Sivut

torstai 30. maaliskuuta 2017

Jari Rusanen: Hitlerin hansikas



”Eletään kesäkuuta 1942. Adolf Hitlerin oikea käsi, marsalkka Wilhelm Keitel, on tulossa onnittelemaan 75 vuotta täyttävää Mannerheimia Kaukopäähän. Äkkiä tilanne sähköistyy, sillä vierailulle on tulossa myös Hitler itse, jolloin joukko suomalaisia vastarintakommunisteja näkee hyvän tilaisuuden diktaattorin murhaamiseen.
Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan, ja hermostuneen vastaanottotuokion aikana Hitlerin toinen hansikas putoaa maahan. Pian ”tappajaryhmä” Kuoro joutuu itsekin ajojahdin kohteeksi. Kaksi Kuoron jäsenistä pakenee – henkilöllisyytensä vaihtaneina – saksalaisten rintamavastuualueelle Kuusamoon, mutta muut palaavat päämajakaupunki Mikkeliin.
Suurten tunteiden ja taustalla käytävän sodan vuoropuhelussa keskeisiksi nousevat Kuoron sisäiset suhteet, heidän kohtaamansa muut ihmiset sekä hyvän ja pahan ikuinen taistelu.
Romaanin fiktiivinen juoni on sijoitettu todellisten historiallisten tapahtumien keskelle.”

Näin kuvataan Hitlerin hansikas -nimisen historiallisen romaanin takakannessa teoksen juonta ja ideaa. Kustantaja Kvaliti on luokitellut teoksen jännitysgenreen kuuluvaksi, koska se on lähetetty Vuoden johtolanka 2017 -kisaan. Mikä ettei, sääntöjen mukaanhan palkinto voidaan myöntää hyvin vapaasti.

Idea Hitlerin hukkaaman hansikkaan ympärille kudotusta juonesta on periaatteessa aivan kelvollinen, onhan vastaavia tuhoa tai onnea tuottavia ja kädestä käteen liikkuvia esineitä ennenkin kirjallisuudessa seikkaillut. Valitettavasti esikoiskirjailija Jari Rusanen ei ole saanut ideaansa kunnolla lentoon. 

Hansikas kyllä päätyy suomalaisten kommunistiattentaattoreiden käsiin ja vaikuttaa aiheuttavan kulloisellekin omistajalleen onnettomuutta, mutta idea jää jonnekin neljänneksen tietämille. Kirjan alkupuolella hansikas on jollain tasolla tarinassa mukana, sitten se unohtuu kunnes kehyskertomuksen loppupuoliskossa kaivetaan vielä hetkeksi esille.

Kehyskertomuksessa nuori opiskelija saapuu vanhainkotiin haastattelemaan jatkosodan aikana eläneitä henkilöitä. Kuinka ollakaan, haaviin osuu heti kerralla kaksi haastateltavaa, jotka ovat olleet aikanaan mukana kommunistiryhmässä, jonka tehtävänä on ollut ampua Hitler, kun tämä saapui Suomeen Mannerheimin syntymäpäiville. Suoraviivaisesti siirrytään ajassa vuosikymmenten taakse, syntymäpäiviä edeltävään päivään.

Päämajakaupunki Mikkelin liepeillä kokoontuu joukko kommunisteja, jotka alkavat siis improvisoida suunnitelmaa ensin Keitelin, sitten Hitlerin ampumiseksi Kaukopäässä. Homma on niin amatöörimäistä, että kommunistiaktivistina loukkaantuisin kuvauksesta verisesti. Tosin jossain vaiheessa myös Helsingistä käsin toimintaa ohjaileva Yrjö Leino toteaa, ettei suunnitelmalla ollut alun alkaenkaan mahdollisuuksia toteutua. Sen ammattimaisempaa kuvaa ei tosin saa Suomen ja Saksan armeijoidenkaan touhuista, mutta mielestäni Hitlerin hansikas on kuitenkin kirjoitettu ihan vakavalla mielellä, ei parodiaksi.

Lukija tietää siis jo kirjan aloittaessaan, että jännittävin osuus, Hitlerin ampuminen, tulee epäonnistumaan. Ideana onkin kai lähinnä kuvata Suomen henkistä ilmapiiriä jatkosodan aikana, koska paljon käytetään aikaa keskusteluihin sodan oikeutuksesta, sen päämääristä ja vaihtoehdoista lopputuloksen suhteen. Millä ehdoilla Suomi voisi tehdä rauhan? Olisiko moraalisesti ollut oikein ampua Hitler? Mitä siitä olisi seurannut? Onko fasismi pahempi vaihtoehto kuin kommunismi? Onko käpykaartilaisuus tuomittavaa? Mitä Saksassa ja Neuvostoliitossa oikeasti on meneillään? Jne. jne. Tässä pohdiskelussa mielestäni näkyy kirjoittajan historianopettajatausta hieman liiankin selvästi, kun on kuitenkin kyse kaunokirjallisuudesta.

Juonellisesti Hitlerin hansikas hajoaa käsiin jo ennen puoltaväliä, kun Kuoron jäsenet alkavat hallitsemattomasti säntäillä eri suuntiin mönkään menneen salahankkeensa jälkeen. Kuorolaisten vaiheita onnettomuuksineen ja rakkaussuhteineen kuvataan löyhästi läpi sodan, ja lopussa vielä vedetään kehyskertomuksessa langanpäät yhteen. Henkilökuvaus on ohutta, ja väkeä on paljon laisesti. Kukaan hahmoista ei oikein nouse keskiöön ja siten tarkemmin valaistuksi. Kieleltään teos on sujuvaa mutta suoraviivaista.

Jari Rusanen: Hitlerin hansikas

Kvaliti. 232 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti