Sivut

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hanna Matilainen: Mitä kummaa (ja kaksi Top10-spefi-listaani)




Tulen lukeneeksi hävettävän vähän tietokirjallisuutta. Työn takia toki on koetettava lukea siihen liittyvää tieto- ja ammattikirjallisuutta, mutta paljon ilmestyy myös sellaista tietopuolista kirjallisuutta, jonka ainakin periaatteessa haluaisi lukea harrastuksensa takia. Hanna Matilaisen kesällä ilmestynyt tietoteos Mitä kummaa, jonka alaotsikko on osuvasti Opas spekulatiiviseen kotimaiseen fiktioon, tupsahti postilaatikkooni jo kuukausia sitten. Otin kirjan oitis lukulistalleni, koska olin ajatellut sen jossain vaiheessa hankkiakin, mutta sitten asia lykkääntyi. Sitten otin kirjan luettavaksi rinnakkaisesti muiden kirjojen kanssa, mutta sekin osoittautui huonoksi menetelmäksi. Lopulta nyt kirjan lukeminen nytkähti liikkeelle. Hyvä niin, sillä kirja on mainio opas, kuten nimikin jo kertoo.

Spefi eli spekulatiivinen fiktio ei ole minulle vieras saati vastenmielinen genre, oikeastaan päinvastoin. Pidän siitä, että kirjan tarinassa on jotain enemmän tai vähemmän vinoa. Omaa makuani avaan hieman lisää tämän jutun loppupuolella. Matilaisen kirjan alkusivulla keskeinen termi selitetään näin: ”Spekulatiivisella fiktiolla tarkoitetaan kirjallisuutta, joka luo lukijalleen arkitodellisuudesta poikkeavan maailman.” Määritelmä on sopivan väljä, ja se sallii hyvin laajan kirjallisuuden kirjon ottamisen spefin siipien suojaan. Niin Matilainen kirjassaan tekeekin.

Kuten sanottu, Mitä kummaa on mainio opaskirja kotimaiseen spefiin. Alussa Matilainen käy läpi genren historian päällisin puolin ja selittää termejä, kuten genren alalajeja. Sitten kirjassa esitellään kotimaiset scifi-julkaisut, kustantamot, seurat ja tapahtumat. Kirjasta löytyvät myös genreen liittyvät palkinnot voittajalistoineen. Kirja toimii siis myös mukavana hakuteoksena, eikä olekaan tarkoitettu välttämättä kokonaan läpi luettavaksi. Huolella laaditut hakemistot ovat tässä avuksi.

Mielenkiintoisin osuus kaltaiselleni listojen ystävälle on kuitenkin kirjan loppuosa, johon on koottu sata suomalaista spefikirjailijaa. Jokaisesta kirjailijasta on lyhyt esittely sekä luettelo teoksista, jotka sopivat spefin määritelmään. Matilainen mainitsee valinneensa kirjailijat painottaen uudempia tekijöitä, mutta joukossa on totta kai alan klassikoitakin Topeliuksesta alkaen. Listalla on joitakin yllättäviä tekijöitä, kuten vaikkapa Arto Paasilinna ja Ilkka Remes, joiden teoksia lukeneena kyllä allekirjoitan Matilaisen päätöksen ottaa nämä kirjailijat ja heidän jotkin teoksensa listalle. Spefiaineksia löytyy tosiaan yllättävistä paikoista.

Sadan kirjailijan valinta ja esittely tarkoittaa suomalaisenkin spefi-kirjallisuuden kohdalla, että aina joku jää ulkopuolelle. Itselleni tulivat hakematta mieleen ainakin Kaj Korkea-aho ja dekkarikirjailija Heleena Lönnroth, jonka dekkareissa monissa on yliluonnollisella osuutensa, mielestäni jopa enemmän kuin mukaan päässeen Tuula T. Matintuvan dekkareissa.

Innostuin kovasti sadan tekijän listasta ja poimin sieltä lukemiani teoksia sekä tein mieleeni muistilistaa vielä lukemattomista. Helposti sain aikaan kaksi Top10-listaa. Ensimmäinen on Parhaat kotimaiset spefi-kirjat ja toinen Parhaat kotimaiset nuorten spefi-kirjat. Kuten Matilainenkin useaan otteeseen kirjassaan toteaa, rajaaminen on todella vaikeaa ja myös turhaa. Jako aikuisiin, nuoriin ja vielä nuoriin aikuisiin on aina mielivaltaista, ja kaikkien kannattaa loikkia rajojen yli rohkeasti. Kaikesta huolimatta tässä omat kymppilistani niistä kirjoista, jotka olen jo ehtinyt lukea:

Parhaat kotimaiset spefi-kirjat:

Anssi Asunta: Kolmas aikakirja
Staffan Bruun: Burt Kobbat -dekkarit
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Maarit Verronen: Luolavuodet

* ei ole Matilaisen sadan listalla

Anssi Asunnan Kolmas aikakirja kannattaa etsiä käsiinsä, sillä kirja on vallan mainio. Muistan haukkoneeni henkeä sitä lukiessani, niin hienoja oivalluksia se tarjoaa. Olen lukenut kirjan ennen blogiaikaa, mutta tällaista olen siitä muun muassa kirjoittanut:

Asunta pistää reippaasti uusiksi niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin tapahtumia. Monet hänen ”teorioistaan” ovat kutkuttavalla tavalla loogisia ja mahdollisia. Asunta ei sorru pitkiin teoreettisiin tai historiallisiin jaaritteluihin, vaan ratkaisut selittyvät henkilöiden toiminnan ja oivallusten kautta. Monimutkaisin teoria Asunnan kirjassa on oikeastaan ajan suhteellisuus: on olemassa vain menneisyys ja nykyhetki, joiden välillä voi kulkea. Salaliittojen sijaan Kolmannen aikakirjan kertoman tarinan tapahtumia ohjaa sallimus tai kohtalo, ehkä Jumala.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, joka näyttäytyy melko negatiivisessa valossa. Israel on taistelukenttä, Helsinki mereen vajonnut konkurssipesä. Aivan, Suomellakin on tässä huikeassa ja mielenkiintoisessa romaanissa oma tärkeä osuutensa.

Staffan Bruunin Burt Kobbat -dekkarien sijoittaminen spefi-genreen on ennakkoluulotonta mutta hyväksyttävissä. Bruunin sarja on täydentynyt tänä vuonna uudella Murhastudio-kirjalla, joka on ehdottomasti lukulistallani. Bruunin dekkarit ovat hulvattoman satiirisia, kannattaa tutustua!

Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli aikanaan huikea lukukokemus. On vieläkin vaikea uskoa, että se voitti Finlandia-palkinnon. Hykertelen aina sitä ajatellessani. Sinisalon tuotannosta minulla on edelleen osa lukematta, mutta kaikesta lukemastani olen pitänyt paljon.

Maarit Verronen on takavuosien suosikkejani, ja Luolavuodet on edelleen oma ehdoton ykköseni hänen tuotannostaan. Verronenkin kirjoittaa ahkerasti, ja olen valitettavasti pudonnut vauhdista, joten kirittävää riittää.


Parhaat kotimaiset nuorten spefi-kirjat:
Asko Martinheimo: Tuhkanaama ja taivaantakoja

Kymppikärkeeni mahtui vain yksi vanhempi lukukokemus eli Asko Martinheimon Tuhkanaama ja taivaantakoja, jonka luin jo 80-luvulla. Martinheimon Isojalkaisen pojan olen lukenut pariinkin kertaan, ja sitä suosittelen myös.


Hanna Matilainen: Mitä kummaa. Opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon
Avain 2014. 191 s.

Arvostelukappale. Kiitokset kirjailijalle ja kustantajalle!


Millainen on Sinun suhteesi spefiin? Mitkä kirjat nostaisit ehdottomasti luettavien listalle?



P.S: Hanna Matilainen on muuten Morren maailman Hanna Morre Matilainen.

10 kommenttia:

  1. Pitääkin nyt kaivaa tämä kirja tuolta pinojen uumenista ja jos ei muuta niin ainakin selailla. Aihe toki kiinnostaa, viimeisimmät kirjat lukupinostani ovat kaikki sopineet määritelmän alle. Listat olivat kirjan lisäksi kiinnostavia luettavia, molemmilta laitan vielä pari korvan taakse jos nyt lukemisen puute sattuisi iskemään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopun kirjalistasta on ainakin minulle iloa vielä pitkäksi aikaa!

      Poista
  2. Olen lukenut Teemestarin kirjan ja Nokkosvallankumouksen ja ne ovat huippuhienoja ja paikkansa ansainneet spefi-listalla. Simukan loistavan jännitystrilogian olen myöskin lukenut ja sijoittaisin sen myös siihen jännityskategoriaan, sillä mielestäni ne ovat lähinnä viihteellisiä kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjaanakin tuolla alempana toteaa, että Simukan tuotannosta Jäljellä ja Toisaalla sopivat paremmin spefi-listalle. Enpä ryhdy kiistelemään :D

      Poista
  3. Hienoa, että luit tämän. Sattuneista syistä en kommentoi enempää, mutta tulin kertomaan, että voitit Lumiompun synttäriarvonnassa. Onnea! :)

    VastaaPoista
  4. Spefiä on ilo lukea, se on suosikkigenreni yhdessä historiallisten tarinoiden kanssa.

    Nostaisin listalle Simukalta ennemmin Jäljellä & Toisaalla, sillä ne menivät Lumikki-trilogian ohi. Ja Sinisalon Linnunaivot korvaisi Auringon ytimen. Ennen Päivänlaskua ei voi kuuluu ehdottomasti mukaan, samoin Itärannan Teemestarin kirja. Listallasi oli useita kiinnostavia kirjoja, mitä en ole vielä lukenut, mutta missä ovat Helena Waris tai Anni Nupponen? Etkö ole tutustunut vielä kumpaankaan, vai eikö vain kolahtanut? :)

    Niin, ja omalle kotimaisen spefin, ja melkeinpä kotimaisen kirjallisuuden parhaimmistoon genrestä välittämättä kuuluu ehdottomasti Andrei Pajanteen Autuaiden saari.

    Mukauasioitahan nämä aina ovat, ja toisten lukijoiden suosikkilistoja on on aina ilo lukea -niistä saa hyviä lukuvinkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simukan Jäljellä&Toisaalla ovat mimulla edelleen lukematta, mutta esittelyjen perusteella olen samaa mieltä: niissä taitaa olla enemmän spefiä kuin Lumikki-sarjassa. Sinisalon Linnunaivojakaan en ole vielä lukenut, joten en ota kantaa tuohon paremmuuteen :D Hyllyssä kirja jo on! Helena Wariksen kanssakin olen edennyt niin pitkälle, että kaksi kirjaa on jo kotona odottamassa, ja aion ottaa ihan pian käsiini Vuoren. Nupposelta olen tainnut lukea vain jonkin novellin, mutta laitetaanpa listalle. Pajanne on aivan outo nimi minulle eikä ole päässyt Matilaisenkaan listalle. Kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Hyviä suosituksia tuli tuossa monta! ...pitäisikin lukea tuo Muurahaispuu, hyllyssä on jo...

    Itse tykkäsin muuten kovasti sekä Linnunaivoista että Auringon ytimestä, mutta jälkimmäinen on spefimpi :-)

    Oikein innokkaille lukijoille voin vinkata pidemmästä kimppalistasta, joka koottiin muutama vuosi sitten. On kyllä vielä itseltänikin pahasti kesken! :-)

    VastaaPoista
  6. Spefi-kooste on minusta oiva ja monikäyttöinen. Lopun kirjailijalistaus on valaiseva, ja siihen tietysti tulisi koko ajan tulee lisättävää - uutta kirjaa pukkaa tiuhaan. Esittelet kirjaa monipuolisesti!

    VastaaPoista