Sivut

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Camilla Sten: Kadonnut kylä




Vuonna 1959 erityksissä elävä Silvertjärnin kaivoskylä kokee kovia. Ensin suljetaan kaivos, joka on ollut kyläläisten ainoa tulonlähde. Mieliala on apea, kun kylään saadaan uusi komea pastori Mattias, joka vetoaa sanankuulijoihin aivan erityisellä tavallaan. Sitten koko kylän väki, yli yhdeksän sataa ihmistä, katoaa kirjaimellisesti jäljettömiin. Autiosta kylästä löydetään vain kaksi ihmistä: Kitu-Gittan, joka on köytetty keskelle toria pystytettyyn paaluun ja kivitetty hengiltä, sekä vastasyntynyt tyttövauva kouluterveydenhoitajan työhuoneesta. Kenen lapsi on, ja miksi vähämielinen Birgitta on tapettu kammottavalla tavalla? Kysymykset jäävät avoimiksi.

Vuonna 2019 Alice on pitkäaikaisen unelmansa toteutumisen kynnyksellä. Hänen isoäitinsä Margaretha oli kotoisin Silvertjärnistä ja tämän kaikki omaiset katosivat vuonna 1959 jäljettömiin. Alice haluaa tehdä Silvertjärnistä dokumenttisarjan, jossa ratkeaisivat kaikki kylään liittyvät arvoitukset. Hänellä on viisi päivää aikaa koota materiaalia, jolla vakuuttaa hankkeen rahoittajat. Mukanaan Alicella on vuokrattua filmauskalustoa sekä neljän hengen ryhmä, jonka jäsenistä Tone liittyy kylän historiaan itsekin. Emmy taas on ollut aikanaan Alicen paras ystävä, mutta naisten välit ovat tuhoutuneet Alicen masennuskauden takia.

Tunnelma autioituneessa ja eristyneessä kylässä on vähintäänkin karmiva. Kännykkäverkko ei toimi, ja matkaa lähimpään asutukseen on kymmeniä kilometrejä. Koska kylässä ei ole asunut kukaan kuuteenkymmeneen vuoteen, rakennukset ovat huonossa kunnossa ja siten vaarallisia. Alicen ryhmineen on oltava varovainen. Pian käy ilmeiseksi, että syytä varovaisuuteen todellakin on. Alkaa nimittäin tapahtua pelottavia asioita…

Tarinaa avataan paitsi nykyhetken tapahtumia kuvaamalla myös vuoden 1959 tapahtumia Alicen isoäidin äidin Elsan näkökulmasta. Elsan mies Staffan on menettänyt työnsä, kun kaivos suljettiin. Vanhempi tytär on raskaana Tukholmassa, mutta nuorempi tytär Aina asuu kotona. Elsa on huolissaan molemmista tyttäristään. Margarethan hyväksi hän ei voi juuri nyt tehdä paljoakaan, mutta Aina aiheuttaa myös huolia. Tyttö on mitä ilmeisimmin täysin pastori Mattiaksen lumoissa.

Elsa on myös luvannut kuolevalle ystävättärelleen pitävänsä huolta tämän Birgitta-tyttärestä. Tehtävä käy yhä vaikeammaksi, sillä Birgitta voi selvästikin huonosti. Lisäksi kyläläiset ovat alkaneet käyttäytyä yhä vihamielisemmin onnetonta tyttöä kohtaan. Aina kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Tukholmaan ja kertoon kylän kuulumisia. Nämä kirjeet ovat aikanaan Alicen tärkein tietolähde menneisyyden tapahtumista.

Kadonnut kylä on ruotsalaisen Camilla Stenin ensimmäinen suomennettu teos, jonka hän on julkaissut yksin. Steniltä on aiemmin ilmestynyt nuorten trillerisarja Synkät vedet, jonka hän on kirjoittanut yhdessä äitinsä Viveca Stenin kanssa. Viveca Sten kirjoittaa suosittua Sandhamn-dekkarisarjaa.

Sandhamn-dekkarit olen kuunnellut kaikki. Ne ovat viihdyttäviä, jos sietää sen, että puolet teoksesta käsitellään keskeisten henkilöiden ihmissuhdekuvioita. Murhajuonien kimuranttius on vaihtelevaa, mutta Tukholman saaristo oivallinen dekkarimiljöö. On pakko myöntää, että suhtauduin ennakkoluuloisesti Camilla Stenin kirjailijanuraan, koska se näyttää pinnalta katsoen kovinkin äidin suosion vanavedestä ponnistavalta. Kadonnut kylä oli kuitenkin ainakin tässä mielessä positiivinen yllätys.

Sten rakentaa kauhunsävytteistä painajaistunnelmaa taitavasti ja yllättävät, jopa karmivat käänteet seuraavat toisiaan ripeään tahtiin. Lukijaa ainakin yritetään harhauttaa moneen otteeseen, ja paikoin se myös onnistuu. Tosin vaivaamaan jäi ihan peruskysymys, miksi kylän väen katoamista ei muka pystytty tai edes kunnolla yritetty selvittää vuonna 1959. Mutta jos tästä ajatuksesta malttaa irrottaa, saa kyllä ihan kelpo kyytiä tarinan parissa. Vaikka muutama muukin keskeinen arvoitus valkenee lukijalle kyllä vähän turhankin ajoissa.

Ainakin Kadonnut kylä on hyvin erilainen jännitysromaani kuin Viveca Stenin idylliseen Sandhamniin sijoittuvat kesädekkarit.

Camilla Sten: Kadonnut kylä (Staden)
Suom. Risto K. Träff, Jänis Louhivuori.
Bazar 2020. 448 s.
Äänikirjan lukija Linda Wiklund, kesto 11 h 11 min.

Ennakkokappale kustantajalta, äänikirja Storytel.

4 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan maalis-huhtikuun taitteessa. Liekö silloinen koronatilanne vaikuttanut lukukokemukseeni, mutta tämä kirja jätti minut aika kylmäksi. Voi myös olla, ettei kauhu vain ole minun juttuni.

    Kyllähän tämä karmiva oli ja olen miettinyt kirjan tapahtumia aika monta kertaa. Pidin erityisesti menneisyyden kuvauksesta. Luen loppujen lopuksi aika vähän ruotsalaista kirjallisuutta, joten oli hauska vertailla, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä 1950-luvun Suomella ja Ruotsilla on ollut.

    VastaaPoista
  2. Minä jätin tämän aika nopeasti kesken, vaikka kustantajalta ennakkokappaleen sainkin. Ei vetänyt ja suomennoksessakin häiritsi joku.

    VastaaPoista
  3. Mulla on tämä juuri kesken, mutta vaikuttaa siltä että jääkin kesken. Ei oikein lähde rullaamaan vaikka yleensä olenkin erilaisten dekkareiden suurkuluttaja.

    VastaaPoista
  4. Minä luin tämän loppuun asti, ja kyllä tarinassa jotain vetävää on. Samalla siinä on jotain aika ärsyttävää myös. En ihan kaikista ratkaisuista tykännyt, mutta idea sinänsä on kiva.

    VastaaPoista