Sivut

lauantai 13. elokuuta 2016

Kristiina Vuori: Neidonpaula



Seuraava romaanini on nimeltään Neidonpaula. Se on löyhää jatkoa Näkijän tyttärelle ja sijoittuu 1400-luvulle. Päähenkilöt ovat kaksostytöt, Eiran jälkeläisiä, jotka kasvatetaan nunnaluostarissa Naantalissa. Šamanistisiin taipumuksiinsa tytöt suhtautuvat hyvin vastakkaisesti. Kykyjen puhkeaminen esiin luostariympäristössä aiheuttaa myös jännitteitä. Tarina kulkee Vadstenaan Ruotsiin ja todennäköisesti Hämeen linnaankin.”

Näin Kristiina Vuori kuvaili vielä työn alla ollutta neljättä romaaniaan kesällä 2014 tavatessamme Turun keskiaikaisilla markkinoilla kirjakauppavierailun yhteydessä. Hieman suunnitelmat ovat tuosta vielä hioutuneet, sillä Hämeeseen ei Neidonpaulassa suunnata. Muuten kaikki kirjailijan uumoilema on mukana lopullisessakin romaanissa.

Kertasin tätä kirjoitustani varten, mitä olen muutaman vuoden aikana Vuoren romaaneista kirjoittanut. Huvittavan paljon voisin kirjoittaa aivan samoin sanoin tästä viimeisimmästäkin lukemastani tai oikeammin kuuntelemastani teoksesta.

Näkijän tyttären äärellä olen mietiskellyt seuraavaa:

Pidin romaanista kovasti. Sen historiallinen maailma on rakennettu huolella pieniä yksityiskohtia unohtamatta. Kirjan lopussa on parin sivun mittainen selitysosa, joka kannattaa lukaista ennen kirjan aloittamista. Huomaavaisesti loppuun on liitetty myös sanasto, vaikka ilmankin mainiosti pärjää. Paikoin silti tuntui, että kirjailija olisi voinut pikkuisen säästellä jotakin taustatietoa, jota välillä suorastaan tulvii tarinasta. Tämä on aina yhtä vaikeaa tasapainoilua. Juuri huolelliset yksityiskohdat tekevät uskottavan vaikutelman, mutta liika selittäminen turhauttaa juonivetoisen kirja ahmijaa. Onko tarpeen kuvailla kaikki vaatekappaleet ja työkalut ja -tavat, jos ne eivät kuljeta juonta eteenpäin?

Myös Neidonpaulassa on rutkasti tietopuolista ainesta mukana, osin sinne lopun selitysosioon sijoitettuna. Tällä kertaa muuten ei kannata lukea tätä osuutta ensin vaan vasta sitten lopuksi, jos haluaa. 1400-luvun luostarielämän kuvaus on teoksessa kuvattu elävästi ja hurjan mielenkiintoisesti. Naantalin birgittalaisluostari suorastaan herää henkiin romaanin sivuilla. Kuuntelin mieluusti kuvauksia nunnien ja muun luostarin henkilökunnan arkisista askareista. Tosin myönnän, että kuunnellessa tällaiset suvannot tarinassa eivät niinkään haittaa kuin itse lukiessa joskus tekevät. Mutta nautin kovasti Vuoren rautaisesta ammattitaidosta. Faktat on selvitetty huolella ja niistä on tehty sulava osa fiktiota.

Disa Hannuntyttären äärellä olen huokaissut, että kyseessä on Vuoren toistaiseksi paras kirja. Neidonpaula ohittaa sen kuitenkin ainakin karvan- jos ei rinnanmitalla. Vuori sen kuin parantaa tahtiaan kirja kirjalta, mikä tuntuu aivan mahtavalta. Osansa on varmasti sillä, että kirjoittaja on oikeasti harjaantunut tekstin hionnassa, mutta toki silläkin, että lukija tunnistaa kirjoittajan tutun ja miellyttävän tyylin.

Näkijän tyttäressä on vahva fantasiatvisti, joka sitten jäi pois kahdesta seuraavasta romaanista. Mutta koska Neidonpaulan päähenkilö Truda ja hänen kaksossisarensa Brita ovat Eiran jälkeläisiä ja Ilveksen sukua äitinsä puolelta, palaavat fantasia-ainekset mukaan tarinaan. Olen itse ollut Siipirikon parissa tyytyväinen realistisemmasta otteesta, mutta Neidonpaulaa kuunnellessani taas ajattelin, että yliluonnollinen tuntuu sopivan mainiosti keskiajan elämänmenon kuvaukseen. Olivathan monet meidän taikauskona pitämämme ilmiöt sen ajan ihmisille mitä totisinta totta ja osa arkea. Sellaisena Vuorikin tyttöjen ja myöhemmin naisten taidot ja ominaisuudet kuvaa, luonnollisina ilmiöinä, joissa ei ole sen kummempaa salaperäisyyttä.

”Juonittelua romaanista löytyy kyllin. Perinnöt, naittamiset, politiikka, vallanperimykset ja kristinuskon ja vanhojen tapojen kiistely tuovat kaikki oman mausteensa tarinaan, rakkautta, intohimoa, erotiikkaa, vihaa ja kateutta unohtamatta! Mukava kupillinen Utrion aikaisemmasta tuotannosta tuttua rouvaspornoa on myös mukana.” Näin totesin Näkijän tyttärestä kirjoittaessani, ja sama kuvaus sopii sellaisenaan Neidonpaulaankin. Juoni on kiitettävän monipolvinen ja ripeästi etenevä. Vuori osaa taitavasti leikitellä odottamattomilla käänteillä, jotka oikeasti yllättävät kyynisen kokeneenkin lukijan. Tästä pidän kovasti.

Sattumalta juuri Neidonpaulan loppuun päästyäni olin puheissa äitini kanssa. Hän kertoi juuri lukeneensa Näkijän tyttären, jonka olen hänelle lainannut. Kokemus oli ollut kaikin puolin miellyttävä, ja kirjan pariin oli ollut aina ilo palata. Hieno suositus tämäkin kokeneelta lukijalta! Itse innostuin taas Vuoren tyylistä ja tarinoista niin, että lunastin uusimman eli Kaarnatuulen äänikirjan itselleni. Sen pariin ihan tuota pikaa!

Tässä jutussani en selosta Neidonpaulan juonta kovinkaan tarkasti. Tarkemmin kirjan maailmaan voi perehtyä vaikkapa Kirjahillan esittelyn parissa. Aili-mummo jopa varoittaa juonipaljastuksista tekstinsä alussa.

Kristiina Vuori: Neidonpaula
Tammi 2015. Äänikirjan kesto 20 h 31 min, lukija Kirsti Valve.


Ostettu.

Kristiina Vuoren romaanit:

Näkijän tytär, Tammi 2012
Siipirikko, Tammi 2013
Disa Hannuntytär, Tammi 2014
Neidonpaula, Tammi 2015
Kaarnatuuli, Tammi 2016

2 kommenttia:

  1. Hämmästelen tässä miten en ole tullut lukeneeksi vielä yhtään Kristiina Vuoren kirjaa, vaikka historialliset romaanit ovat niin minun juttuni. Luostarielämä kuulostaa tässä houkuttelevimmalta. Kirjojen vertailu keskenään oli kiva idea toteuttaa arvostelu!

    VastaaPoista
  2. Minusta tuli Vuoren kirjojen fanittaja heti ensimmäisestä kirjasta Näkijän tytär ja olen ehtinyt lukea jo kaikki viisi kirjaa. On muuten huikea vauhti päällä kirja per vuosi julkaistuna, sillä näiden kirjojen taustatyöhön uppoutuu jo aikaa melkoisesti.
    Minusta Siipirikko on edelleenkin Vuoren paras kirja. Seuraavaksi pidän Eiran tarinasta ja tästä Neidonpaulasta. Toivoisin vielä pääseväni jossain vaiheessa Ilveksen suvun pariin esim. noitavainojen aikaan.

    VastaaPoista