Jorma Leivo on saanut Thaimaan-lomallaan loistavan
liikeidean. Hän päättää perustaa lomakeitaan, jossa ovat kaikki eteläisten
rantalomakohteiden parhaat puolet, mutta ei epämiellyttävää aurinkovoiteen
kanssa läträämistä eikä jatkuvaa kuumuuden aiheuttamaa inhottavaa hikoilua.
Tästä välähdyksestä saa alkunsa Palm Beach Finland, itäisen Uudenmaan
pikkukaupungin liepeillä sijaitseva lomaparatiisi muovipalmuineen päivineen.
Vain lämpö puuttuu, mutta kiistatta Palm Beach Finland on ’the hottest beach in
Finland’. Mitä siitä, että merivesi on jääkylmää kesät talvet, eikä lämmintä
ole hiekallakaan juuri enempää. Tunnelma on tärkeintä!
Leivon bisnekset eivät ihan vielä pyöri toivotulla tavalla,
ja likviditeettivaje on miehelle tuttua. Suunnitelmissa on kuitenkin laajentaa
lomakohdetta aggressiivisesti. Harmillista kyllä Leivon havitteleman tontin ja
sillä sijaitsevan ränsistyneen omakotitalon on hiljattain perinyt Olivia Koski,
joka ei omasta akuutista rahapulastaan huolimatta ole lainkaan halukas myymään.
Niinpä Leivo pistää kaksi työntekijäänsä eli parivaljakon Chico (rantavahti) ja
Robin (kokki) taivuttelemaan Oliviaa suopeammaksi tarjoukselle. Ikävä vain,
että kaikki menee kaksikon keikalla niin pieleen kuin voi. Lopputuloksena on
ruumis Olivian keittiön lattialla. Mutta ruumis ei ole Olivian.
Tunarikaksikko onnistuu tekemään murhatyönsä kuin
ammattilaiset, eikä poliisi pääse tutkimuksissaan eteenpäin. Niinpä
Keskusrikospoliisi lähettää paikalle peitetoimintayksikkönsä pätevimmän kaverin
eli Jan Nymanin lomailevan matematiikanopettajan peiteroolissa. Pahaksi onneksi
murhan uhri oli häikäilemättömän Holma-nimisen rikollisen toistaitoinen veli.
Holma päättää tahollaan myös selvittää, kuka tappoi hänen veljensä ja miksi.
Sen jälkeen olisi koston aika.
Nopeasti koossa on siis tilanne, jossa tekoaurinkorannalla
pyörii joukko ihmisiä, jotka eivät ole sitä, mitä väittävät olevansa. Kaikilla
osallisilla ei ole ihan todellisuudentajukaan kohdillaan, ja rahasta ja
rakkaudesta on akuutti pula vähän kaikilla, ainakin jommastakummasta. Mitä
enemmän kukin tahoillaan ja toistensa kanssa hääräilee asioiden oikean laidan
selvittämiseksi, sitä sotkuisemmaksi ja absurdimmaksi vyyhti muuttuu. Kaiken
ohella sattuu vielä uusiakin kuolemantapauksia…
Tällaisen rungon ympärille Antti Tuomainen on rakentanut toisen mustan huumorin dekkarinsa Palm Beach Finland. Luku- tai
tapauksessani paremminkin kuuntelukokemus oli hieman hämmentävä. Olen
vankkumaton Tuomais-fani, eikä se asiantila horjunut yhtään. PBF on sujuvasti
kirjoitettu ja juonikuviot loppuun asti mietitty kaikkine nauruhermoja
kutkuttavine juonenkäänteineen.
Mutta silti olen aavistuksen pettynyt. Olen kenties tottunut liian hyvään, eli siihen, että Tuomainen yllättää minut joka kerta uudella teoksellaan. Se on tähän asti ollut aina selkeästi erilainen kuin edellinen, mutta samalla myös omalla tavallaan edeltäjiään parempi. Tällä kertaa näin ei ollut, vaikka viihdyin ihan mukavasti. Edellinen Mies joka kuoli vain yllätti minut totaalisesti ja oli hienoisesta lopun vaisuudesta huolimatta riemastuttava ja vetävä. PBF on selvästi hallitumpi saman tyylilajin edustaja, mutta samalla siitä osittain puuttuu irtonainen yllätyksellisyys. Valitettavasti PBF:a kuunnellessani pariinkin otteeseen mieleeni tuli eräs turkulainen dekkarikirjailija, jonka huumorin kovin lämmin ystävä en ole.
Mutta silti olen aavistuksen pettynyt. Olen kenties tottunut liian hyvään, eli siihen, että Tuomainen yllättää minut joka kerta uudella teoksellaan. Se on tähän asti ollut aina selkeästi erilainen kuin edellinen, mutta samalla myös omalla tavallaan edeltäjiään parempi. Tällä kertaa näin ei ollut, vaikka viihdyin ihan mukavasti. Edellinen Mies joka kuoli vain yllätti minut totaalisesti ja oli hienoisesta lopun vaisuudesta huolimatta riemastuttava ja vetävä. PBF on selvästi hallitumpi saman tyylilajin edustaja, mutta samalla siitä osittain puuttuu irtonainen yllätyksellisyys. Valitettavasti PBF:a kuunnellessani pariinkin otteeseen mieleeni tuli eräs turkulainen dekkarikirjailija, jonka huumorin kovin lämmin ystävä en ole.
Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika selätti Palm
Beach Finlandin avulla lukujuminsa ja hykerteli tyytyväisenä Tuomaisen
kielen huomassa. Minna Kirsin Book Clubista ei löydä PBF:sta moitteen sijaa, sen sijaan kyllä tiettyä
syvällisyyttäkin: Henkilöissä on
Tuomaisen voima. Onnistuneen dialogin lisäksi hän saa nämä sinänsä
tavis-hahmonsa pohdiskelemaan arvokkaita ajatuksia. Mikä on sinun unelmasi?
Miten sinne pääset? Paljonko työtä se vaatii? Oletko valmis ponnistelemaan?
Onko unelmasi sen arvoinen?
Tuija sentään Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogissa kaipailee kanssani Mies joka kuoli -dekkarin tunnelmia, vaikka PBF:nkin parissa
viihtyi. Arde arvioi -blogin Ari Juntunen kaipailee lisää murhia: ”Sivujuonteissa tapahtuu pari brutaalia
murhaa Hakaniemessä ja ne raikastavat kerrontaa välittömästi.” Mainiota!
Mutta Riitta K. Kirja vieköön -blogissa on täysin myyty, eikä Kirja hyllyssä -blogin Kaisa V. ole yhtään happamampi hänkään.
Antti Tuomainen: Palm
Beach Finland
Like 2017. 332 s. Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 10 h.
Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja ostettu.
Like 2017. 332 s. Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 10 h.
Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja ostettu.
P.S. Kirjan visuaalinen asu on kaikin puolin onnistunut, siitä ehdottomasti pisteet kotiin!
Aivan, olin tosiaan melkoisen myyty :) Luen dekkareita nykyään varsin vähän, mutta tämä oli kepeä, hauska ja ilotteleva - juuri sopiva silloiseen lukuhetkeen. Myös ensimmäinen Tuomaiselta lukemani. Sitten luin Kaivoksen ja pidin siitäkin. Pitänee lukea myös Mies joka kuoli!
VastaaPoistaNe on melkoisia veijareita nämä Tuomaisen kaksi viimeistä! Jos pitäisi valita, niin Mies joka kuoli saisi minun pisteeni, mutta eihän tästäkään voinut muuta kuin nauttia.
VastaaPoista