Sivut

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja



Yrmy kahdeksankymppinen valittaja vei sydämeni tammikuussa 2011, kun kuuntelin ensimmäisen kerran Mielensäpahoittajan. Sittemmin olen lukenut jatko-osan eli Mielensäpahoittajan ja ruskeankastikkeen sekä eräänlaisen spin-offin eli Miniän. Mielensäpahoittaja-elokuvan kävimme alkusyksystä katsomassa myös. Eipä voinut jättää väliin siis tätä uusintakaan eli Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, varsinkaan, kun sen sai loistavana messutarjouksena Elisa Kirjasta, ja vielä äänikirjana.

Pohjustukseksi kuuntelin äänikirjoina itselleni hankitut aiemmat Mielensäpahoittajat uudelleen ennen uutukaiseen tarttumista. Hauskuus ei ollut karissut mihinkään, vaikka uutuudenviehätystä ei enää ollutkaan. Osa ansiosta menee edelleen loistavan Antti Litjan piikkiin. On vaikea kuvitella, että kukaan muu voisi olla Mielensäpahoittaja kuin Litja.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on erilainen kuin kaksi aiempaa varsinaista Mielensäpahoittaja-kirjaa. Kertojana on edelleen Mielensäpahoittaja itse, mutta tutusta mielipidekirjoitusmuodosta on luovuttu. Juoni on edelleen erittäin löyhä, mutta sellainen silti on. Mielensäpahoittaja haluaa valmistautua tulevaan kuolemaansa ja myös vaimonsa väistämättömään poislähtöön. Perusteelliseen ja jääräpäiseen tyyliinsä mies aloittaa arkunteolla, käsityötaito kun on hyppysissä. Muiden mielestä oman arkun valmistaminen vain tuntuu makaaberilta. Vai hautooko vaari itsemurhaa?

Omaan poislähtöön valmistautuminen aiheuttaa monenlaisia kommelluksia. Testamentti pitää tietysti kirjoittaa omalta isältä perityllä mustekynällä, mutta perintönä saatu mustepullo on pahus vieköön kuivunut. Mikään ei tunnu nykyään kestävän. Pitää siis lähteä musteenhankintareissuun pojan kanssa. Kun mustetta lopulta on saatu, ei käsi olekaan kirjoituskunnossa, vaan pitää hakea tohtorilta piikki. Tästä taas seuraa lisää ongelmia.

Pidän kovasti Mielensäpahoittajasta, mutta nyt on kyllä sanottava, ettei tämä viimeinen kirja enää tuonut fanille mitään uutta. Osittain kirjassa kierrätetään vanhoja ideoita, jauhetaan jo tuttuja teemoja siitä, että tavallinen riittää ja säästeliäästi pitää elää. Ruuastakin on juttua runsaasti. Lisäksi osa kirjan uusista ideoista taas oli mukana jo elokuvassa, vaikkakin osin muunneltuna. Teos päättyy Mielensäpahoittajan testamenttiin, ja jotenkin tuli mielikuva, että miehen tarina oli nyt sitten tässä. En siitä mieltäni pahoittaisi.

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
WSOY 2014. Äänikirjan lukija Antti Litja, kesto 6 h 22 min.

Ostettu tiedostona Elisa Kirjasta.





Tämän 666. blogijuttuni merkeissä haluan toivottaa kaikille teille, rakkaat blogini lukijat, rauhallista ja rentouttavaa joulua. Toivottavasti juhlapyhien aikana on mahdollisuus uppoutua hyviin kirjoihin ja nautiskella lukemisesta oikein perusteellisesti!

3 kommenttia:

  1. Hyvää joulua sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  2. Samoja mietteitä herätti tämä kirja, alkoi tuntua osittain entisen toistolta. Mukavaa joulua toivotellen. :)

    VastaaPoista
  3. Juu, Kristan kanssa ideoimmekin, että olisi jo seuraavan sukupolven aika näissä. Poikahan on isossa osassa leffassa - mainioin hahmo - mutta oma suosikkijatkoehdokkaani olisi se viisas lapsenlapsi:-) onnea mittavasta blogiurasta ja hyvää joulua, Kirsi!

    VastaaPoista