Sivut

tiistai 8. tammikuuta 2013

TTT: Vuoden 2012 parhaat dekkarit


Tämän kerran TTT:n listattavina ovat parhaat vuonna 2012 lukemani dekkarit. Koetin ensin värkätä listaa kymmenestä parhaasta lukemastani kirjasta, mutta se osoittautui varsin ongelmalliseksi varsinkin edelleen käynnissä olleitten Blogistania-kisojen takia. En halunnut etukäteen paljastaa mahdollisia ehdokkaitani Blogistanian Finlandiaan, ja lisäksi luin aivan mahdottoman monta todella hyvää kirjaa viime vuonna.

Dekkareitakin sujahti kuin huomaamatta lähes viisikymmentä, eli karkeasti sanoen kolmannes viime vuonna lukemistani kirjoista oli juuri dekkareita. Se ei minua yllätä, sillä ne ovat yksi keskeinen suosikkini lajityyppien joukossa. Ihan yhtä avarasti kuin Ruumiin kulttuurin Kirjakäräjillä en dekkarin määritelmää käsitä, joten en laske joukkoon vaikkapa Mia Vänskän Mustaa kuuta, Marko Hautalan Unikoiraa tai Paul Tordayn Ventovierasta. Osa lukemistani on oikeammin kuunneltuja, sillä mielelläni kuuntelen autossa dekkareita äänikirjoina. Useimmat kuuntelemistani ovat olleet uusintakierroksella olevia teoksia, eli sellaisia, jotka olen jo aikaisemmin lukenut ihan kirjana, kuten vaikkapa Stieg Larssonin Millennium-trilogia ja monet Agatha Christien mainiot klassikot.

Kymmenen parasta dekkaria eivät ole tässä nyt missään paremmuusjärjestyksessä, sillä dekkarigenren sisälläkin tyylilajikirjo on melkoinen. Lisäksi omat mieltymykset tuntuvat heittelevän. Välillä tykästyn keveämpään uutuuteen, toisinaan taas vanha tuttu ystävä voi olla juuri se, mitä on kaivannut.

  1. Seppo Jokinen: Hervantalainen
Jokisen pitkän komisario Koskisesta kertovan sarjan parhaita osia! Pian on taas kevät, jolloin ainakin toivon mukaan ilmestyy seuraava osa.

  1. Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Tähän kirjaan minulle ehti syntyä kiintymyssuhde jo ennen sen ilmestymistä, joten hieman oli jännitystä ilmassa, kun lopulta sain kirjan käteeni. Onneksi voin aivan rehellisesti sanoa pitäneeni kirjan italiantuoksuisesta kepeydestä ja murhajuonistakin kovasti. Seuraava osa on jo kirjailijalla lupaavassa vaiheessa!

  1. C. J. Sansom: Talvi Madridissa
Tutustuin Sansomiin ensin hänen historiallisen Shardlake-sarjansa kautta. Siihen muuten odottelen jo kovasti kolmatta suomennosta. Talvi Madridissa sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja on enemmän trilleri kuin salapoliisiromaani.

  1. Jussi Adler-Olsen: Vanki
Tämä vangitseva lukukokemus tutustutti uuteen pohjoismaiseen dekkaristiin, jonka muiden teosten suomennoksia odottelen myös kovasti.

  1. Ann Cleeves: Komisario Perez –sarja
Pääsin jälleen alkuun toista kautta, sillä ensimmäinen Cleevesiltä lukemani teos oli Vera Stanhope -sarjan ensimmäinen suomennos VERA – Kuolonkukkia, joka ilmestyi kesällä. Vera-sarjaa esitetään parhaillaan televisiossa perjantai-iltaisin, ja sarjan seuraava kirja ilmestyy keväällä. Veran innoittamana päätin lukea myös tämän Shetlantiin sijoittuvan toisen sarjan, johon tykästyin kovasti.

  1. Åsa Larsson: Uhrilahja
Vuoden parhaita lukukokemuksia! Nautinnollinen yhdistelmä: tuttu sarja, laadukas juoni ja muutenkin huippukirja. Larsson ei ole tyytynyt toistamaan tiheästi samaa, hyväksi havaittua dekkarikaavaa, kuten monet muut.

  1. M. J. McGrath: Jään muisti
Tämä teos jäi erityisesti mieleen erikoisesta tapahtumapaikastaan, sillä kirja sijoittuu Grönlannin liepeille, tosin Kanadan puolelle. Hyytävät tunnelmat taattuja tämän parissa!

  1. Elizabeth Hand: Pimeää kohti
Synkkääkin synkempi tarina, joka sijoittuu vähän Helsinkiin ja paljon Islantiin, joka kirjassa kuvataan Helvetin esikartanon kaltaiseksi synkkäläksi. Edes Arnaldur Indriðason ei anna näin tummaa kuvaa kotimaastaan.

  1. Philip Kerr: Liekit Berliinissä
Berlin Noir -sarjan aloitusosa, ja melkoisen mustaa onkin meno tässä vuoden 1936 Berliiniin sijoittuvassa tarinassa, jossa tutustutaan Bernie Guntheriin, Kerrin yksityisetsiväsankariin. Bernie joutuu tarinan mittaan mm. keskitysleiriin peitetehtävää suorittamaan! Tätä on saatava lisää.

  1. Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää
Tuomola oli minulle uusi kotimainen tuttavuus ja miellyttävä yllätys oli, että Tuomolan teokset sijoittuvat Lohjalle, josta taas vuoden vaihduttua tuli työnantajakaupunkini. Tylsäänkin kaupunkiin (anteeksi vain!) voi sijoittaa toimivan rikostarinan. Noora Nurkan tutkimuksia on tarkoitus lukea lisääkin.


Huomaan, että pidän kovasti sarjoista, jotka usein haluan lukea kokonaan. Mutta toisaalta taas uudet tuttavuudet virkistävät kovastikin mieltä. Kotimaisen osuus kymmenen parhaan joukossa on aika vähäinen, vain kolme. Hieman yllättävää, sillä mielestäni luen paljon kotimaisia dekkareita. Toisaalta jotkut vanhat suosikkini, kuten Leena Lehtolainen ja Reijo Mäki, ovat joko vaihtaneet tyylilajia tai sitten olen tietyllä tavalla kyllästynyt, vaikka edelleen kirjat luenkin. Onko listalla yhtään Sinun suosikkiasi? Mikä oli paras dekkarisi vuonna 2012? 

Vuoden 2013 parhaat dekkarit
Vuoden 2014 parhaat dekkarit


29 kommenttia:

  1. Sattuipa sopivasti: juuri olin hahmottelemassa samanlaista kyselyä Dekkariseuran blogiin :)

    Itsekin innostuin tänä vuonna Tuomolasta. Lisäksi (tosin vuotta muita myöhemmin...) minuun jätti jälkensä Belinda Bauerin huikea Hautanummi. Sitä ajattelen miltei viikoittain vieläkin.

    Onnea uusiin tuuliin!

    Jonna

    Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa! Pitääpä seurata tilannetta tuolla Dekkariseurassa, kysely onkin loistava idea! Belinda Bauer on hyvä kirjailija myös minusta.

      Poista
  2. Sillä reunaehdolla että olen lukenut aika vähän uusia romaaneja sanon, että minusta "paras" suomalainen dekkari oli viime vuonna Jyrki Heinon Kellari ja ulkomainen "paras" oli Robert Harrisin Pelkokerroin.

    Vanhemmista jännäreistä, joita olen ilmeisesti lukenut enemmän, joku le Carrén Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja tietysti on ylittämätön, mutta sekin on kerrottava että jätin uusimman le Carré suomennoksen kesken - osittain siksi että erehdyin kuuntelemaan yhden ääliömäisen radio-ohjelman siitä eikä sen jälkeen lukeminen huvittanut.

    Tuo Talvi Madridissa on hieno romaani (vaikka luinkin se heikolla englannillani jokin vuosi sitten). Samsonilta on juuri ilmestynyt uusi jännäri, vähän saman tyylinen kuin mitä Harris ja Deighton ovat kirjoittaneet eli kuvitelma Hitlerin voitosta maailmansodassa.

    Kerr tietysti erittäin erinomainen. Äskettäin lukemani Nelson DeMillen The Panther oli mainio, ajankohtaisuutensakin takia.

    Nyt lueskelen vanhoja Peter Cheyneitä ja Erle Stanley Gardnereita - älä kysy miksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Okei, ei kysytä!

      Minulla on lukematta vielä tuo Kellari, joka on siellä ikuisesti venyvällä luettavien kirjojen listalla. Pelkokerrointakaan en tunne, kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Kellari oli minustakin paras suomalaisista, *****

      Poista
  3. Voi vitsi - taas kirjoitin Sansomin väärin! Niin kuin aikanaan RK:n arvostelussani.

    Väärin kirjoittaminen taitaa olla perua Deightonin sankarista, olutmerkistä tai Gregor Samsasta. (Tai viallisesta päästäni.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haitanneeko mitään, en huomannu virhettä. Näitä sattuu onneksi meille kaikille :)

      Poista
  4. Olen samaa mieltä ykkösestä! Seppo Jokisen Komisario Koskinen -dekkarit ovat lähellä sydäntäni tietysti tamperelaisten maisemien vuoksi mutta myös siksi, että ne ovat jotenkin lämminhenkisiä, realistisiä, jännittäviäkin. Ja henkilöhahmot ovat varsin onnistuneita!

    Olen lukenut listaltasi myös Vangin ja pidin siitäkin paljon. Juoni ja henkilöt olivat siinäkin keskimääräistä parempia. Seuraavaa osaa odotellessa!

    VastaaPoista
  5. Jahas, se on sitten luettava tuo Tuomolan kirja... joka onkin lojunut hyllyssä jo kuukausitolkulla. Kiitos Kirsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, sun vauhdilla se on yhden illan juttu. Tänään muistelin Tuomolan tuotantoa jälleen ajaessani Lohjalla Poliisi-kyltin ohi...

      Poista
  6. Samaa mieltä Vera Valasta ja Åsa Larssonista - hienoja kirjoja!

    VastaaPoista
  7. Uhrilahjan luin viime vuonna, minun suosikkidekkaristi. Jo Nesbøn Aave oli hyvä, Harry Hole on aikamoinen rikosten ratkaisija. Läckbergin sarjan olen lukenut kokonaan, samoin Cornwellin ja Slaughterin. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia olivat viime vuonna Jamie Frevelettin ja Mons Kallentoftin kirjat. Lars Kepler on kyllä huippu. Mäki ja Lehtolainen eivät innosta minuakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa, että olen pudonnut kärryiltä tuossa Nesbön sarjassa. Se on todella hyvä, mutta mulla on lukematta 5-6 viimeistä suomennosta enkä muista alkupää kirjoista enää mitään!

      Poista
  8. Minäkin luin ihan mukavan pinon jännäreitä viime vuonna. Ehdottomat suosikkini olivat John Verdonin Sokkoleikki ja Tess Gerritsen Jääkylmä. Verdonin tiesin Numeropelin luettuani taitavaksi juonittelijaksi, mutta Gerritsen lumisiin maisemiin sijoittuva jännäri löi ihan ällikällä. Suosittelen!

    Listaltasi aion lukea Larssonin Uhrilahjan, vielä en ole kyseiseltä kirjailijalta mitään lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Larsson on kokematta, voisi aloittaa joko ihan alusta tai ainakin aiemmista jostakin. Tosin tämä Uhrilahja on ihan itsenäinen, mutta sarjan paras.

      Gerritseniä voisi kokeillakin, kiitos vinkistä. Numeropeli minulla jo onkin.

      Poista
  9. Minun listani yhdeksän:)on:
    Mina D: Ampiaiskesä
    von Schirach F: Rikoksia
    Nesbo J: Aave
    Dahl KO: Neljäs tekijä
    Nesser H: Kokonaan toinen juttu (ehdoton 2012 ykkönen)
    Adler-Ohlsen J: Vanki
    Cleeves A: Punaista tomua ja Sininen sarastus (sarja parani loppua kohden)
    Ravilo H: Nimeltään Eerika

    Kaksi sama kirjailijaa listalla mukana. Vain Ravilo yltää minun listassani vuonna 2012 kotimaisista ulkomaisten kanssa samaan tasoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos listastasi! Minan kanssa minulle on valitettavasti käynyt samoin kuin Nesbönkin, eli olen pitänyt kirjoittajan ensimmäisistä suomennoksista, mutta olen pudonnut vauhdista! Pitää Minaan vielä palata, sillä Veripelto odottaa jo hyllyssäkin.

      Ravilo Nimeltään Eerika on ollut aloitettuna keväästä asti, hyi minua. Pitääkin ottaa äkkiä takaisin käteen, sillä moni muukin on kehunut ja olen pitänyt Ravilosta kovasti.

      Poista
  10. Tätä oli mielenkiintoista lukea! Minusta tuntui etten lukenut viime vuonna juuri ollenkaan dekkareita, mutta kun nyt kävin blogistani kurkkaamassa, olen näköjään kuitenkin lukenut kymmenen. Minulle selkeästi kaksi parasta olivat Hiltusen Sysipimeä (muistanko ihan väärin, vai oliko niin ettet sinä siitä kauheasti syttynyt?) ja tietenkin Christie-klassikko Kymmenen pientä neekeripoikaa (moneskohan kerta tämä oli, kun kirjan taas uudelleen luin?). Muitakin mielenkiintoisia tuttavuuksia löysin, muun muassa John Ballin dekkarin Musta yö vuodelta 1967. Mielenkiintoista ajankuvaa todellakin, pitää kirjoittaa siitä blogiin jossain vaiheessa.

    Laitan listaltasi vinkkejä ylös! Vera Valan kirja onkin jo lukulistallani, Seppo Jokista olen lukenut sarjan neljän ensimmäisen kirjan verran, ja Åsa Larssoniin haluaisin ehdottomasti tutustua, mutta onpa tuolla paljon muutakin mielenkiintoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, valitettavasti tuo Sysipimeä on niitä kuuluisia Kirsin keskeytyksiä viime vuodelta. Monet, monet ovat pitäneet. Olen opetellut tuosta Christie-klassikosta korrektimman nimen, jolla se myös on koulumme kirjastossa :) Ihan paras!

      Poista
  11. Minäpä heitän kehiin hieman vanhempia tarinoita, jotka viime vuonna löysin: Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon (1937) ja sen jatko-osa Jälkinäytös (1938). Todellista sanataituruutta ja tunnelmaa, vaikkei aivan perinteinen dekkari olekaan.
    Varmaankin lähes 30 dekkaria tuli viime vuonna luettua, mutta tuo jäi päällimmäiseksi.

    VastaaPoista
  12. Hei laitoinkin jo kommenttia vanhaan postaukseesi muttet tainnut huomata sitä? :) mutta siis kysymykseeni. Meillä on kirjaesittely koulussa ja pitäisi lukea suomalaiseen kulttuuriin liittyvä kirja ja sen pitää olla nuoria koskettava/ nuorten elämään liittyvä. Mietinkin että kävisikö venla saalon kirja kirkkaalla liekillä? Vai mitä suosittelisit. Ruotsalaista kulttuuria kuvaa äidinkielen kirjan mukaan esim. Lumi peittää jäljet. Olisi kiva jos ehtosit vastata. Alkaa olla meinaa jo kova kiire!:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat ehdottamasi kirjat varmasti sopivat tarkoituksiinsa aivan mainiosti! Saalon kirja kertoo nuoren tytön elämästä ja on suomalainen, ja tuo Mats Wahlin kirja on myös nuorista kertova, vaikka on genreltään lähinnä dekkari. Häneltä voisi paremmin upota nuortenromaani Ruotsia idiooteille, se kertoo ruotsalaisista koululaisista aika karua tarinaa. Mukavia lukuhetkiä :)

      Poista
    2. Jos pitää mainita mitä suomalaista kulttuuria on kirkkaalla liekillä kirjassa niin mitä voin vastata? :) olen aika huono tunnistamaan suomen kulttuurin piirteitä, muista maista on helpompi mainita asioita :)

      Poista
    3. :) Ymmärrät varmasti, ettei koulutehtävästä ole sinulle mitään hyötyä, jos minä sen teen. Lue kirja. Huomaat kyllä, mikä siinä on suomalaista.

      Poista
  13. C.J.Sansomin Shardlake-sarjan luin kokonaan viime vuoden aikana - pääosin Englanniksi, kun en malttanut jäädä odottamaan suomennoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kadehdin! Luen mielestäni liian hitaasti englanniksi enkä juuri siihen ryhdy ilman pakkoa :)

      Poista
  14. Ihana lista, kiitos tästä! Minä luen myös dekkareita - paljon, liikaa?!

    Oma suosikkini on Sonjan mainitsema John Verdonin Sokkoleikki, Uhrilahja ja Vanki keikkuvat myös kärkipäässä.

    VastaaPoista
  15. Viime vuoden parhaita oli minulle uusi löytö, jo tuo mainittu Ann Cleevesin Perez-sarja. Sattumoisin aloitin ensimmäisestä ja miten mukavaa oli jatkaa "oikeassa järjestyksessä". Leena Lehtolaista en ole ennen jaksanut loppuun asti, joten Minne tytöt kadonneet oli positiivinen yllätys. Martin Walkerin Komisario Bruno ja viinitarha oli kiehtova jo yksistään maisemien ja ranskalaiskylän asukkaiden kuvailun takia. Aiheena vilahti minulle uusi ja sitä kautta "kiehtova" murhamotiivi ekoterrorismi.

    Ja jos vanhoista puhutaan, niin vuodelta 1963 löytyi käteeni kotimaisen Lennart Åkerlundin (salanimi) dekkari Kuolema tulee aina yllättäen. Mikäs sen piinaavampaa, kun viattoman kirkonkylän kesärauhan särkee murha.

    t. Miina

    VastaaPoista
  16. Dekkareista vuonna 2012 kolahtivat ihan ehdottomasti islantilaisen Arnaldur Indridasonin koko tuotanto. Luin kaikki henkeä pidätellen viime vuonna ja nyt odottaa vuoroaan viimeisin suomennettu Menneet ja kadonneet. Nämä eivät ole ihan perinteisiä dekkareita, vaikka niissä murhaajaa/tappajaa jahdataankin. Niissä on myös paljon kuvausta islantilaisesta yhteiskunnasta. Ehdottomia huippuja Talvikaupunki ja Jyrkänteen laidalla.

    Kuitenkin jos kirjailija kiinnostaa, hänen tuotantonsa kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Päähenkilö on Erlendur-niminen rikospoliisi, jonka kantaa menneisyyttään mukanaan. Aika yksinäinen susi.

    Åsa Larsson on myös suosikkini. Luettuani hänen tuotantonsa odotan nyt kovasti uutta.

    Monica Läckbergiä luin innokkaasti, mutta Merenneito oli pettymyt.

    Mutta Seppo Jokinen on kotimaisista ehdoton suosikkini. Hervantalainen oli ihan huippua. Mansestahan ei tule kuin huippua.

    VastaaPoista