Raapale (engl. drabble) on tasan sadan sanan
pituinen novelli, joka on lyhyydestään huolimatta selkeä kokonaisuus, jossa on
alku ja loppu. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan
viittätoista sanaa otsikkoon ja mahdollisiin väliotsikoihin. (Wikipedia.)
Raapaleen yllä oleva määritelmä on ollut minulle tuttu jo jonkin aikaa, mutta varsinaisesti voin sanoa lukeneeni raapaleita nyt luettuani Anni Nupposen hykerryttävän raapalekokoelman Hirviöasiakaspalvelu. Kokoelma ei ole koolla pilattu, mutta sisältö on viimeisen päälle hiottu kuosiinsa. Kaikki yhdeksäntoista tekstiä ovat pikkuruisen kirjan sivun mittaisia oivaltavia dialogeja.
Keskustelut on ikään kuin kirjattu muistiin puheluista tai chattikeskusteluista, jotka käydään hirviöasiakaspalvelun asiakaspalvelutyöntekijöiden ja asiakkaiden välillä. Keskustelut ovat aivan kuin mistä tahansa asiakaspalvelusta poimittuja, mutta ne koskevat hirviöasioita, kuten vaikkapa sitä, kun uusi 100 tuuman plasma-tv alkaakin yllättäen valua ektoplasmaa. Syy selviää muutamalla tarkentavalla kysymyksellä ja kysyjä saa tarvitsemansa neuvon. Samaan tyyliin ratkaistaan vaikkapa kiista feenikslinnun omistuskysymyksestä. Sen sijaan ritarin tilaaminen Lohikäärmevuorelle akuuttiin tarpeeseen osoittautuu harmillisen vaikeaksi.
Muutama dialogi käydään myös asiakaspalvelun työntekijöiden
kesken lakisääteisillä tauoilla. Asiaan kuuluvasti puidaan yhdessä hankalia
asiakastilanteita ja kitkeriä palautteita. Onhan nyt ennustusosastolla oltava
tieto, milloin kannattaa soittaa takaisin asiakkaalle. Kimurantteja ovat myös
hirviöpulmia ratkovien työntekijöiden kehityskeskustelut.
Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu
Osuuskumma 2016. 33 s.
Arvostelukappale.
Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu
Osuuskumma 2016. 33 s.
Arvostelukappale.
Raapale on aivan mainio tekstilaji. Se vaikuttaa päältä
katsoen helpolta, mutta on helppo kuvitella, ettei hyvän raapaleen
kirjoittaminen suju ihan tuosta vain. Tiivis ilmaisu edellyttää joka sanan
punnitsemista huolella. Omia taitojaan voi testailla vaikkapa Asiakkalan
kirjaston raapalekilpailussa.
Hyviksi havaittuja raapaleita taas voi lukea esimerkiksi Kouvolan
dekkaripäivien kirjoituskilpailun tuloksena syntyneestä 100 rikollista raapaletta
-antologiasta. Kotimaisen raapaleen merkkiteos on mitä ilmesimmin Shimo Suntilan Sata kummaa kertomusta (Kuoriaiskirjat, 2013), joka on luettavissa ilmaiseksi sähköisenä versiona täällä.
Kiitokset raapale-käsitteen levityksestä. Pidän konseptista, jutustasi ja kiinnostuksen herättämisestä tähän kirjaan. Ei kun kirjastovarausta tekemään!
VastaaPoistaIhanaa, kiitos <3
PoistaKiitos,kun muistutit. Minullakin taitaa olla Hirviöasiakaspalvelu jossain Kobon syövereissä odottamassa.
VastaaPoistaRaapaleet ovat ihan mahtava muoto. Ensimmäisenä luin tuon Shimo Suntilan kokoelman ja sen olen itse asiassa tainnut lukea pariinkin kertaan.
Mua syyhyttäisi tuo 100 rikollista raapaletta, mutta ei ollut ainakaan Vaski-kirjaston valikoimassa.
PoistaNyt ainakin on Vaski-kirjastoissa. Varasin.
VastaaPoista