Sivut

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kristiina Vuoren haastattelu ja Disa Hannuntytär




Kirjailija Kristiina Vuori Brinkkalan kirjakaupassa.

Suomen entisen pääkaupungin kesäohjelmaan kuuluvat mainiot keskiaikaiset markkinat. Lauantaina 28.6. markkinatohinaa suosi lämmin ja aurinkoinen sää, toisin kuin valitettavasti tänään, viimeisenä markkinapäivänä. Markkinahumun ytimessä, Brinkkalan talon sisäpihalla sijaitsevassa Turun museokeskuksen omistamassa Brinkkalan kirjakaupassa vieraili lauantaina kirjailija Kristiina Vuori kertomassa historiallisen romaanin kirjoittamisesta, omasta kirjailijanurastaan ylipäätään ja tietysti uusimmasta romaanistaan Disa Hannuntyttärestä, joka merkittäviltä osin sijoittuu keskiaikaiseen Turkuun ja Turun linnaan.

Pikkuruisen kirjakaupan sisuksiin mahtui juuri ja juuri kymmenkunta istumapaikkaa meille innokkaille kuulijoille. Saavuimme paikalle viime tingassa Todella vaiheessa -blogin Retan kanssa ja saimmekin sitten suomalaiseen tapaan viimeksi täyttyvät paikat eturivistä. Tilaisuus oli siis varsin intiimi ja leppoisa kaikin puolin. Haastattelua säesti sisäpihalta kuuluva väkijoukon mekkalointi keskiaikaiseen tyyliin.

Harrastuksesta mieluisaksi työksi

Kristiina Vuori kertoili kirjailijataustastaan ja siitä, miten juuri historiallinen viihderomaani valikoitui hänen genrekseen. Työ viestinnän ja markkinoinnin parissa on nyt vaihtunut kokopäiväiseksi kirjailijantyöksi.

- Nuorena mieluisia teoksia olivat muun muassa historialliset seikkailukirjat Ivanhoe, Robin Hood ja Viimeinen mohikaani. Keskiaikaan sijoittuvat aikuisten viihderomaanit olivat suosikkejani yläasteiässä. Historiallinen viihde on genrenä itselleni rakkain, joten valinta oli luonnollinen, kertoi Vuori.

Historialliset romaanit tuntuvat olevan niin sanotusti pinnalla juuri nyt. Mistä tämä mahtaa johtua?

- Lukeminen on minulle uppoutumista. Harrastan historiaa myös Hukka ry:n toiminnan kautta. Keskiaikaharrastus tuntuu monille seuran jäsenille olevan jonkinlaista stressinhoitoa: hidasta elämää nykyajan hektisyyden vastapainoksi.

Kirjoittamisesta ammatti

Vuori kertoi, että on jo nuoresta harrastanut tyypillistä pöytälaatikkokirjoittamista. Päiväkirjoja hänellä ei ole, on vain sinikantisia kirjoitusvihkoja, joissa on tarinoita ja romaanien aloituksia. Suurimman osan kirjailija on jossakin vaiheessa itsekritiikinpuuskassaan hävittänyt, mutta jotakin on vielä jäljellä.

- Varsinaisen kirjoittajakouluni kävin Oriveden opiston Kohti mestaruutta -kurssilla vuonna 2010. Siellä syntyi esikoiskirjani Näkijän tytär. Kurssi järjestetään valtion rahoituksella, mikäli riittävä määrä osallistujia saadaan kokoon. Halukkailla pitää olla valmiina aloitus ja lopetus sekä synopsis teoksesta. Kurssillani oli mukana kaikkiaan kaksitoista kirjailijaksi aikovaa, eri genrejä edustavaa kirjoittajaa. Kurssin aikana kokoonnuttiin kerran kuussa viikonlopuksi Orivedelle, muuten tehtiin töitä kotona. Otin kurssille päästyäni yhdeksän kuukautta vuorotteluvapaata ja keskityin kirjoittamiseen.

- Kurssin aikana opin säännöllisen työrytmin, jonka kokonaisen romaanin kirjoittaminen vaatii. Vertaispalaute oli tärkeää. Kirjoittaminen on hyvin yksinäistä työtä, ja kurssitovereista tärkeimmät ovat tukena edelleen. Kurssia veti ansiokkaasti Saara Kesävuori, joka ei lainkaan väheksynyt minua ja viihdekirjani käsikirjoitusta.

Mistä kirjojen ideat tulevat?

- Näkijän tyttären alkukohtauksen näin mielessäni filminpätkänä: nainen pakenee epätoivoissaan, ja tapahtuman yllä leijailee haukka. Vasta myöhemmin tajusin, että kirja tulee kertomaan tämän alkukohtauksen naisen tyttärestä.

- Esikoiskirjaani kirjoittaessani törmäsin tietoon, että veroja oli aikoinaan maksettu myös koulutettujen metsästyslintujen muodossa. Ajatus kiehtoi ja jäi mieleeni. Tästä tuli alkusysäys seuraavaan kirjaani Siipirikkoon. Sitä kirjoittaessani taas törmäsin merirosvousta kaapparilupien turvin harjoittaneisiin vitaaliveljeksiin, mistä päästäänkin sitten Disa Hannuntyttäreen.

Taustatyö kirjojen pohjana

Kristiina Vuoren kirjojen lopussa on kussakin lyhyt katsaus kirjan ajanjakson ja paikkojen todelliseen historiaan sekä kirjaan liittyvä sanasto.

- Haluan näin jakaa lukijalle esiin kaivamaani tietoa kiinnostavista asioista. Kieleen olen tietoisesti poiminut vanhaa sanastoa luomaan tiettyä tunnelmaa. Apuna olen käyttänyt Toivo Vuorelan Perinnesanakirjaa. Mielelläni käyn kirjojeni tapahtumapaikoilla. Disaa kirjoittaessani löysin netin kautta paikallisoppaan, jonka matkassa pääsin tutustumaan Kokemäen seutuun, muun muassa käymään paikalla, jossa Pyhänkorvan tila on sijainnut.

- Turun linnaan perehdyin paitsi kirjallisten lähteiden kautta myös tilaamani yksityiskierroksen avulla. Kierroksen veti Salme Kotivuori, joka myöhemmin kirjani luettuaan antoi siitä hyvää palautetta. Keskiaikaiseen purjehdukseen pyysin asiantuntija-apua meriarkeologilta. Myös erilaiset tietokirjat, lehtiartikkelit, tv-dokumentit ja jopa Youtube-videot ovat olleet lähdemateriaaliani kirjoitustyössä.

Fakta ja fiktio kohtaavat

Vuoren kirjojen päähenkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta kirjoissa vilahtelee myös oikeita historiallisia henkilöitä.

- Fiktiivinen päähenkilö ei rajoita kerrontaa. Kirjoitan kuitenkin nykyaikaiselle lukijalle, ja haluan tarjota lukijalle samastumiskohteen. Naispäähenkilöni, kuten Disa Hannuntytär, kasvavat sisäisesti, löytävät niin sanotusti vahvuutensa. Myös rakkaus on vahva teema teoksissani.

- Disa Hannuntyttären sivuhenkilöksi tuli historiallinen henkilö, linnanherra Knut Bonpoika Grip, jota minun tuli oikeastaan sääli hänen elämäänsä tutustuessani. Siksi halusin kirjoittaa hänestä.

- Olen saanut kritiikkiä kirjojeni lopuista, jotka eivät ole olleet aivan niin onnellisia kuin genren perinteessä on totuttu. Haluan kuitenkin uudistaa genreä ja haluan, että kirjoissani on jokin erilainen tvisti.

Kirjalliset esikuvat ja seuraava kirja

Varsinaisen haastatteluosuuden jälkeen yleisöllekin annettiin vielä mahdollisuus heittää muutama kysymys kirjailijalle. Ketkä ovat kirjailijan kirjallisia esikuvia Kaari Utrion ja Mika Waltarin lisäksi?

- Ken Follettin Taivaanpilarit ja Maailma vailla loppua olen lukenut moneen kertaan. George R.  R. Martinin Game of Thrones -sarjaan jäin koukkuun vahingossa. Etsiskelin kirjastosta jotakin sopivaa mökkilukemista, mutta oikein mitään ei tuntunut olevan tarjolla. En ollut mikään fantasian ystävä vaan stereotyyppisesti ajattelin, että fantasia on nuortenkirjallisuutta. Piirroskansikin vei ajatukset siihen suuntaan. Mietin, noinkohan kirjaa saan luettua. Mutta sepä imaisikin täysin mukaansa! Tarinan taitava kerronta ja tietty saagamaisuus viehättävät. Myös Winston Grahamin Poldark-sarjasta pidän.

Entä mitä voit kertoa seuraavasta kirjastasi?

- Seuraava romaanini on nimeltään Neidonpaula. Se on löyhää jatkoa Näkijän tyttärelle ja sijoittuu 1400-luvulle. Päähenkilöt ovat kaksostytöt, Eiran jälkeläisiä, jotka kasvatetaan nunnaluostarissa Naantalissa. Šamanistisiin taipumuksiinsa tytöt suhtautuvat hyvin vastakkaisesti. Kykyjen puhkeaminen esiin luostariympäristössä aiheuttaa myös jännitteitä. Tarina kulkee Vadstenaan Ruotsiin ja todennäköisesti Hämeen linnaankin.


Lopuksi jäimme vielä hetkeksi Retan kanssa jututtamaan kirjailijaa. Yhteistä lukuhistoriaa löytyi, sillä myös Vuori on aikoinaan ahminut niin Angelica- kuin Catherine-sarjat. Reta kertoi panneensa merkille, että Vuori siirtyy kirjoissaan asteittain kohti nykyaikaa. Tämän kirjailija myönsi, mutta sanoi myös, ettei aio historiallisten romaaniensa kanssa tulla uskonpuhdistusta edemmäs nykyajan suuntaan. Mielessä on kuulemma monenlaisia ajatuksia, mitä kaikkea voisikaan kirjoittaa. Mielenkiintoisimmilta kuulostivat 1800-luvun Suomeen sijoittuva steampunk-romaani sekä ajatus historiallisesta dekkarista! Niitä jään tosiaankin odottelemaan!



Olen lukenut koko Vuoren tähänastisen tuotannon. Näkijän tyttärestä sain pyytämäni arvostelukappaleen kustantajalta, ja Siipirikon lainasin kirjastosta. Uusimman eli Disa Hannuntyttären hankin itselleni Elisa Kirjan kirjabloggaajille tarjoaman Kesäkirjakampanjan kautta. Sain siis teoksen äänikirjaversion omakseni tätä esittelyä vastaan. Kiitokset tästä Elisa Kirjalle! Valinta ei ollut vaikea, sillä olin jo ajatellut Disan jossain vaiheessa kesää lukevani, joten äänikirjamahdollisuus oli vain mieluisa bonus. Äänikirjan lukee ammattimaisesti Erja Manto, jonka luennasta olen oppinut pitämään yhä enemmän ja jonka rauhallinen ääni sopii vallan mainiosti tämän kirjan tunnelmaan. Tarina on niin mukaansa tempaava, että kesäiselle lenkkipolulle lähteminen oli sen kanssa entistäkin helpompaa.

Brinkkalan kirjakaupassa Reta huomasi, että Disan takaliepeeseen on lainattu useita kirjablogeja, joissa esitellään Siipirikkoa. Myös minun kirjanurkkaani siteerataan! Olen tiivistänyt juttuni loppuun näin: ”Siipirikko on laadukas historiallisen viihteen edustaja, jossa on vauhtia ja vaarallisia käänteitä, juonia ja romantiikkaa, taisteluja ja erotiikkaa sopivassa suhteessa.” Täsmälleen saman voin sanoa Disa Hannuntyttärestä, joskin sillä lisäyksellä varustettuna, että kyseessä on toistaiseksi Kristiina Vuoren paras kirja. Vauhti pysyy yllä koko matkan, eikä lukija pääse pitkästymään. Mukana on entiseen tapaan tuhti annos tietoa hienosti tarinaan upotettuna. Eniten minua kiehtoi Turun linnaan sijoittuva osuus, jopa siinä määrin, että suunnitteilla on pitkästä aikaa vierailu kohteessakin (linnassa muuten menossa parhaillaan aihetta sivuava kiintoisa näyttely, johon myös haluan tutustua).

Disa jää aivan alkusivuilla kokemäkeläisen Pyhänkorvan kartanonisännän leskeksi. Parikymmentä vuotta Disaa vanhempi mies on toistakymmentä vuotta pahoinpidellyt vaimoaan raa’asti, mutta yllättäen tämänkertainen selkäsauna jää viimeiseksi, kun pariskunnan ainoa yhteinen poika, kymmenvuotias Viljami ampuu jousella isänsä kuoliaaksi kesken potkimisen. Alistunut ja turtunut Disa joutuu kokoamaan itsensä ja ryhdistäytymään, kun miesvainajan aiemman avioliiton lapset puolisoineen osoittautuvat pelätysti armottomiksi ja ahneiksi. Disaa ja Viljamia uhkaa vankeus, jopa kuolema.

Hurjien käänteiden jälkeen Disa ja Viljami päätyvät korean laivuri Sebastian Tarsin turvissa Turkuun kauppiassuvun huomaan, mutta vaikeudet eivät ole vielä ohi. On anottava turvakirjaa linnanherralta ja armoa piispalta. Nuori ja komea linnanherrakin huomaa Disan uhkeat muodot ja kauniit kasvot, ja niin Disa päätyy yllättäen Turun linnan varastoista vastaavaksi fatabuuriemännäksi. Juonittelu ja juonenkäänteet eivät kuitenkaan pääty tähän. Lisäksi on vielä kummallisesti käyttäytyvä Disan sydän, joka tuntuu sykkivän sekä linnanherran että laivurin suuntaan.

Disa on aiempia Vuoren sankarittaria kypsempi nainen, jolla on jo takanaan pitkä avioliitto ja usea keskenmeno ja imeväisikäisen lapsen menetys. Viljami on hänen ainoa elossa oleva lapsensa, jonka puolesta Disa on valmis tekemään mitä tahansa. Itsenäisyyden makuun Disa pääsee varakkaan lesken roolissa, samoin ammatti-ihmisenä linnassa. Mihin miehiä tarvitaan, kun ilman pärjää paremmin?

Kirjaa kuunnellessani mietin moneen kertaan, että Vuoren kirjoitustyylissä kohtaavat mukavalla tavalla Kaari Utrio, Diana Gabaldon ja Sergeanne Golon. Loppupuolella mukaan tulee Vuoren oma tvisti, kun tapahtuu odottamattomia juonenkäänteitä. Vain loppu on kenties astetta perinteisempi kuin aiemmin, mutta ei suinkaan vailla dramatiikkaa. Oivaa kesäluettavaa!

Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär
Tammi 2014. Elisa Kirjan äänikirja, lukija Erja Manto. Kesto 15 h 58 min.


Arvostelukappale Elisa Kirjalta. Kiitos!

6 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen haastattelu! En ole lukenut Vuorelta vielä mitään, mutta aion kyllä aloittaa Näkijän tyttärestä mitä pikimmiten. Kuulostaa tosi hyvältä kesälukemiselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, tilaisuus oli oikein mielenkiintoinen ja antoisa kaikin puolin. Kesälukemistoon Vuori sopii loistavasti!

      Poista
  2. Tämä bloggaus oli todella mielenkiintoinen luettava, vaikka en Kristiina Vuoren tuotantoon olekaan tutustunut. Olen kyllä ajatellut, että pitäisi ja nyt taas tuntuu hieman enemmän siltä, että haluaisin lukea jonkin Vuoren kirjan. En ole Utriotakaan lukenut, vaikka historiallinen viihdekirjallisuus kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Jos pitää yliluonnollisesta sivujuonteesta, voi hyvin aloittaa Näkijän tyttärestä. Kirjan nimi jo kertoo, että Eiralla on kykyjä nähdä meitä tavallisia pulliaisia enemmän.

      Poista
  3. Olen katsellut Vuoren kirjoja, mutta ovat niin paksuja. Joskus kepeäkin maistuisi. Kannattaa varmaan tutustua. Mielenkiintoinen esittely. Tuo aspekti minua kiinnostaa, joka ilmenee tuossa nimessäkin Näkijän tytär.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Genreen kuuluu, että romaanilla on mittaa :D Kirjat ovat kyllä helppo- ja nopealukuisia, juonipainotteisia teoksia, joissa mitta ei ole haitta.

      Poista