Kansi Elina Warsta. |
Tämän romaanin henkilöt
saivat minut raivostumaan. Olisin halunnut ravistella päähenkilö Esteriä! Eikö
älykäs, kaikin puolin fiksu aikuinen nainen, filosofi sentään ammatiltaankin,
yhtään tajua, että häntä käytetään rankasti hyväksi?! Itserakasta ääliötä, ’suurta
taiteilijaa’ Hugo Raskia, Esterin rakkauden kohdetta, olisin halunnut tempaista
paistinpannulla otsaan. Mikä ääliö mieheksi!
Kylläpä pieni, viattoman
näköinen ja nopealukuinen romaani herättikin vahvoja tunteita! Ei ihme, että toimittaja
ja kirjailija Lena Andersson voitti
teoksellaan Omavaltaista menettelyä – romaani rakkaudesta August-palkinnon viime syksynä. Romaanin alaotsikko
olisi todennäköisesti karkottanut minut, mutta onnekseni Anderssonin
suomalainen kustantaja Siltala ystävällisesti tarjosi teoksen luettavakseni.
Kyseessä ei ole mikään siirappinen rakkaustarina, kaukana siitä. Kertomus on
hyvin raadollinen ja paljas tarina yksipuolisesta rakkaudesta ja – kuten
sanottu – henkisestä hyväksikäytöstä.
Kolmikymppinen Ester on
arvostettu runoilija ja filosofi ja elää vakiintuneessa, rauhallisessa ja
kaikin puolin tyydyttävässä parisuhteessa. Elämä tuntuu olevan mallillaan.
Sitten tuo vakaa elämä suistuu raiteiltaan. Esteriltä pyydetään esitelmää
arvostetusta videorunoilija Hugo Raskista. Ester on ihaillut Raskin
puhuttelevia teoksia aiemminkin, mutta perehtyessään tunnetun hahmon tuotantoon
esitelmää varten Ester huomaa lumoutuvansa ja rakastuvansa
tutkimuskohteeseensa. Kun Hugo sitten esitelmätilaisuudessa käyttäytyy
huomaavaisesti ja elegantisti, on Ester auttamattomasti mennyttä. Hänen
elämänsä keskipiste on Hugo Rask.
”Intohimo roihusi Esterin sisällä. Polttomoottorit
kävivät kaikilla sylintereillä. Hän eli pelkällä ilmalla. Hän ei syönyt eikä
kaivannut ravintoa. Hän ei juonut eikä tuntenut janoa. Päivä päivältä housut
roikkuivat hieman enemmän. Hänen lihansa oli tulessa eikä hän pystynyt
nukkumaan.”
Ester ja Hugo alkavat
tapailla ja pitää yhteyttä muutenkin. Älykkäät ja syvälliset keskustelut
ravintolaillallisen äärellä tulevat tavaksi. Ilmassa kipinöi, mutta Hugo ei tee
aloitetta fyysisen suhteen suuntaan Esterin kaipuusta huolimatta. Kuin
murrosikäinen epätoivoisesti ihastunut tytönhupakko Ester poimii merkkejä Hugon
kiintymyksestä ja kiinnostuksesta sieltäkin, missä niitä ei ole nähtävissä. Jo
tuttavuuden alussa Ester on pannut merkille, että sekä Ester että Hugo ovat
kiinnostuneita samasta ihmisestä, taiteilija Hugo Raskista. Rakastunut
kuitenkin antaa anteeksi tällaiset pikkuvirheet.
Omavaltaista menettelyä kuvaa koko rakkaustarinan kaaren alusta loppuun.
Lukijalle on selvää alusta alkaen, miten tarinassa tulee käymään, mutta Ester
tuntuu olevan kiusallisen sitkeä sokeudessaan ja halussaan saada rakkautta
puristetuksi täydellisen itserakkaasta ja narsistisesta miehestä. Loppu tulee,
mutta tuskallisen hitaasti. Älykäs osa Esteriä alkaa varsin pian nähdä
taiteilija ja ajattelija Hugo Raskin läpi, mutta mies Hugo Rask on hänelle
pakkomielle. Tunnepuoli Esterissä ei anna periksi ennen kuin totuus
kertakaikkisesti läväytetään hänelle vasten kasvoja.
August-palkinto on vaikuttaa
sääntöjen perusteella demokraattisemmalta versiolta kotoisesta
Finlandia-palkinnosta. Kussakin sarjassa asetetaan kuusi ehdokasta, jotka
sitten lukee 21-jäseninen raati. Eniten ääniä saanut voittaa palkinnon, joka on
arvoltaan noin kolmannes Finlandiasta. Palkinto on Ruotisin
kustannusyhdistyksen hoteissa samoin kuin suomalainen versiokin. Ruotsissa
voinee asettaa ehdolle minkä tahansa vuoden aikana Ruotsissa ruotsiksi
ilmestyneen teoksen, koska myös suomalainen Monika Fagerholm on voittanut palkinnon (vuonna 2005 Amerikkalaisella tytöllä) ja Kjell Westö oli ehdolla viime vuonna.
Lista
kaunokirjallisuussarjan voittajista on mielenkiintoinen. Joukossa on pari
omaakin kestosuosikkiani, eli Kerstin
Ekmanin Tapahtui veden äärellä
(1993) ja Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
(2000). Mikäli Wikipedian lista pitää paikkansa, viime vuosien voittajia ei ole
käännetty suomeksi, vaikka useimmat aiemmista onkin (tosin listalta puuttuu
ainakin Susanna Alakosken suomennos Sikalat). Siihen nähden Anderssonin
voittoteos on suomennettu pikavauhdilla, vaikka minulla ei olekaan tietoa
siitä, vaikuttiko palkinto kääntämispäätökseen.
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä - romaani rakkaudesta (Egenmäktigt förfarande - en roman on kärlek)
Suom. Sanna Manninen.
Siltala 2014. 214 s.
Arvostelukappale kustantajalta. Kiitos!
Sait kiinnostumaan kirjasta! August-palkituissa on ollut nuo minullekin kaksi loistavaa lukukokemusta, miksei siis tämäkin olisi sellainen. Kuulosti vetävältä romaanilta.
VastaaPoistaTästä kirjasta kirjoitti Lumiomenan Katja muutama päivä sitten ja innostuin silloin ja nyt sinun arviosi luettuani innostuin lisää. Laitoin tämän omalle TBR-listalleni jokunen kuukausi sitten ja tämä tulee varmasti jossain vaiheessa luettua. Palkintofriikkinä seuraan August-palkintoakin jonkin verran.
VastaaPoistaAugust-palkituista (blogissasi mainittujen lisäksi) hieno teos viime vuosilta, mutta valitettavan vähälle huomiolle jäänyt, on Sara Stridsbergin 'Drömfakulteten' vuodelta 2007. Kertoo Valerie Solanasista, joka tunnetaan ehkä yleisemmin siitä, että hän yritti ampua Andy Warholia.
Hyvä arvio, itseänikin ärsyttää tällaiset tyypit
VastaaPoistaKyseinen kirja on mennyt aivan ohi, joten kiitos vinkistä! Rupesi kiinnostamaan.
VastaaPoistaTämä kirja oli tavattoman mielenkiintoinen tuttavuus. Andersson kuvaa rakastumista niin hienolla tavalla, että ei voi kuin toivoa, että pääsisi kirjailijan muutakin tuotantoa lukemaan.
VastaaPoista