Sivut

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ilkka Remes: Kiirastuli



Vain puoli vuotta sitten suomalaiset saivat katkerasti kokea, millaista siellä kuuluissa r****n helvetissä on. Siellähän tunnetusti on todella kylmää. Niin oli Suomessakin tammikuussa, kun venäläiset organisoivat maanlaajuisen sähköverkon sabotaasin ja pistivät valtakunnan tunneissa polvilleen. Syyskesällä tilanne on kuitenkin vakiintunut. Ahvenanmaasta ja Hangosta on tullut Venäjän sotilastukikohtia, mutta muuten suomalaisten elämä on saatu jotakuinkin vakaalle tolalle.

Lari Vuoren naisystävä on lukuisten suomalaisten tavoin päätynyt myötäilemään venäläisiä. Rauha ja hengissä säilyminen ovat sittenkin tärkeimmät asiat. Lari hyväksyy tämän ajattelutavan vain raivokkaasti poskihampaitaan kiristellen. Tammikuun jälkeen Lari oli mukana suomalaisten organisoimassa asekätkennässä, mutta kun se paljastui alkumetreillään, on vastarinnan tekeminen jäänyt kovin hankalaksi. Jotain on kuitenkin tehtävä, joten Lari keskittyy ystävänsä Kirillin kanssa venäläispropagandaa levittävien trollien metsästykseen ja heidän toimintansa häirintään.

Sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin leviävästä propagandasta on nimittäin tullut venäläisten tehokkaimpia aseita. Helpointa sen käytössä on, että suomalaiset hoitavat sen käytön pääosin itse. Tilanne lähtee eskaloitumaan, kun Keuruun vanha puukirkko sytytetään tuleen. Ennen sitä sen seinään on spreijattu puolikuu ja tähti, muslimeihin suoraan osoittava tunnus. Silminnäkijöiden mukaan paikalta on juuri ennen palon havaitsemista poistunut nuori ulkomaalaiselta vaikuttanut mies. Poliisi koettaa turhaan estää kirkon seinään töherretyn kuvan leviämisen.

Lari osuu vahingossa todellisen suurvaltapolitiikan ytimeen ja tapahtumien solmukohtaan, kun hänet yllätetään itse teosta Helsingin liepeillä sijaitsevan omakotitalon kellarista tuhoamasta trollien tietokeskusta. Sekasortoisessa tilanteessa Lari tulee aiheuttaneeksi venäläismiehen kuoleman, Kirill joutuu panttivangiksi ja paikalle jostain osunut maahanmuuttajanuorukainen ammutaan kadulle. Mitä oikein on tekeillä? Lari on ymmällään, mutta pahoissa vaikeuksissa saatuaan peräänsä sekä suomalaisviranomaiset että venäläiset.

Samaan aikaan Suomen korkein sotilasjohto ja poliittinen eliitti tekevät historiallisen ja Suomen kannalta kohtalokkaan päätöksen. Venäjän otettua tukikohdat haltuunsa Nato-kortti ei enää ole ollut mahdollinen, joten on turvauduttava suorempaan toimintaan. Niinpä suomalaiset saavat eräänä iltana hieraista silmiään: Helsingin kaduille vyöryvät USA:n tankit. Venäläisten vastaisku on kuitenkin nopea ja armoton. Joko Suomen kohtalonhetki on lopullisesti lyönyt?

Ilkka Remeksen Jäätyvä helvetti ei päättynyt Suomen pelastumiseen, ei ainakaan täydelliseen. Kovin paljon valoisammissa tunnelmissa ei voi sulkea Kiirastulenkaan kansia. Välitön tuho saadaan torjuttua, mutta jälkien korjaaminen ei käyne hetkessä eikä Suomi enää koskaan ole entisensä Venäjän näytettyä todelliset kasvonsa. Pahinta on, että lukijan on helppo uskoa Remeksen piirtämät kauhuskenaariot mahdollisiksi, jopa todennäköisiksi.


Trillerinä Kiirastuli ei ole Remeksen parhaita, ei edes edeltäjänsä Jäätyvän helvetin tasoinen. Remes turvautuu liian moneen otteeseen monimutkaisten ulkopoliittisten pelien selittämiseen ja rautalankamallintamiseen. Meno hyytyy väkisinkin, kun aletaan spekuloida. Trillerien henkilöt ovat perinteisestikin paperinohuita, mutta tällä kertaa Remes tekee jonkinlaisen omankin ennätyksensä. On vaikea uskoa, että kyseessä on jo kolmas romaanijärkäle Lari Vuoresta. Lukija ei saa hänestä minkäänlaista otetta. On aivan sama, miten hänen tai ylipäätään kenenkään romaanihenkilön käy. Suomen puolesta sentään jaksaa hieman jännittää, mutta ei tarpeeksi. Trilleridystopia lienee genre, johon tämän sarjan voi sujauttaa. Jatkoa siihen on luvassa.

Ilkka Remes: Kiirastuli
WSOY 2016. 422 s.

4 kommenttia:

  1. Levoton ja ennalta-arvaamatonhan tämä maailma on jopa niin, että lukuisten dystopia teosten rinnalle alkaisi kaivata utopia-sävytteistä luettavaa ihan vaan vastapainoksi. Kysymys kuuluu - huomioonottaen strutsireaktion mielettömyyden - onko tämän tyyppinen aihevalinta omian lietsomaan uhkakuvia vaiko selkiyttämään, lisäämään varautumista tai peräti jos ei poistamaan niin hälventämään niitä? Entä onko ennakoitu ajanhermoisuus riskaabelia, voiko se kääntyä itseään vastaan? Huolimatta siitä, ettei lukeude Remeksen parhaimmistoon, herätti paljon ajatuksia ja kysymyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa linkittämässäni ohjelmassa Päivi Nerg vastaa esittämääsi kysymykseen aika fiksusti! Eli että kyllä viranomaisten kannattaa lukea näitä sillä silmällä ja lukevatkin :D

      Poista
  2. Bloggaan tästä 14.5.17, ja olen päätynyt arviossani samalle linjalle kuin sinä, eli ei parasta Remestä, eikä minusta edes kuuluisi 101-listallekaan, vaan mielummin joku Remeksen paremmista trillereistä. Se, mikä minua närästää kirjassa selviää bloggauksessani, syitä on oikeastaan aika monta.

    VastaaPoista