Sivut

tiistai 29. marraskuuta 2016

Lars Strang: Ahneuden hinta



Olisin mielelläni kaikkiruokainen lukija, ainakin mitä jännityskirjallisuuteen tulee. Mutta on kai vähitellen tunnustettava itselleen, että niin sanottu bisnestrilleri on sellainen alagenre, josta en vain taida oppia pitämään.

Oivallan toki, että kansainvälinen liike-elämä, jossa pyörivät todella suuret rahat, on herkullinen kulissi jännitystarinalle. Raha tätä maailmaa pitkälle pyörittää, se on pinttyneen humanistinkin tunnustettava, ja sen on toki saanut elämässään oppia. Mutta silti en voi mitään sille, että liike-elämä on mielestäni kylmää ja kovaa, ja pahinta kaikista, tylsää. Ei sytytä, ei sitten millään.

Jouduin toteamaan tämän jälleen lukiessani Lars Strangin toista bisnestrilleriä Ahneuden hinta, joka oli myös ensikosketukseni Strangin tuotantoon (esikoinen Näön vuoksi, WSOY 2014). Pitkän uran bisnesmaailmassa tehnyt Strang on ryhtynyt jännityskirjailijaksi kypsällä iällä, ja hän ainakin oletettavasti tuntee teostensa maailman.

Ensivaikutelma Ahneuden hinnasta oli ristiriitainen. Kirja on julkaistu pehmeäkantisena, isokokoisena pokkarina, jonka kannet antavat jotenkin vierasmaalaisen vaikutelman kiiltävine taustoineen ja kohokirjaimineen. Kirjailijan vierasperäinen nimi on painettu valtavankokoisin kirjaimin kannen yläosaan. Pitäisikö tämä tekijä tuntea? Onko kyseessä ulkomainen bestselleristi, jonka teos on suomennettu ja kansi kopioitu sellaisenaan? Mutta kyseessä on siis ihan supisuomalainen teos.

Ahneuden hinta alkaa vetävällä kohtauksella. Myöhemmin kirjan päähenkilöksi osoittautuva Kasperi Vuorela on päättänyt saada vaimonsa perheyrityksen toimitusjohtajan pestin kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä. Niinpä hän piiloutuu iltapäivällä head hunter -yrityksen vessaan ja hiipii iltahämärissä tietokoneelle muuttamaan omia ja pahimpien kilpailijoidensa testituloksia. Pahaksi onneksi työntekijä saapuu kesken kaiken paikalle ja Kasperi joutuu turvautumaan koviin otteisiin: kolkkaamaan naisen ja käärimään tämän mattorullaan. Lukija jää siihen käsitykseen, että uhri menehtyi.

Tämän jälkeen veto sitten lässähtääkin pahemman kerran. Alkuepisodi seurauksineen selvitetään keveästi vasta aivan teoksen loppupuolella ohimennen. Kasperi onnistuu kähminnässään, ja hänestä tulee kylpyhuonekalustekonserni Banyanin vetäjä. Miksi hänen vaimonsa Katarina on viime metreillä vetäytynyt toimitusjohtajan tehtävän vastaanottamisesta? Tämä kysymys vaivaa perheyrityksen perustajaa Robert Jarrea, Katarinan isää ja Kasperin appea. Lukijalle vastaus paljastuu aika nopeasti, kun kuvataan kohtauksia Kasperin ja Katarinan avioliitosta.

Otettuaan ohjat Banyanissa Kasperi alkaa tehdä bisneksiä venäläisten kanssa Robertin kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Pietarilainen yritys tuntuu olevan kovin kiinnostunut tiiviistä yhteistyöstä suomalaisfirman kanssa, ja Kasperi on päättänyt rikastua nopeasti piittaamatta Robertin periaatteista. Harmi vain, että venäläisten kanssa toimittaessa Kasperi on altavastaaja kokemattomuutensa takia. Naiskauneus tekee hänellekin tepposet, kun kuvaan astuu viekoitteleva Katinka.

Saadakseen rahoituksen kaupoilleen Kasperi on jälleen valmis häikäilemättömiin tekoihin. Mies osoittautuu väkivaltaiseksi psykopaatiksi, joka raivaa esteet kylmän viileästi. Mutta riittääkö miehen rohkeus sittenkään ratkaisevissa käänteissä? Kuka lopulta huijaa ja ketä?
Strang kuvaa henkilöitään pelkistetyn yksiulotteisiksi. Kasperi on inha paskiainen, jonka kiinni jäämistä lukija odottaa kostoa janoten, Katarina ja Robert taas edustavat kaikessa hyvää ja kaunista niin yksityiselämän kuin liikemaailmankin kuvioissaan. Venäläiset on luonnollisesti piirretty rumiksi, joten heidät tunnistaa roistoiksi jo kaukaa. Tämä kaikki tietysti kuuluu trillerin kaavaan, mutta kaavaa voisi jossain kohtaa myös rikkoa, jotta lopputulos olisi kiinnostavampi.

Suurimmiksi ongelmiksi Ahneuden hinnan ja minun suhteessani muodostuivat kuitenkin turha jaarittelu ja kömpelö kuvaus. Esimerkiksi Kasperin luonneviat perustellaan laajasti kotioloilla ja lapsuudella (tietysti!). Lisäksi laskujeni mukaan hänen puutarhassa Alistair MacLeania lueskeleva ärtyisä isänsä oli runsaasti yli 90-vuotias… Tarkkuuttaa ja tiivistämistä lisää!

Kielestä ja kuvauksesta vaikkapa tällainen näyte:

Matkalla Vilman huoneeseen Katarina ohitti tuotantojohtajan huoneen. Ovi oli auki, ja hän pysähtyi tervehtiäkseen. Lenni-Matti Meri ei ollut yksin huoneessaan. Häntä vastapäätä istui kaunis nainen kuparinpunaisissa hiuksissaan. Nainen oli pukeutunut hyvin istuvaan vihertävään housupukuun, joka korosti naisen rintoja ja kapeaa vyötäröä.”
 
Lars Strang: Ahneuden hinta
WSOY 2015. 379 s. Kansi Mika Tuominen.


Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.

1 kommentti:

  1. No juu...Yritän olla tarkkana, että tällaista ei tule lukuun.

    Tuollainen korostava naisen ulkonäön kuvailu on valitettavan yleistä kyllä eräissä suomennosdekkareissakin ja kun kirja on muuten ollut vetävä, olen sen kestänyt, mutta on ollut pakko ihmetellä 'ääneen'.

    VastaaPoista