Sivut

torstai 6. marraskuuta 2014

Katja Kettu: Hitsaaja



Tutustuin Katja Ketun tuotantoon lukemalla ja sitten kuuntelemalla Kätilön. Vaikutuin. Kettu kirjoittaa kuin riivattu. Teksti lumoaa, hengästyttää ja houkuttaa mukaansa. Lukija tuntee olevansa kuin noiduttu ravistelevan kielen ja taidokkaan juonen kynsissä. On turha pyristellä irti, sillä Ketun teksti menee luihin ja ytimiin, veriin. Piippuhylly-novellikokoelmassa on samoja aineksia, mutta se vaikutti kuitenkin Kätilön jälkilöylyiltä, jonkinlaiselta välityöltä.

Vasta nyt tulin tarttuneeksi Ketun aiempaan tuotantoon. Kirjaston äänikirjahyllyyn oli ilmestynyt Hitsaaja, ja sehän lähti samoin tein kuunteluun. Vuonna 2008 julkaistun romaanin kuuntelu sattuikin sopivaan ajankohtaan, vaikka en sitä äänikirjaa lainatessani vielä tiennyt. En nimittäin tiennytkään, että Hitsaajassa olennainen osa juonenkäänteissä on Estonian uppoamisella, ja tuosta katastrofistahan tuli juuri kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Kettu on perehtynyt aiheeseen kunnioitettavan perinpohjaisesti.

Tapahtumat alkavat aamuyöllä 28.9.1994, kun tieto onnettomuudesta alkaa saavuttaa suomalaiset eri puolilla maata. Minäkertojia tarinassa on useita. Niila Kamsu on telakalla hitsaajana ja naimisissa Kaisun kanssa. Kaisulla ei ole paljoa tietoa Niilan menneisyydestä sen paremmin Lapissa kuin Saksan telakallakaan. Tieto Estonian uppoamisesta suistaa kummankin aviopuolison elämän raiteiltaan, mutta keskenään he eivät saa asiasta puhuttua. Nopeasti tilanne lähtee ajautumaan kohti uutta katastrofia.

Pohjoisessa Mirka kaipaa kaksosveljeään, joka on ollut tietymättömissä kuukausia. Veli on lapsena pudonnut järveen ja saanut suuhunsa suolavettä, mikä tietää kuolemaa merellä. Kun tieto Estoniasta tulee, Mirka vakuuttuu veljensä kohtalosta mutta alkaa vaatia Rovaniemen poliisilta tietoja varmistukseksi. Yksi kertojanääni onkin juuri poliisin, jolla on oma näkemyksensä Mirkan perheen vaiheista. Ei tule yllätyksenä, että Mirkan ja Niilan tarinat risteävät kohtalokkaalla tavalla niin menneisyydessä kuin vuoden 1994 syksylläkin.

Hitsaajassa ovat tunnistettavissa jo kaikki Kätilöstä tutut ainekset: monta kertojanääntä, arvoituksellisista palasista koostuva ja vähitellen hahmottuva juoni, yhteen kietoutuvat merkilliset kohtalon oikukkaat kuviot (kaikki liittyy kaikkeen), raadollinen ihmiskuvaus ja pohjoisen ihmisten yhteydessä käytetty ilmaisuvoimainen, omaperäisen väkevä kieli. Tarina on jännittävä, pelottavakin. Syy ja syyllinenkin Estonian keulaportin pettämiseen taitaa selvitä. Seuraukset ovat monin tavoin tuhoisat, ainakin yksilötasolla. Mikä on totta, mikä fiktiota, jää myös kutkuttavasti auki, aivan kuten seuraavassa romaanissa eli Kätilössäkin.

Minut Hitsaaja vei mennessään ja ihmettelen, että se on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Toisaalta eipä Kätilökään oikein tunnu Runeberg-palkinnosta huolimatta kriitikoille kelvanneen. Sitä ei kelpuutettu Finlandia-ehdokkaaksi, eikä se ollut mukana Helsingin Sanomien 2000-luvun parhaitten romaanien kriitikkolistallakaan. Lukijat ovat onneksi sen ottaneet omakseen. Kovasti jo odottelen Ketun seuraavaa kirjaa, vaikka lukematta on vielä Surujenkerääjäkin.

Katja Kettu: Hitsaaja
WSOY 2008. BTJ:n äänikirja. Lukija Kirsti Valve. Laajuus 8 cd:tä, kesto 9 h 48 min. 


Lainattu kirjastosta.

6 kommenttia:

  1. Hyvin monet mahtavat, upeat teokset jäävät jostain syystä vähälle huomiolle. Minäkin ihmettelen, miksei Kätilö yltänyt Finlandia-ehdokkaaksi. Hitsaajaa en ole tainnutkaan lukea. Pitää, kunhan ehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin surullisen totta :/ Hitsaaja kannattaa kyllä tsekata, jos vähänkään Kätilöstä piti. Kiva olisi aikanaan kuulla, oletko samoilla linjoilla tästä kuin minä. Tarinan palojen kokoaminen kiehtoi kummasti.

      Poista
  2. En ole enää pitkään aikaan luottanut Finlandia-komiteaan, sillä minunkin mielestäni on vääryys ettei sinne päädy hyviä, ansioikkaita taideteoksia. Esimerkiksi Katja Ketun kieli on ihan uskomatonta ja vaatii minusta erityistä taitoa mitä en ole aina havainnut esimerkiksi Finlandia-ehdokkaissa... Pitääpä lukea tuo Hitsaaja. Kätilöstä nimittäin pidin - juurikin tuon kielen vuoksi.Minä kun olen tällainen kielifriikki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palkintoraatien valinnat tosiaan ovat, hmm, no, mitä ovat :D Onneksi lukijat kuitenkin ovat Ketun teokset löytäneet!

      Poista
  3. Aiks näyttää, mikä jää. Ei jonkun päättämä palkinto.
    Joskus pitäisi lukea Kettua! Kätilöä on kyllä kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan! Olisi kiva kuulla, mitä tykkäät (vai tykkäätkö ollenkaan).

      Poista