Sivut

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kirjabloggaaja median myllerryksessä ja yhteistyökuvio!

Turun kaupunginteatteri.


Runsaat neljä vuotta sitten kirjablogia perustaessani en osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea nettiin kirjoittaminen voisi tuoda tullessaan. Näiden vuosien aikana on mediassa tapahtunut melkoisia myllerryksiä, joissa olen itsekin ollut mukana tulva-aallon jälkimainingeissa holtittomana kaarnaveneenä keikkuen. En siis väitä lainkaan, että olisin ’nähnyt’, mitä ympärilläni tapahtuu ja mitä vielä tuleman pitää, saati että olisin siihen jotenkin vaikuttanut. Olenpahan vain seuraillut ällistyneenä menoa.

Kun aloitin bloggaamisen, olin jo useita vuosia avustanut paikallista sanomalehteä ja sen kulttuuritoimitusta kirjoittamalla kirja-arvioita ja paikallisten harrastaja- ja puoliammattilaisteattereiden esityksistä juttuja. Olinpa tehnyt pari haastattelua ja vähän muutakin. Kirjoittaminen, arvostelukappaleet ja vapaaliput olivat siis minulle jo tuttuja asioita ennen blogin aloittamista.

Harrastajablogi ja sanomalehden kulttuurisivu ovat tietysti kaksi aivan eri asiaa. Omassa blogissani päätoimittaja ja kirjoittaja ovat yksi ja sama ihminen: minä. Vain minä päätän, mistä, miten ja milloin kirjoitan. Lehteen minulta pyydetään tietyt jutut tietyn aikataulun ja mittapuun mukaan. Kirjat eivät saa odottaa lukemista ja arviointia hyllyssäni kuukausia, saati vuosia. Saan ehdottaa ja toivoa, mistä kirjoista voisin kirjoittaa, mutta aina toiveeni ei toteudu. Joskus olen rahasta lukenut sellaistakin, jota en muuten olisi tullut lukeneeksi. Bloggaamisesta en saa mitään rahallista korvausta, mutta lehtijutuista maksetaan kirjoituspalkkio.

Teatteriarvioiden kohdalla on samoin. Ei lehden lähettämä harrastajakriitikko voi poistua kesken esityksen väliaikaryysiksen turvin, vaikka kuinka haluaisi (harvoin tosin olen halunnut). On jaksettava loppuun ja koetettava kaivaa positiivista ja kannustavaakin sanottavaa juttuun. Teatteri ei ehkä saa yhtään muuta painettua arviota esityksestään kuin sen minun kirjoittamani. Vastuu painaa. Lehti on myös kömpelö väline, mitä tulee vuorovaikutukseen. Mielipidepalstalle tai ainakin tekstareihin voi joku suivaantunut katsoja lähettää eriävän mielipiteensä, mutta harvoin kukaan viitsii vaivautua.

Viime vuosien aikana monen lehden taloustilanne on heikentynyt. Paikallislehdessäkin on käyty monet rankat yyteet ja toimituksesta on irtisanottu väkeä. Myös kulttuuriavustajien palkkioihin varattu määräraha on kutistunut vuosi vuodelta. Yhä harvempi kirjoittaa yhä harvemmista aiheista, valitettavasti. Olen saanut ja voinut roikkua menossa mukana, koska olen tehnyt ja teen jatkossakin avustajantehtäviä puhtaasti harrastuksena. Minua ei haittaa, vaikka välillä menee kuukausi tai pari ilman toimeksiantoa.

Olen nimittäin keksinyt korvaavan välineen, tämän rakkaan kirjablogini. Tänne voin kirjoittaa vapaasti vaikka joka päivä ja niin pitkiä juttuja kuin mieli tekee. Ilokseni kustantajat ja kirjailijat ovat myös havainneet, että blogit ovat tapa saada näkyvyyttä kirjoille. Arvostelukappaleita olen saanut lähes koko blogini olemassa olon ajan, ja niistä olen aina yhtä vilpittömän iloinen. Valitettavasti bloggaajakaan ei ehdi kaikkea tarjottua lukea, joten välillä on ollut pakko kieltäytyä tarjotuista kirjoista. Onneksi blogeja riittää!

Teatterista olen kirjoittanut koko blogihistoriani aikana vain pari juttua. Usein syynä on ollut, että olen kirjoittanut katsomastani näytelmästä lehteen. Lisäksi olen ajatellut, että koetan pysytellä otsikossa eli kirjoissa. Nyt tähän on kuitenkin tulossa muutos. Mietin nimittäin muutama viikko sitten nähtyäni Turun kaupunginteatterissa aivan huikean musikaalin Seili, että olisipa mukavaa jakaa tunnelmia kokemuksesta laajemminkin. Toki jaoimme ajatuksia sisareni ja äitini kanssa, mutta se ei tuntunut oikein riittävän. Sain ajatuksen kysäistä teatterilta, ollaanko siellä kiinnostuneita blogiyhteistyöstä.

Osuinkin asialle oivallisella hetkellä, sillä Turun kaupunginteatterissa oltiin juuri valmistelemassa bloggaritapaamista, johon minutkin toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Ihan kustantamojen bloggaritapaamisten kaavalla mentiin, eli meille esiteltiin teatterin toimintaa, tulevaa ohjelmistoa ja tiloja. Saimme pientä iltapalaa ja pääsimme lyhyesti (ja aavistuksen ujosti) haastattelemaan ohjaaja Mikko Koukia tulevasta ensi-illasta. Näytettiinpä meille vartin verran maistiaisiakin ensi viikolla ensi-iltaan tulevasta uutuusnäytelmästä Breaking the Waves. Sitä pääsen keskiviikon ennakkonäytökseen teatterin tarjoamana katsomaan. Siitä siis raporttia tulossa tänne ensi viikolla! Syksyllä olisi mukavaa mennä katsomaan Tamara, ja Kaikki oikein on jo päätettykin ystävien kanssa katsastaa (se ihan perinteisesti itse liput maksaen). Kuuntelin Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein -kirjan äänikirjana, ja on hauska nähdä, miten siitä on tehty näytelmä.

Breaking the Waves -näytelmän päärooleissa ovat Helmi-Leena Nummela ja Taneli Mäkelä.
Kuva Turun kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen.

Olen todella iloinen tästä yhteistyökuviosta, joka toivottavasti ilahduttaa itseni ja mahdollisesti teatterin väen lisäksi myös teitä blogini lukijoita. Toivon keskustelua katselukokemuksesta ja taide-elämyksen jakamista, ihan niin kuin kirjajuttujenkin kanssa on tehty koko ajan ja tehdään vastakin. Aion kirjoittaa teatterikäynneistäni tavallisen keski-ikäisen teatteria ja kulttuuria kohtalaisesti harrastavan naishenkilön näkökulmasta, en niinkään perusteellisia arvioita rakennellen.

Bloggarit Turun kaupunginteatterin lämpiössä 8.4.2015
 kuvasi tiedottaja Kirsi Lönnmark.


Oli mukavaa myös nähdä muita kirjabloggaajia paikan päällä. Samaten kiinnostuneena seurailin, miten niin sanotut life style -bloggaajat toimivat kyseisissä tilanteissa. Seurailen todella vähän muita kuin kirjablogeja, joten life style -blogien pitäjien ajatusmaailma on minulle vieras ja hieman kummallinenkin. Huomasin myös jälleen kerran olevani aika vanha bloggaajaksi. Mutta erilaisuus on rikkautta tässäkin!

Kiitokset siis bloggaritapaamisesta ja tulevista teatterielämyksistä, Turun kaupunginteatteri!

12 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon.
    *
    Kouki näköjään tuo uusia aatoksia toimintaan
    **
    Seuraavat vuodet teatteri onkin evakossa Logomossa ja ehkä Kailossa.
    ***
    Turkulaisena veronmaksajana olen toivonut jo pitkään uutta potkua toimintaan, ja teatterin toimivan enemmän omalla rahallaan.
    **
    Suhtaudun kulttuuriin hyväksyvästi, mutta en ymmärrä, miksi sekä Turun filharmooninen orkesteri (tai se joka toimii Puutorin vieressä) ja Turun kaupunginteatteri ovat paljolti turkulaisen veronmaksajan veroeurojen varassa.
    *
    Enemmän pitäisi pystyä toimimaan pääsylipputuloilla (ja tekemällä televisiointi tai radiointi sopimuksia, mainoksia tai vaikka sponsori ja mainosjuttuja). Noin vuosi sitten selvittelin maksusuhteet, jotka löytyy muistaakseni lautakuntien sivuilta ovat siis julkista tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tänään 11.4 TS:ssa on juttu peruskorjauksesta ja sen "rahoituksesta", remontti maksaa arvioitua enemmän noin 30 miljoonaa euroa.

      Lisäksi vaikka teatteri on OY-mallinen Turun kaupunginteatteri Oy, luultavasti kaupunki maksaa toiminta-avustusta, tietoa voi etsiä itse netistä, joka tapauksessa teatteri luultavasti nojaa turkulaisen veronmaksajan varassa vielä vuosia, vaikka se on OY

      Poista
  2. Minä fanitan Turun kaupunginteatteria tavattomasti. Viime vuosina siellä nähdyt musikaalit ovat olleet priimaa, perinteisiä näytelmiä emme olekaan ehtineet vielä siellä katsastaa. Breaking the Waves kiinnostaa kyllä, itse tähtäilen vähän tuohon syyskauden suuntaan.

    Onnea uudesta blogiyhteistyöstä, odotan teatterijuttuja kiinnostuksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Breaking the Waves on yhtesityöprojekti Espoon kaupunginteatterin kanssa, ja esityksiä on tulossa syyskaudella myös sinne. Ei siis tarvitse välttämättä edes entiseen pääkaupunkiin asti matkustaa päästäkseen sen näkemään :D

      Innolla odottelen minäkin, kiitos! Vastaavia juttujasi Helsingistä olen seurannut. Teatteri <3

      Poista
  3. Onnea, Kirsi! Kiinnostavia kuvioita ja mukava päästä lukemaan teatteritunnelmia. Breaking the Waves oli elokuvana ehkä rajuimpia, joita olen nähnyt - siis rajuimpia siinä mielessä, että leffasta jäi miltei kuristava olo. Sovittuu varmasti hyvin teatterilavalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D

      En muista varmaksi, olenko elokuvaa nähnyt. Pitää katsoa, kunhan näytelmä on ensin nähty.

      Poista
  4. Kiitos Sinulle Kirsi mielenkiintoisesta jutusta
    ja kiitokset Turun kaupunginteatterille Seilistä, ja ensi viikon Braking the Wavesista ja syksyn Tamarasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista! TK:ssa on tosiaan menossa monenlaista koskettavaa ja kiinnostavaa. Seili iski suoraan sieluun!

      Poista
  5. Vai vanha - odotahan miltä tuntuu olla näissä bloggareiden kekkereissä sitten minun iässäni;)
    nimimerkillä "yksi niistä lifestylebloggareista;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on toki suhteellista :D Olihan meitä tuolla Turussakin monen ikäisiä, myös meitä 'aikuisia' (onneksi muitakin kuin minäs!), mutta tunnen itseni bloggaritapaamisissa usein tätiosastoon (kohta varmaan mummo-osastoon!) kuuluvaksi kalkkikseksi! On kirjabloggaajissakin sentään muutamia ikäisiäni aktiivisia ihmisiä, ja taitaapa olla muutamia minua vanhempiakin :) Tarkoitus ei ole olla piikikäs LS-bloggaajien suuntaan. Kulttuuriero vain tuntui näkyvän niin selvästi, vaikka rajat ovat toki häilyvät ja hyvä niin! Nettiin mahtuu monenlaista! Ehkä myös minä vielä opin seurailemaan muitakin kuin kirjablogeja.

      Poista
    2. En minä tuota nenäkkääksi kokenut;) Ja minustakin nuo rajat ovat joillakin bloggaajilla häilyvät - osa toki pitää tiukasti kiinni genrestään - ja hyvä molemmin puolin. Teatterille luulisin olevan hyötyä siitä, että joukossa on monenlaisia bloggaajia - lukijakunta laajenee aika tavalla;)
      Itse seurailen muutamaa kirjablogia - kirjahullu kun olen, mutta yritän pysytellä vain muutamassa - minulla kun on tapana hieman koukuttua;)

      Poista
  6. Olipa kiva lukea tämä teksti näinkin pitkän ajan kuluttua. Hauska kuulla bhän taustaa, miten bloggaamaan on päätynyt :)

    http://www.lily.fi/blogit/nuotin-vieresta

    VastaaPoista