Sivut

torstai 14. huhtikuuta 2016

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä



Pidin Virpi Hämeen-Anttilan vuonna 2014 ilmestyneestä historiallisesta dekkarista Yön sydän on jäätä melkoisesti, samoin sen mukavan ristiriitaisesta päähenkilöstä virkamies-salapoliisi Kalle Björkistä. Kirja loppui lupaavasti jatkoa ajatellen, ja Käärmeitten kesä piti lupauksen. On alkanut Björk-sarja. Suosittelen erittäin vahvasti lukemaan sarjan kirjat ilmestymisjärjestyksessä, sillä juoni jatkuu monelta osin kirjasta toiseen.

Eletään edelleen vuotta 1921, nuoren itsenäisen valtion haparoivia alkuaikoja. Maailma ympärillä kuohuu, eikä vähiten idässä rajan takana. Kalle Björk jatkaa leipätyössään sisäasiainministeriössä ministeri Ritavuoren kansliassa, eivätkä perintöasiat ole selvinneet oikeastaan puoleen tai toiseen sitten edellisen kirjan lupaavan loppuratkaisun.

Arjen tylsyyttä rikkoo pian toimeksianto, jonka Björk saa varakkailta helsinkiläissisaruksilta. Näiden täti on kuollut kotonaan lääkärin mukaan sydänkohtaukseen, mutta sisarusten mielestä kaikki ei ole kohdallaan. Asunnossa on merkkejä jonkun ulkopuolisen käynnistä paikalla juuri ennen tädin tuhoisaa sairaskohtausta. Lisäksi testamentti on uusittu vain muutama päivä aikaisemmin ja se poikkeaa muutamilta osin merkittävästi aiemmasta. Maininta arvokkaasta korusta on poistettu, ja siihen on lisätty kaksi uutta edunsaajaa, Hebron-seurakunta ja Uuden Verson Liitto -niminen hämäräperäinen yhdistys. Lisäykset kummastuttavat sisaruksia, sillä täti ei ollut lainkaan uskonnollinen, oikeastaan päinvastoin. Mutta ennen kaikkea arvokas perintökoru on kadonnut jäljettömiin.

Björk palkataan siis selvittämään, murhattiinko täti ja minne on joutunut perintökoru. Huolelliset tutkimukset paljastavat, että murhaepäilyissä lienee perää, mutta sitten seinä tuntuu nousevan pystyyn. Varteenotettavia epäiltyjä ei tunnu löytyvän, ei myöskään kadonnutta korua. Sitten Björk saa poliisiystäviensä kautta kuulla samantapaisesta rikoksesta, jossa on ilmeisesti myrkyttämällä murhattu varakas vuokraisäntä. Poliisilla tuntuu tosin olevan jo syyllinen näpeissään, mutta Björk ei suostu heti nielemään ilmeisintä henkilöä syylliseksi. Myös tämän murhan uhrilta on kadonnut arvokasta omaisuutta. Kuka pistää Helsingin varakasta keskiluokkaa kylmäksi sarjatyönä?

Vaivalloisten tutkimusten mittaan Björk ujuttautuu myös Uuden Verson Liiton kokouksiin. Karismaattinen tohtori Merthen puhuu kannattajilleen tieteen uusista saavutuksista sekoitettuna natsien rotuopin aatteisiin. Tähtäimessä on uuden ihmisen ja uuden uljaan maailman luominen. Tohtori Merthenin menetelmät eivät täysin kestä päivänvaloa, ja Björk joutuu kokemaan pelottavia hetkiä vain miehille ja vahvahermoisille tarkoitetussa erikoisistunnossa. Jotain hämärää liittyy yhdistyksen toimintaan, se on selvää, mutta liittyykö se myös murhiin? Ja jos liittyy, miten?

Runsas ja monipolvinen, lopussa melkoisia kierroksia ottava murhajuoni on saanut vielä ympärilleen joukon sivujuonia, jotka liittyvät Björkin yksityiselämään ja myös edellisen kirjan tapahtumiin. Salakuljettaja Atamaani pääsi pääapureineen livahtamaan poliisin näpeistä aiemmassa osassa, ja Björk tuntee epämiellyttävän todentuntuisesti nahoissaan, kuinka hänen Vahanaamaksi nimeämänsä kylmäverinen rikollinen jossain varjoissa vaanii juuri häntä kosto mielessään.

Sydämenasiatkin aiheuttavat päänvaivaa. Kaunis pikkuserkku Lisbet on kiehtova mutta etäinen, ystävän sisar Ida taas rempseän iloinen kaunotar. Näiden turvallisten mahdollisten morsiankandidaattien sijaan Björkin todellinen intohimo suuntautuu aivan toisaalle. Vaarallinen madame Zubova ilmaantuu jälleen kuvioihin ja on syöstä Björkin tuhoon monessakin mielessä. Kuka lumoava kaunotar lopulta oikein on? Mitä hän haluaa Björkistä?

Ajankuvan luomisessa Hämeen-Anttila on nähnyt hurjasti vaivaa, mutta tehty työ kyllä kannattaa. Lukija tempautuu mukaan 1920-luvun tunnelmiin lähes vastustamattomalla imulla. Helsinki ja sitä ympäröivä maaseutu hengittävät tarinassa hienosti ja aidontuntuisesti. Höysteenä on myös vanhaa sanastoa, joka antaa pikantin säväyksen kerrontaan ja dialogeihin. Tämäkin on herkkää aluetta, sillä liiallisuuksiin vietynä vanhahtavan kielen viljely alkaa helposti ärsyttää. Plussaa annan sisäkansiin painetuista kartoista.

Uskottavuutta lisää myös Björkin varsinaisen ammatin kuvailu. Virkamiestyö ei ole helppoa hektisinä kesäkuun viikkoina, jotka olivat Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa kiperiä aikoja. Björk joutuukin jättämään salapoliisiharrastuksensa pakosti vähemmälle, kun työ kutsuu. Virkansa ansiosta Björkillä ja sen kautta myös lukijalla on ainutlaatuinen näköalapaikka ihan tapahtumien ytimessä. Tämä tullee jatkossa vielä korostumaan. Toisaalta taas asemat ministeriössä voi olla myös haitaksi, kuten Björk saa katkerasti välillä kokea.

Henkilökuvauksessakin Hämeen-Anttila onnistuu hienosti. Björk on sopivan inhimillinen heikkouksineen, ei mikään ylivertainen moraaliltaan tai taidoiltaan. Haluan kuulla hänestä lisää!

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä
Otava 2015. 351 s.

Arvostelukappale.


Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun

10 kommenttia:

  1. Minusta Käärmeitten kesä ei yltänyt aivan ensimmäisen osan tasolle, mutta minäkin odotan innolla kolmatta osaa. Jos vanhat merkit Hämeen-Anttilan tavattomasta tuotteliaisuudesta pitävät paikkansa, se saattaa olla markkinoilla jo hyvinkin pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti menevät ristiin nämä mieltymykset jopa osien keskeisestä paremmuudesta :D Kirjailija on onnistunut puhuttelemaan meitä!

      Poista
  2. Minut Björk vei mennessään enkä vikissyt yhtään.
    Ihastuin häneen jo ensimmäisessä kirjassa ja toinen olikin sitten menoa.
    Kirjailija vei minut 20-luvun Helsinkiin, joka oli minulle aivan uusi kokemus.
    Ihastuttavien henkilöiden, katujen, kahviloiden ja pikku puolien kaupunkiin.
    Kuvaus on aitoa, dialogi aitoa, yksityiskohdat pikkutarkasti harkittuja ja kokonaisuus ihastuttava.
    Jäin odottamaan uutta ja uskon sen putkahtavan kesän kynnyksellä.

    VastaaPoista
  3. Minä pidin tästä jatko-osasta ensimmäistäkin enemmän. Kaikkein parasta on Hämeen-Anttilan perehtyminen 1920-lukuun. Hänen asiantuntijuutensa näkyy miljöön lisäksi jopa kirjan kieliasussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin nautiskelin kieltä myhäillen monille kirjailijan oivalluksille!

      Poista
  4. Luin tämän ja bloggasin siitä viime kesänä, ja olen samoilla linjoilla kanssasi kirjasta. Pidin Käärmeitten kesästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, koska juoni pysyi paremmin kasassa ja ratkaisu ei ollut niin ennalta-arvattava. Kirjasarjassa pidän erityisesti tarkasta ajankuvasta ja kielikin on ihanan vanhahtavaa sopivassa määrin. Edelleen toivoisin, että sivupolkuja olisi vähemmän, mutta odotan jo kieli pitkällä seuraavaa osaa. Onneksi sain eilen hyppysiini Kati Hiekkapellon uusimman, niin sitä ei tarvitse enää odottaa. Ja kohta tulee kesä, ja dekkarit kuuluu jotenkin erottomasti kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä sarjaa on tosiaan mukava seurailla, mihin suuntaan se lähtee etenemään. 1920-luku on näin jälkikäteen katsottuna kiehtovaa aikaa!

      Poista
  5. Tämä on jäänyt minulta lukematta, mutta uusi kesä lähestyy joten pitääpä muistaa ottaa tämä ensi kesän lukulistalle. Ekan osan kuuntelin äänikirjana, eikä se ollut mikään erityisen hyvä kokemus, mutta tämä toinen osa vaikuttaa paremmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan nämä ovat makuasioita. Minua tässä viehättää moni asia.

      Poista