Sivut

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Toinen vuosi kakkua takana eli Johtolanka-raatilaisen tunnustuksia osa II



Vuosi sitten ensimmäisen Johtolanka-palkintoraatilaisena aherretun vuoden jälkeen olo oli innostunut ja juhlava, olinhan päässyt todistamaan iloista tapahtumaa, jossa Vuoden johtolanka 2016 -palkittu Pauliina Susi ja Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan napannut Lauri Mäkinen painoivat sormenjälkensä kunniakirjoihin. Hetki oli sykähdyttävä ja ikimuistoinen! Sen eteen oli mieluusti lukenut ja arvioinut yli seitsemänkymmentä kirjaa vajaassa vuodessa. Sen sijaan ajatus kaiken toistamisesta heti perään ei ollut enää yhtä innostava, mutta velvollisuudentuntoisina raatilaisina olimme jo aloittaneet vuoden 2016 kotimaisten uutuusdekkarien luennan Kai Hirvasnoron ja Jonna Lehtisen kanssa.

Tänään kello 14 jaettiin vuoden 2017 dekkaripalkinnot. Kolmihenkinen raatimme päätyi tiukan väännön jälkeen valitsemaan Vuoden johtolanka 2017 -voittajaksi rikoskomisario-tietokirjailija-dekkaristi Mikko Porvalin historiallisesta dekkaristaan Veri ei vaikene (Atena). Hieman vähemmän väännön takana oli Vuoden esikoisdekkari 2017 -kunniakirjan saajan valinta, sillä esikoiteoksia kaikkiaan kahdeksankymmenen kilpailuun lähetetyn teoksen joukossa oli kolmetoista. Kunniakirjan nappasi tänä vuonna Max Seeck trillerillään Hammurabin enkelit (Tammi). Ulkomaisen kirjailijan tunnustuksen sai Pierre Lemaitre Dekkariseuran hallituksen ja Ruumiin kulttuuri -lehden päätoimittajan päätöksellä.




Lämpimät onnittelut voittajille! Teoksenne oli ilo lukea ja palkita!

Kolmihenkinen raatimme asuu ja tekee päivätöitä eri puolilla Etelä-Suomea, joten päädyimme hyödyntämään Johtis-projektissa tietotekniikkaa ja somea. Perustimme kolmen hengen suljetun blogin, johon kukin meistä kirjoitti arvion lukemastaan teoksesta. Nopeasti työtavaksi muotoutui, että ensin ehtinyt kirjoitti varsinaisen arvion, jota toiset sitten kävivät kommentoimassa, kun olivat itse kirjan lukeneet. Miltei heti päätin hyödyntää kirjoitukseni aikanaan omassa blogissani, joten yritin kirjoittaa omista teksteistäni saman tien sellaiset, että ne kelpasivat täällä julkaistaviksi. Kai päätyi omalta osaltaan samaan ratkaisuun vain sillä erolla, että hän julkaisi omat juttunsa kertarysäyksellä. Minä säästelin ja julkaisin jutun tai kaksi viikossa. (Näin sain blogini pysymään hengissä toisen Johtis-vuoden!)

Menetelmä siis toimi mainiosti. Jutut pysyivät tallessa ja kaikkien raatilaisten käytettävissä ja kommentoitavissa koko urakan ajan. Samalla saimme kerättyä tietoa siitä, mitkä teokset olimme valmiita siirtämään sivuun tai jatkoon, mitkä olivat esikoisteoksia ja minkä kustantajan teoksia kilpailuun tuli ja kuinka monta. Viimeksi mainitut tiedot eivät vaikuttaneet mitenkään palkittavien valintaan, mutta ne kiinnostivat meitä raatilaisia muuten.

Kolmen hengen raadin työskentelyyn osallistuminen oli antoisaa! Ensimmäisen vuoden mittaan tapasimme kasvokkain muutamaan otteeseen päivittämään tuntemuksiamme ja tutustuaksemme toisiimme. Tunsin Jonnan jo entuudestaan, mutta Kain kanssa olimme vieraita. Kun luottamus oli saatu rakennettua, työ sujuikin jo etäyhteyden välityksellä mainiosti.

Viimevuotisten voittajien valinta sujui sen suuremmitta ponnisteluitta, ja olimme liikuttavan yksimielisiä valinnoistamme. Tänä vuonna sen sijaan raadin toimintakyky joutui kunnon testiin, sillä palkinnosta kisasi usea teos hyvin tasaväkisesti. Meillä kullakin oli omat vahvat suosikkimme, ja jouduimme seulomaan ajatuksiamme huolella ja moneen kertaan saadaksemme valinnan tehtyä. Hyvä niin, kertoohan se omalta osaltaan, että dekkarikärki oli tänä vuonna leveämpi. Mukavaa oli myös vertailla omaa kirjamakuaan toisten ahkerasti dekkareita ja muutakin kirjallisuutta lukevien lukemisen ja kirjoittamisen ammattilaisten kanssa. Välillä näkemyksemme olivat hyvin samansuuntaisia, sitten taas yllättävän erilaisia keskenään. Kävimme monia antoisia keskusteluja punnitessamme teosten vahvuuksia ja puutteita.


Vuoden johtolanka 2017 -ehdokkaat yhtä lukuun ottamatta.
Reijo Mäen Hot Dog oli kuvanottohetkellä lainassa ystävällä.
Parisenkymmentä teosta jää lämmittämään omaa hyllyäni,
loput lahjoitan Kiskon kirjastoon.

Laajemmin olen avautunut suomalaisesta dekkarikirjallisuudesta, sen kirjoittamisesta ja kustantamisesta kahden vuoden kokemusteni perusteella täällä, joten ei tässä nyt sen enempää aiheesta. Samaten omat kymmenen kotimaista dekkarisuosikkiani vuodelta 2015 voi kurkata täältä. Samanlaisen koosteen teen aikanaan vuoden 2016 dekkareista, kunhan olen ensin saanut julkaistua kaikki kirjoittamani jutut. Niitä kertyi kaikkiaan 78 kappaletta, koska yhdessä jutussa arvioin kaksi saman kirjoittajan teosta ja yhtä kilpailuun lähetettyä teosta en suostunut periaatteellisista syistä lukemaan. Mitään vahinkoa ei päässyt sen suhteen tapahtumaan, sillä voittoa sille ei ehdottanut kumpikaan toinen raatilaisista.

Miltä nyt sitten tuntuu kahden vuoden urakan lopulta päätyttyä? Helpottuneelta. Vapauttavalta. Nämä tunteet ovat olleet pinnassa kohta kuukauden ajan. On aivan mahtavaa voida lukea aivan mitä itse haluaa ilman, että dekkaripino seisoo syyttävänä pöydän kulmalla. Pahinta oli, että tällä toisella kertaa kirjojen vuo ei näyttänyt lainkaan tyrehtyvän. Kirjoja tuli ainakin minulle vielä joulun jälkeenkin. On tunnustettava, että täydelliseen objektiivisuuteen ei enää ole mahdollisuuksia, kun puolipakolla lukee teosta numero 76… Siksi onkin mainiota, että raatiin kuuluu kolme ihmistä. Kun yksi on väsynyt ja kurkkuaan myöten täynnä murhajuonia, toisen vireystila on todennäköisesti parempi.

Tunnen myös iloa ja ylpeyttä. On ollut ilo saada osallistua Dekkariseuran toimintaan ihan aktiivijäsenenä pitkän passiivijäsenyyden jälkeen. Ilo oli myös lukea monipuolisesti ja kattavasti kotimaisia dekkareita. Kirjapakettien saapuminen oli aina ilon hetki. Ylpeä olen paitsi siitä, että kunnialla luin kaikki kirjat läpi ja kirjoitin niistä jutut, myös siitä, että Suomessa julkaistaan paljon hienoja dekkareita ja että niillä on runsaasti uskollisia lukijoita. Lähes kaikkiin yksittäisiä teoksia moittiviin juttuihini olen saanut puolustuskommentteja kirjan tai kirjailijan tuotannon ystäviltä. Makuja on tosiaan monia, eikä omani ole sen kummempi kuin kenen tahansa muunkaan lukijan.

Lievää vahingoniloa tunnen niitä raukkoja kohtaan, jotka on jallitettu seuraavaan luku-urakkaan! Koettakaa kestää! Jaksaa, jaksaa! 😂


Oma projektini jatkuu siis vielä siltä osin, että ryhdyn huomisesta alkaen julkaisemaan arvioitani kilpailuteoksista. Aloitan voittajista, ja sen jälkeen jutut ilmestyvät kahden tai kolmen teoksen viikkovauhdilla kirjoittajan sukunimen mukaisessa käänteisessä aakkosjärjestyksessä. 


P.S: Mikko Porvalia haastateltiin heti palkintotilaisuuden jälkeen Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelmassa, ja hänen jälkeensä minulta kyseltiin dekkareiden kustantamisesta yleensä lukijan näkökulmasta. Kuuntele täältä!



Tässä vielä lista kilpailuun lähetetyistä teoksista:
Aalto, Marja-Sisko: Ikoni
Ahonen, Markus: Sydämenmurskajaiset
Arhippa, Pirkko: Ruusu - pallo - avain
Arvas, Paula ja Ruohonen, Voitto: Alussa oli murha
Aurejärvi, Erkki: Kun kukaan ei näe
Autere, Terttu: Kuolema Eedenissä
Backman, Martti: Harriet ja Olof
Bagge, Tapani: Pikku enkeli
Bagge, Tapani: Se murhaa joka osaa
Behm, Jukka: Viallinen valkaisuvoide
Davidkin, Samuel: Esikoisten lunastus
Ekholm, Kai: Tähtisilmä
Erlandsson, Karin: Kuolonkielot
Hanhisuanto Kai: Pelkopeli
Hautala, Marko: Kuiskaava tyttö
Heikkinen, Mikko-Pekka: Poromafia
Heino Jyrki: Kelmit
Hiekkapelto, Kati: Tumma
Hämeen-Anttila, Virpi: Kuka kuolleista palaa
Ilves, J. M.: Sorjonen - Nukkekoti
Immonen, Marko: Kuoleman koeaika
Isomäki, Risto: Haudattu uhka
Jokinen, Seppo: Rahtari
Järvelä, Jari: Tyttö ja seinä
Katajala, Jussi: Romuluksen pojat
Katajamäki, Unto: Kuka murhasi galleristin?
Kesävuori, Saara: Keskeneräinen kuolema
Kivinen, Markku: Lähetin loppupeli
Koivisto, Aura: Sivusaalista
Koskimaa, Joonas: Sankaripoliisin kuolema
Koskinen, JP: Helmikuun kylmä kosketus
Koskinen, Pertti: Silloin ja sinä yönä
Kähkönen, Mika: Luonnollinen kuolema
Lehtinen, Tuija: Väärä vainaja
Lehtolainen, Leena: Tiikerinsilmä
Lehtomäki, Jussi: Kerrostalosusi
Luukkanen, Arto: Pasilan nainen
Lönnqvist, Marko: Elämäni gangsterina
Lönnroth, Heleena: Ne tapetaan jostei tykätä
Lönnroth, Heleena: Savikaupingin kauhu
Lönnroth, Heleena: Vaarallinen rakkaus
Manner, Max: Osiris
Matintupa, Tuula T: Maan ääniä
Mäki, Reijo; Hot Dog
Mäki, Reijo: Slussen
Nikulainen, Terhi: Menneisyyteen tatuoitu
Niskanen, Jukka: ...kuin lintu langalla
Numminen, Juha: Valta tappaa
Nuotio Eppu ja Soininen Pirkko: Nainen parvekkeella
Nyholm, Tuomas: Omiensa luo
Nykänen, Harri: Rikoksen evankeliumi - Uhraus
Närhi, Harri: Kuparitalo
Oikkonen Miikko ja Raevaara Tiina: Ihon alla
Pakkanen, Outi: Peili
Piiroinen, Suvi: Pahaa paremi
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene
Raevaara, Tiina: Korppinaiset
Remes, Ilkka: Kiirastuli
Remes, Matti: Regatta
Ropponen, Markku: Kuhala ja isku Helsingissä
Rusanen, Jari: Hitlerin hansikas
Rönnbacka, Christian: Kaikki mikä kiiltää
Sainio Karita: Me emme elä samassa maailmassa kuin te
Salonen, Jari: Kuokkavieraat
Sandberg, Timo: Murhakuja
Seeck, Max: Hammurabin enkelit
Sihvola, Anita: Ovi
Sipilä, Jarkko: Valheen kasvot
Soininvaara, Taavi: Venäläinen vieras
Tamminen, J. K.:Pasilan mies
Tuomainen, Antti: Mies joka kuoli
Tuomela, Harri: Näännytetyt
Tuominen, Arttu: Murtumispiste
Tuomola, Johanna: Valheiden vangit
Tuuli, Arna: Mielikuvitusmurha
Wahsten, Ari: Kuka pelkää mustaa miestä?
Wahlsten, Ari: Lumimies
Vala, Vera; Milanon nukkemestari
With, Niina: Lähettäjä tuntematon
Åhman, Helena: Vallan varjo

Mukana olleet kustantamot:

(Yhdellä kirjoista kaksi kustantajaa.)


Atena (2)
Aula & co (1)
Bazar (1)
Book4U (1)
Crimetime (10)
Docendo (1)
Gaudeamus (1)
Gummerus (4)
Icasos (1)
Into (1)
Johnny Kniga (2)
Karisto (2)
Kosmos (2)
Kuoriaiskirjat (1)
Kvaliti (3)
Like (2)
Minerva (1)
Myllylahti (8)
Mäkelä (4)
Nordbooks (4)
Otava (6)
Reuna (2)
S & S (2)
Suomen Liikekirjat (1)
Tammi (9)
Teos (2)
WSOY (3)
Zuppa di Porri (3)


4 kommenttia:

  1. Teillä on ollut uskomaton urakka! Historialliset dekkarit kiinnostavat kovasti, joten pistän Porvalin heti lukulistalle!

    VastaaPoista
  2. P.S. menin heti tutkimaan kirjapuodin tarjontaa ja huomasin, että Porvalin Karelia Noir -sarja teemoineen vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Tämä palkittu taisi olla sarjan kakkososa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kakkososa kyseessä! Kiva, että kirjat kiinnostavat muitakin!

      Poista