Sivut

torstai 24. syyskuuta 2015

Colin Meloy ja Carson Ellis: Sysimetsä



Äänikirjaformaatti johdatti minut taas kerran vallan mainion kirjan pariin, sellaisen, jonka painettuun versioon tuskin olisin tullut tarttuneeksi. Löysin nimittäin kirjailijapariskunta Colin Meloyn ja Carson Ellisin Sysimetsä-sarjan aloitusosan Sysimetsä kirjaston lastenosaston äänikirjahyllystä. Vasta syötettyäni ensimmäisen levyn auton soittimeen sain mahtavan lisäbonuksen: lukija on Eero Saarinen!

Sysimetsä-sarjan kotisivuilta selviää, että sarjassa on tähän mennessä julkaistu kolme teosta. Otava on julkaissut ne kaikki suomeksi
.
Aloitusosassa kaksitoistavuotias Prue viettää päivää kotikaupungissaan Portlandissa Oregonissa vahtien yksivuotiasta pikkuveljeään. Sisarukset käyvät kirjastossa ja kahvilassa. Iltapäivän kääntyessä iltaan he lepäilevät puistossa. Prue lukee lintukirjaa ja pikkuveli harjoittelee kävelemistä. Sitten kaikki muuttuu. Kaupunkiin rajoittuvasta suuresta metsästä, Tiettömästä korvesta, kuten aikuiset sitä kutsuvat, lentää suuri parvi variksia. Pruen järkytykseksi varikset sieppaavat hänen pikkuveljensä ja vievät hänet metsään.

Prue ei kykene paljastamaan kauheaa totuutta vanhemmilleen, jotka ovat kovasti toivoneet toista lasta ja ovat olleet silmittömän onnellisia pikkuveljestä. Hän päättää salata kaiken, hiipiä yöllä ulos ja lähteä pikkuveljen perään metsään. Ehkä kaiken saa vielä korjattua eivätkä vanhemmat saa koskaan tietää mitään.

Aikuisen lukijan hämmästykseksi Prue onnistuu petkuttamaan vanhempiaan, eivätkä nämä tosiaankaan huomaa, että pikkuveli on vaihtunut peittokääröön. Prue lähtee uhkarohkealle matkalle kohti metsää. Matkalla hän törmää luokkakaveriinsa Curtisiin, joka Pruen vaisuista vastusteluista piittaamatta lähtee tämän mukaan.

Tietön korpi on salamyhkäistä seutua, jota kartoissa kuvataan epämääräisesti ja josta Pruen isä ei ole halunnut puhua. Metsää kartetaan, eikä siellä tunnu asuvan ketään. Tarinat kuitenkin kertovat vanhoista ihmisistä, jotka ovat vuosikausien kateissa olon jälkeen palanneet metsästä ihmisten ilmoille.

Osoittautuukin, että metsä on taikapiirillä suljettu rinnakkaismaailma, johon ei ulkopuolisilla ole asiaa. Taian läpi pääsevät vain ne, jotka ovat metsästä peräisin. Miten kummassa Pruen ja Curtisin sitten onnistui päästä sisälle, selviää ainakin osittain tarinan mittaan. Heti metsään päästyään lapset joutuvat hankaluuksiin ja eroon toisistaan. He nimittäin törmäävät partioivaan kojoottilaumaan. Puhuvat, armeijan takkeihin sonnustautuneet kojootit nappaavat Curtisin, joka joutuu pian kohtaamaan armeijaa kokoavan karkotetun kuningattaren.

Prue jatkaa yksin pikkuveljensä etsintää, mutta törmää pian muihin outoihin metsän asukkaisiin. Tapahtumat etenevät nopeasti sekä Pruen että Curtisin suunnilla. Pian lapset tajuavat joutuneensa mukaan sotaan, jota käydään ainakin kolmen eri ryhmittymän kesken. Oikean ja väärän erottaminen ei ole sekasortoisessa tilanteessa helppoa. Liittolaisten valitseminen on hankalaa, eikä ketään tunnu kiinnostavan Pruen pikkuveljen kohtalo. Vai tietääkö joku sittenkin, mihin lapsi on joutunut? Ehtiikö Prue pelastamaan veljensä ajoissa? Entä miten metsästä pääsee pois?

Kuten Ahmu Vinttikamarissaan toteaa, Sysimetsän tekijät ammentavat häpeämättä fantasiaperinteestä. Narnia nousi etsimättä mieleen Curtisin seikkailuja seuraillessa, eikä kovin suuri yllätys ollut lopulta sekään, että Pruen vanhemmat eivät ehkä sittenkään olleet täysin tietämättömiä metsän kätkemistä salaisuuksista. Mukana on hauskoja puhuvia eläinhahmoja, joista huvittavin on paksu rotta, jonka kanssa Curtis ystävystyy kaameassa vankisellissä. Perimmältään on kyse hyvän ja pahan, oikean ja väärän taistelusta, jossa hyvä saa ainakin väliaikaisen voiton. Tosin hinta on kova, ja ruumiita tulee ratkaisevassa taistelussa kasapäin.

Sysimetsä on siis vauhdikas, jännittävä, perinteinen mutta samalla kumman raikas fantasiaromaani, joka täyttää genren vaatimukset olemalla myös paksu ja monipolvinen sekä sarjan aloitusosa. Ahmun tavoin minäkään en tätä ihan perheen pienimmille suosittele suorasukaisen väkivallan takia, mutta sujuvasti itse lukevat lapset tämän jo varmasti sulattavat. Ääneen luettunakin tämä menee hyvin, sillä silloinhan aikuinen on turvallisesti pienen kuulijan lähellä. Aikuinenkin varmasti saa kirjasta iloa. Itse en taida jaksaa sarjaa lukea eteenpäin viihtymisestäni huolimatta. Mutta jos Eero Saarinen lukee jatko-osat, kuuntelen ne varmasti!

Kuvitus menee tietysti äänikirjan kuulijalta ohitse, ja kirjaston äänikirjan kannestakin ison osan peittää tarra. Kansi on kuitenkin kaunis.

Colin Meloy ja Carson Ellis: Sysimetsä (Wildwood)

Otava 2012. Suom. Peikko Pitkänen. Äänikirjan lukija Eero Saarinen, kesto 13 h 7 min (11 cd-levyä).

Lainattu kirjastosta.

Sysimetsä-sarjan kirjat:

Sysimetsä. Otava, 2012
Maanalainen Sysimetsä. Otava, 2013.

Sysimetsän valtakunta. Otava, 2014.

1 kommentti:

  1. Lukiessani tätä tuli aluksi hieman hämmentynyt ja jopa kauhistunut olo. Tuntuu aika kauhistuttavalta, että varikset kaappaavat pikkuveljen ja isosisko päättää vanhempia suojellakseen lähteä sitä etsimään! Ehkäpä kirja ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin aloitus antaa ymmärtää?

    VastaaPoista