kaupunki kohahtaa. Ei ole vaikea arvata, kuka lopulta kantaa vastuun onnettomasta tapahtumaketjusta.



Kauppamiehen tyttäressä päähenkilöksi nousee kirjan nimen mukaisesti Annan pojantytär Marie Weber. Joakim Weberin perheeseen on siunaantunut vain tyttäriä, sillä molemmat syntyneet pojat ovat vanhempiensa suureksi suruksi menehtyneet jo pienokaisina. Nyt on Joakimin aika naittaa omia tyttäriään pois kuluttamasta kauppahuoneen varoja. Hyvin suunnitelluilla naimakaupoillahan sen sijaan voidaan omaisuutta kartuttaa. Niinpä yksi kauppiaan keskeisistä tavoitteista onkin saada joku tyttäristään naimaan Fredrik Vaden, jonka isän makasiinit sijaitsevat niin oivallisesti hänen omien makasiiniensa naapureina.

Arvonsa tunteva kauppias saa kuitenkin huomata, että hyvin kasvatetutkaan tyttäret eivät mukisematta suostu isän oivallisiin suunnitelmiin. Sisarussarjan kaunotar, tummasilmäinen Marie haaveilee ryhtyvänsä seikkailijattareksi tietämättä kunnolla, mitä se edes merkitsee. 

Toisen aviomiehensä kanssa matkustellut ja maailmaa nähnyt Anna tuntee myötätuntoa eläväistä tyttöä kohtaan ja järjestää tälle ja itselleen matkan Tukholmaan. Suurkaupungin ihmeet ruokkivat entisestään Marien seikkailuhaaveita, vaikka arki onkin lähinnä ääneen lukemista vanhalle isotädille ja Anna-fammulle. Sitten naiset kutsutaan kesänviettoon maaseudulle ja Marie tutustuu häikäisevän komeaan Mauritz Tjucronaan. Harmi vain, että pyörryttävän ihana Mauritz on juuri kihlattu valjulle mutta sitäkin rikkaammalle perijättärelle. Sisukas mutta kohtalokkaan naiivi Marie ei kuitenkaan anna sen tosiseikan haitata haaveiluaan, ja kun Mauritz suvaitsee ryhtyä liehittelemään kaunista porvaristyttöä, seuraukset ovat valitettavan arvattavat ja Marien kannalta katkeran karvaat.



Marie Weber on päähenkilö myös sarjan neljännessä osassa Kauppamiehen perintö. Marie on alkanut saada jo kelpo lailla ulottuvuuksia ja on ehkä lopulta koko sarjan mielenkiintoisin henkilö. Tuntuu, että vasta Marie on saanut Tuuren kunnolla hellittämään luennointihalustaan, ja mukavasti historian faktojen selittäminen vähenee sarjan edetessä. 1800-luvun alun vuosiin tosin mahtuu käänteitä, joissa riittää vastusta Marielle ja kaikille muillekin Porin porvareille vähintäänkin kylliksi.

Marie on nimittäin joutunut ottamaan Weberin kauppahuoneen harteilleen, koska pappa on sen jättänyt hänelle perinnöksi. Isäkin joutui eläessään toteamaan, että Fredrik Vadenista ei ole kauppahuoneen johtoon eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Marie joutuu kyllä ankarasti taistelemaan saadakseen pitää ohjakset hallussaan, onhan mies kuitenkin lain ja tapojenkin mukaan perheen pää eivätkä liikeasiat sovi naisille. Heidän kapasiteettinsa nyt vain ei voi mokomaan riittää.

Avioliitto on siis osoittautunut vielä monin verroin katkerammaksi pettymykseksi kuin Marie pelkäsi. Sen ainoa hedelmä on tummasilmäinen ja salskea Magnus-poika, josta ei Marien suruksi taida koskaan tulla kauppiasta. Nuorukaista kiinnostavat vallan toisenlaiset asiat. Mutta paljon suurempi huoli on sota, joka tuo miehittäjät Tyskiläänkin. Weberit joutuvat maksamaan valloittajille kovan hinnan, joka on lyödä koko kauppahuoneen polvilleen. Eivätkä liike-elämän vastukset valitettavasti jää siihen. Marie joutuu tekemään niin oman kuin yrityksenkin tulevaisuutta koskevia kovia päätöksiä.

Kuten sanottu, Tuure pääsee vähitellen myös syventämään henkilökuvaustaan, ja sarja paranee edetessään. Pidin lopulta kovasti Weberin kauppiassuvun naisista. Miehet ovatkin selvästi sivuosassa, vaikka heillä muodollinen päätösvalta asioista onkin ja siihen naisten on moneen otteeseen myös taivuttava. Mutta helppoa taipuminen ei ole. Erityisesti Anna ja Marie ovat älykkäitä ja arvonsa tuntevia naisia, jotka osaavat nauttia myös ihanista rakkauden väristyksistä ja lihan iloista, kun niitä, valitettavan harvoin tosin, on tarjolla.

Porvarisväen arjen ja juhlan kuvaus on mielenkiintoista, vaikka itseäni eivät loppumattomat pukujen ja sisustusten kuvailut aina niin jaksakaan kiinnostaa. Myös paikoin esiin tunkeva toisteisuus harmitti.

On aivan mahtavaa, miten ääni- ja e-kirjaformaatit ihan oikeasti antavat kirjoille uuden elämän. Viihdyin sarjan parissa mainiosti. On myönnettävä, että jossain vaiheessa huomasin olevani aivan koukussa. Kävin jo kurkkimassa Storytelin sivuilta, milloin seuraavan osan pitikään ilmestyä. Nyt ne ovat kaikki kuunneltavissa vaikka yhteen menoon.

Leila Tuure: Väistyvän veden kaupunki
Karisto 1998.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 8 h 32 min, kustantaja Word Audio Publishing.

Leila Tuure: Kauppamiesten sukua
Karisto 2001.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 10 h 47 min, kustantaja Word Audio Publishing.

Leila Tuure: Kauppamiehen tytär
Karisto 2003.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 10 h 26 min, kustantaja Word Audio Publishing.

Leila Tuure: Kauppamiehen perintö
Karisto 2004.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 11 h 21 min, kustantaja Word Audio Publishing.


Äänikirjatiedostot saatu arvostelukappaleina.


Sarjaan kuuluu vielä viideskin osa Hatuntekijä, jota toistaiseksi en ole kuunnellut. Sen päähenkilö on Weberin perheen entinen palvelijatar, ja tarina sijoittuu 1800-luvun alkupuolen Poriin.



Leila Tuure: Hatuntekijä
Karisto 2007.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 10 h 4 min, kustantaja Word Audio Publishing.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti