Sivut

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kirjallinen viihdelehti Regina




Keväällä kaksi vuotta sitten olen kaipaillut monipuolista kirjallisuuslehteä tähän tyyliin:
Naistenlehtien kirjallisuusanti on hyvin satunnaista ja niukkaa, joskin aina välillä törmää johonkin hienoonkin haastatteluun juuri niissä. Tietysti se on ymmärrettävääkin, sillä pääaiheet ovat aivan toisenlaisia. Olenkin kauan etsiskellyt laadukasta kirjallisuusaikakauslehteä. Hankalaa on ollut. --- Ei haittaisi, vaikka kirjallisuusaikakauslehdessä olisi juttuja myös teatterista ja elokuvasta. Ylipäätään kulttuuria saisi käsitellä avarakatseisesti ja turhia rajalinjoja vetämättä. Ajankohtainen saisi olla, mutta myös vanhempaa kirjallisuutta ja kulttuuria saisi käsitellä. --- Mielellään voisi olla kaikista kirjallisuuden lajeista juttua: dekkareista, scifistä, fantasiasta, hömpästä, laaturomaaneista, runoista jne. Luulisi aiheita riittävän niin koti- kuin ulkomaisistakin kirjailijoista ja kirjoista. Olisi uutisia eri puolilta maailmaa siitä, mitä missäkin luetaan tai mikä on uutta alueen kirjamaailmassa. Monipuolisessa kirjallisuuslehdessä olisi esillä myös pienten kustantajien kirjoja, omakustanteistakin voisi olla juttuja.”

Tänä keväänä elvytettiin yllättäen klassikkolehti Regina, joka lakkasi ilmestymästä viime vuonna. Naisten lukemistolehti on kokenut melkoisen muodonmuutoksen niistä ajoista, jolloin tuli sitä aika lailla ahmittua varsinkin pahimman tenttiruuhkan aikaan sijaistoimintona. Ihmettelen edelleen, miksi vanha nimi piti ottaa aivan uudenlaisen lehden painolastiksi. No, kai siinä jokin niksi on.

Hiljattain uutisoitiin, että Anna Laineesta tulee lehden päätoimittaja. Lehteä on nyt ilmestynyt kolme numeroa, joiden päätoimittajana on toiminut Sanna Tiihonen-Korppi, joka yhdessä miehensä Timo Korpin kanssa omistaa lehden tätä nykyä. Lehti ilmestyy sekä Suomessa että Virossa, ja ymmärtääkseni ainakin, osittain erisisältöisenä. Merkittävä osuus on myös lehden hyvin interaktiivisilta vaikuttavat nettisivut, joille en ole rekisteröitynyt. Lehti kuvailee itseään ”kirjalliseksi viihdelehdeksi”. Kahta ensimmäistä numeroa en ole lukenut, mutta tämän kolmannen edessä olin voimaton. Kyseessä on jonkinlainen dekkariteemanumero, ja kannessa komeilee kaunis Vera Vala. Pakkohan lehti oli hankkia. Itse asiassa metsästin tätä numeroa melko pitkään sen netissä nähtyäni, mutta onni potkaisi vasta viime torstaina. Viikonlopun aikana olen sitten lehteä selaillut ja jokseenkin tarkkaan lukenutkin.

Veran haastattelu on lehden pääjuttu, ja oikein raikas ja mukava onkin. Kahden aukeaman verran kuvia ja tekstiä tutusta kirjailijasta maistuivat, vaikka mitään kuumaa uutta ei Vera paljasta. Ei tarvitsekaan. Kirjoittaminen ja kirjat ovat kirjailijahaastattelussa minulle tärkeimmät asiat. En välitä vaatekaapin sisällöstä tai kotiasioista sen enempää tietääkään, kuin mitä jo Veran blogista saan halutessani lukea. Juttu ilmestyy hyvään saumaan, sillä Veran toisen dekkarin pitäisi olla kaupoissa tällä viikolla.

Kolmen ja puolen aukeaman verran Kirjaamo-nimellä kulkevalla palstalla esitellään uutuuskirjoja varsin tiiviiden arvioiden kautta. Samalla menetelmällä niitä lueskelin kuin blogijuttujakin: luen ne, joissa kerrotaan jo lukemistani kirjoista tai kirjoista, joita en todennäköisesti tule lukemaan. Mukana on mm. Joonas Konstig, Kati Hiekkapelto, Katja Kallio, Nina Hurma, Jouko Heikura ja Leena Krohn uutuuksillaan. Katja Kallion Säkenöivistä hetkistä on niin juonipainotteinen juttu, ettei kirjaa enää tee mieli lukeakaan. Tiedän jo todennäköisesti kaiken olennaisen sen tapahtumista. Arvion on kirjoittanut Marja Viik.

Kirjaamo-palstalla on myös Harri Nykäsen sivun mittainen haastattelu dekkareitten kirjoittamisesta ja kustantamisesta. Juttu liittyy sujuvasti toisaalla lehdessä olevaan kiinnostavaan kirjoitukseen Pöytälaatikosta päivänvaloon, jossa kustantamojen edustajat kertovat siitä, miten käsikirjoitukset päätyvät kustannettaviksi, JOS päätyvät. Janne Flinkkilän kirjoittama juttu on hyvä ja perusteellinen. Siihen on haastateltu WSOY:n Samuli Knuutia, Teoksen Maarit Halmesaraa ja Nuoren voiman liiton arvostelupalvelun kriitikkoa Pasi Rakas Jääskeläistä. Erityisesti pidin siitä, miten ponnekkaasti kustannustoimittajat korostivat hyvän kielen merkitystä: ”Useimmiten käsikirjoitus päätyy hylättävien pinoon ontuvan kielen vuoksi. Jos teksti on huonoa suomea, on Knuutin mukaan vaikea löytää muita arvoja kömpelön ilmaisun alta. – Jos ensimmäisessä virkkeessä on kielioppivirhe, toisessa mahdoton metafora ja kolmannessa klisee, neljännen lukeminen menee jo hyväntekeväisyyden puolelle.” Samoin korostetaan lukemisen merkitystä: ”--- kirjoittajan on tärkeintä lukea itsekin niin paljon kuin mahdollista. --- pitää lukea puolitoistatuhatta kirjaa, jotta voi kirjoittaa yhden.” Siinäs kuulitte! Äidinkielen opettaja minussa ei voi kuin hykerrellä. Kielenhuoltoa ja tyyliä voi opiskella ja harjoitella, ja lukea voi jokainen. (Pakko lisätä vielä linkki artikkeliin, jossa WSOY:n Anna-Riikka Carlson puhuu samasta asiasta.)

Lehdessä on vielä hyvä juttu sähkökirjoista julkaisuformaattina. Siinä ei mitään mullistavaa uutta oikeastaan tule esiin, mutta juttu on hyvin tehty ja aihe ajankohtainen. Dekkariteemaan liittyy vielä juttu, jossa haastatellaan naisdekkaristeja Leena Lehtolaista ja Outi Pakkasta (jotka ovat varsin ilmeisiä valintoja haastateltaviksi) sekä lyhyemmin Kati Hiekkapeltoa ja ruotsalaista Ann Rosmania, jonka esikoisdekkari Majakkamestarin tytär on odotellut hyllyssäni lukuvuoroa jo luvattoman kauan. Virolainen näkökulma teemaan tulee kirjailija Indrek Harglan kahden aukeaman haastattelusta. Hargla on kirjoittanut keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuvia apteekkari Melchiorista kertovia dekkareita
muun tuotannon ohella.

Vera Valan lisäksi löysin lehdestä muitakin tuttuja kasvoja ja nimiä kirjablogimaailmasta. J. S. Meresmaa on kirjoittanut lehteen novellin Isoisä, ja novellin kyljessä on aukeamallinen kirjailijan haastattelua kuvineen. Olen parisen vuotta seurannut Meresmaan kirjailijablogia sekä lukenut hänen fantasiasarjansa aloitusosan Mifongin perintö. Mifongin aika odottelee kesälomaani. Isoisä on realistinen novelli. Reginan kolumnistina toimii toinen nettituttavani Maaria Päivinen, jonka romaani Pintanaarmuja samaten odottaa kesäloman alkua luettavien pinossani. Päivinen kirjoittaa kirjailijapäiväkirjaa myös lehden nettisivulla.

Kirjallisuutta lehdessä siis käsitellään tuhdisti ja varsin laajalla skaalalla. Mutta on siinä sitten sitä viihdettäkin, nimittäin kaikkiaan seitsemän novellia. Eeva-Maria Liskon Mistä on onnelliset naiset tehty? -novelli kertoo laihduttamisesta. Kaksikymmentäyhdeksänvuotias Malla on syönyt roskaruokaa ja painaa yli sata kiloa. Lihava nainen on näkymätön, ja Malla päättää muuttaa elämänsä ja laihduttaa ennen kolmikymmenvuotispäiväänsä kolmekymmentä kiloa. Helppoa ei ole. Tarina on hyvin kirjoitettu, mutta minua nyppii tuo asetelma, että vain laihat ja kauniit voivat olla onnellisia. Teksti on paikoin kuin ravitsemusterapeutin luentoa.

Novellia Liian myöhään en ole lukenut ainakaan vielä. Sen on kirjoittanut Karoliina Metsis. Sen sijaan lukaisin Johanna Venhon novellin Ovi auki rakkaudelle, jossa on aavistus vanhan Reginan eroottissävytteisestä tyylistä, mutta todella varovainen sellainen. Pidin loppuratkaisua hieman epätyydyttävänä (!) ja kiinnitin huomiota myös selvään kämmiin novellin ajankulussa. Ensin ollaan kesäkuussa, sitten kahden päivän päästä huhtikuussa. Terhi Raumosen novellin Pieni juna tulin vahingossa silmäilleeksi niin, että luin loppuratkaisun ensin. Selailua kannattaa varoa tämäntyyppisten lehtien parissa!

Merle Jäägerin Suuri kuin pakuk-lintu on hyvin vahvasti scifiä, mutta sitäkään en ole ainakaan vielä lukenut kokonaan. Osa kirjoittajista on siis selvästikin virolaisia, mutta tekstien suomentajia ei mainita missään. Suomentavatko he itse tai kirjoittavatko suoraan suomeksi?

Ainoa miesnovellisti ainakin nimen perusteella näyttäisi olevan Markku Keisala, joka on kirjoittanut rikosnovellin Kiiras tuli (todellakin erikseen kirjoitettuna, miksi?). Tarinan taustalla on vuonna 2007 Orivedeltä löytynyt tuntemattomaksi jäänyt vainaja. Keisala on kehrännyt faktojen ympärille varsin näppärän juonen. Miksei se noinkin voisi hyvin olla? Seitsemäs teksti on jo mainitsemani J. S. Meresmaan Isoisä.

Varsin rankkojen ennakkoluulojen jälkeen on tunnustettava, että uudesti syntynyt ja kokonaan uudenlainen Regina, tai ainakin tämä dekkariteemanumero, oli hyvin positiivinen kokemus. Aika monet hyvälle ja samalla viihdyttävälle kirjallisuusaikakauslehdelle asettamani vaatimukset täyttyivät. Aion tutustua lehteen vastedeskin. Jos seuraavatkin pistokokeeni tuottavat yhtä hyvän tuloksen, on kenties aika tehdä lehtitilauskin. Toistaiseksi aion tyytyä irtonumeroihin.

Pöytälaatikkonovellistien muuten kannattaa ehdottomasti tarjota juttujaan lehteen, sillä niitä tässäkin numerossa vasiten peräänkuulutetaan.

21 kommenttia:

  1. Hyvänen aika sentään, olen ihan kyydistä pudonnut: Minun nuoruudessani Reginaa lukivat vain ne, jotka eivät lukeneet mitään muuta, eivät esimerkiksi kirjoja.

    Hieno kuva Verasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :) Tosin meille kotiinkin taisi lehti tulla joskus 70-luvulla äidille, joka luki ja lukee edelleen todella paljon kirjoja ja monipuolisesti. Joten ei kai siitä kovin pahaa haittaakaan ollut? :D

      Mutta lehti on siis lähes tulkoon kokonaan toisenlainen kuin edesmennyt nimikaimansa.

      Poista
    2. Yeah, that's me (dekkariseurassa myös).
      Kiiras tuli todellakin erikseen kirjoitettuna :)
      Olipa lehdessä todella hyvä kattaus dekkarigenrestä ja hyvin olet vetänyt homman yhteen.
      Markku

      Poista
    3. Kiitos, Markku! Avaa nyt hitaalle vähän tuota nimeä, se jäi askarruttamaan!

      Poista
    4. No, toimitus oli hieman editoinut novellia poistamalla lukujen numerot ja yhden luvun otsikko oli Kiirastuli, jossa lopullinen tapahtuu. Semmoinen kielikuva vaan: Kiiras tuli, antaa viitteitä lopullisesta ja Kiirastuli, jolloin lopullinen tapahtuu.

      Mutta taitto oli tehty hienosti ja kuvakin vielä.

      -M-

      Poista
  2. Olipa hyvä ja perusteellinen juttu lehdestä! Tuota nimeä ovat ihmetelleet muutkin, siis miksi säilyttää vanha nimi, jos uusi lehti periaatteessa on aivan toisenlainen?

    Toisaalta vanhan lehden nimellä voi olla helpompi myydä lehtipisteisiin jne. kuin kokonaan uuden?

    Mutta olen kyllä iloinen uudesta kirjallisuus-aiheisesta lehdestä, ja aion ostaa ja lukea sitä myös vastaisuudessa :) Esim. historiallisista romaaneista olisi hienoa saada oma teemanumeronsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni on paljon halvempaa pitää vanha nimi kuin perustaa uusi lehti.

      Poista
    2. Merkillisiä kuvioita, kun tässäkin tapauksessa faktisesti on perustettu uusi lehti. Vanha Reginahan ehti oikeasti jo loppuakin. Mutta kai tässä sitten jokin kuvio tosiaan on.

      Poista
  3. Onpa juu kattava juttu Reginasta :) Minä pidän tästä, joten mielelläni työskentelen kolumnistinakin lehdelle! Tähän mennessä lehti on vain parantanut otettaan joka kerralla, jotenka eiköhän tämä löydä tiensä monen lukijan kätösiin!

    VastaaPoista
  4. Ensimmäisen numeron arviot olivat järjestään varsin skeptisiä, mutta tämän perusteella petrattu on. Mielenkiintoista ja kivaa! Ettei jopa pitäisi ihan itte tutustua...

    VastaaPoista
  5. Kiitos kattavasta postauksestasi! Kun on koko opiskeluaikansa tienannut taskurahat vanhassa Reginassa (joka sijaitsi täällä Oulussa) ja elänyt pitkään sen matkassa, oli melkoinen kokemus tutustua uutukaiseen. Edellinen numero juhlisti viihdettä ja mm. chick litiä. Nähtäväksi jää tulevat aiheet.

    VastaaPoista
  6. Minäkin kiitän perusteellisesta ja mielenkiintoa herättävästi arviosta – tähän dekkarinumeroon voisi tosiaan tutustua!

    VastaaPoista
  7. Ihka ensimmäinen numero ei vakuuttanut, ja sen myötä ikään kuin unohdin koko Reginan, mutta dekkarinumerolle on annettava kyllä mahdollisuus. Ehkä suunta oli silloin vielä hakusessa.

    VastaaPoista
  8. Ostin pari ensimmäistä irtonumeroina ja päätin sitten tilatakin lehden, sen verran ilahtunut olen sen avarakatseisesta otteesta. Olen myös kaipaillut tällaista viihteellisempää kirjallisuuslehteä ja odottelen kiinnostuneena, mitä tulevissa numeroissa käsitellään.

    Tämä dekkarinumero tuli postissa juuri tänään - jostain syystä kirjekuoressa!? Mietin että onko siihen jokin tekninen syy vai ajatellaanko jonkun ehkä nolostuvan Reginan saamisesta postissa?? :D Jälkimmäinen vaikuttaa kyllä epätodennäköiseltä vaihtoehdolta koska kuoressa kuitenkin luki lehden nimi melko isolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin oikeastaan aika vakavissani harkitsen tilaajaksi ryhtymistä. Kun kerran lehti tuntuu vastaavan toiveisiini, pitää sitä kannattaa taloudellisesti ja sitoutuneesti.

      Poista
  9. Kirsi, kiitos tästä Reginan esittelystä!
    Vanhaa Reginaa luin sattumoisin nuorena, en ole sitä koskaan tilannut. Mutta nyt voisin kyllä lukea Reginaa, ja netissäkin sitä voi lukea..:)))

    VastaaPoista
  10. Jaahas, pitänee tutustua. Onko tuota ihan marketeissa saatavilla, kun ei ole silmiin osunut, vaikka yleensä lehtihyllyjä vähän vilkuilenkin ? Mielenkiintoiselta kuulostaa ainakin dekkarinumero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihan markettien lehtihyllystä löytyy. Minä hankin omani Prismasta.

      Poista
  11. Kiitos tästä perusteellisesta jutusta! Minulta jäi/jää kaiketi tämä numero saamatta, koska en kehtaa jatkuvasti vaivata ystäviäni postittelemaan milloin mitäkin tänne. Kaksi edellistä numeroa olen lukenut ja kokenut ne ihan mielenkiintoisina, vaikka etenkin Sofi Oksasen haastattelu ekassa numerossa oli suoraan sanottuna aivan karmaisevan huono.

    Minulla on muuten ainakin yksi ystävä, joka ei missään tapauksessa aio Reginaa ostaa, koska vanhan nimen painolasti on liikaa hänelle. Tämä ystävä siis lukee paljon itsekin (ei ole kirjabloggaaja), joten hän periaatteessa voisi olla kohderyhmää. Olen itsekin sitä mieltä, että vanhan nimen säilyttäminen oli lopulta huono idea, koska Reginan leimallinen maine on niin vahva eikä nimi mielestäni edes sovi kovin hyvin "kirjalliselle viihdelehdelle".

    VastaaPoista
  12. Pikku huomio. Merle Jägerin novellista on tainnut tipahtaa suomentajien nimi pois, mutta kyllä se muiden virolaiskirjoittajien novellien kohdalla on mainittu (Outi ja Arvi Tamminen).

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista