Sivut

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Oi ihana toukokuu teatterissa II


Kun lähdetään tekemään näytelmää tekstistä, joka on palanut katsojien verkkokalvoille mitä mainioimpana tv-sovituksena, ollaan melkoisten haasteiden edessä. Oi ihana toukokuu on ainakin meidän perheessämme yhtä kuin David Jasonin ja Pam Ferrisin sekä nuoren Catherine Zeta-Jonesin tähdittämä britti-tv-sarja. Olemme autuaina nautiskelleet Kentin paratiisin elämäniloista useita kertoja. Sarja pyörii tänäkin kesänä sunnuntai-iltapäivisin Yle 1:llä.

Salon teatteri on kuitenkin rohkeasti tarttunut haasteeseen ja toteuttanut H. E. Batesin käsikirjoittaman näytelmän Vuohensaaren kesäteatteriin. Kävimme miehen kanssa esityksen katsomassa tiistaina 10.7. Sää ei ollut ihan parhain. Näytelmässä eletään vuosisadan helteisintä toukokuuta joskus 1950-luvun Kentissä, mutta Salon kesä 2012 antoi ripsauksen vettäkin näytelmän ensiminuuteilla. Onneksi ei sentään enempää satanut. Tahatonta komiikkaa syntyi kyllä näytelmätekstin ja vallitsevien olosuhteiden välillä. Näytelmässä esimerkiksi ihaillaan kovasti viikon mansikkapelloilla uurastaneen Charlien rusketusta…

Salon näytelmän on ohjannut Ari Wirta. Sama mies on myös miespääosassa eli Pappa Larkinina. Täytyy sanoa, että ulkoiselta habitukseltaan Wirta on kuin tehty Larkiniksi, tai ainakin siksi Larkiniksi, jonka David Jason on tehnyt televisioon. Jasonin ilmeet ja eleet Wirta ainakin on tutkinut tarkasti. Kesäpulisongit vielä korostavat yhdennäköisyyttä. En sano tätä millään pahalla, sillä Wirta tekee roolin kuitenkin tyylillä, josta pidimme. Mia Kuisma Mamma Larkinina jäi enemmän hersyvän Pam Ferrisin hahmon varjoon, mutta esityksen mittaan esikuva alkoi onneksi katsojan mielestä häipyä ja antaa tilaa Kuisman työskentelylle. Kuisman Mamma on ehkä Ferrisiä pari astetta lempeämpi.

Juoni näytelmässä toistaa melko tarkkaan tv-sarjan alkuosien kuvioita. Larkinien vanhin tytär Mariette (Krista Karhunen) on raskaana, kun taloon tupsahtaa nuori verotarkastaja herra Charlton (Jussi-Pekka Lindholm). Pappa Larkin ei ota kuuleviin korviinsa käskyä veroilmoituksen täytöstä, vaan alkaa täyttää nuorta miestä ruoalla ja viinalla. Mariette tuntee myös vetoa nuorukaiseen, joka alkaa olla pian pyörällä päästään. Näytelmässä osoitetaan aika selvästi, että Pappa ja Mamma ajavat nuoria yhteen, Mariettea suorastaan kehotetaan antamaan rohkaisua miehelle sinikellolehdossa. Tv-sarjassa ainakin muistaakseni toimitaan hienovaraisemmin ja pariskunta ajautuu yhteen ilman taka-ajatuksia, kuin omalla painollaan. Ehkä muistini tässä pettää. Kirjaa en ole lukenut, joten en tiedä, mikä on ollut Batesin alkuperäinen ajatus tästä.

Sitten järjestetään mansikanpoimintaa ja ratsastuskilpailut, Pappa tekee kauppoja ja naurattaa koko kylän naisia. Tässäkin näytelmä mielestäni poikkeaa tv-sarjasta. Pappan touhut toisten naisten kanssa taitavat mennä pitemmällekin kuin vain suukotteluun asti, ja Mamma vielä kehuskelee, miten mieluusti lainaa miestään muille. Saahan kylän vanhapiikakin sitten paremmin nukutuksi.

Larkinit elävät siis todella boheemisti ja perinteisen tiukan ajattelun mukaan moraalittomastikin. Veroja ei makseta, naimisiin ei mennä, koska se usuttaisi viranomaiset perheen kimppuun. Mutta elämästä nautitaan täysin siemauksin. Leppeää anarkiaa?

Näytelmän kannalta ongelmallista on sekin, että mitään varsinaista jännitettä tarinassa ei oikein ole. Kaikki sujuu leppoisan mukavasti kesäpäivien soljuessa eteenpäin. Mitään kohtalokkaita väärinkäsityksiä tai todellisia uhkia ei ole idylliä vaarantamassa. Miten siis saada näytelmä loppuun kunniallisesti? Loppuihan se, lempeän leppeästi kuten kuuluukin.

Tykkäsimme siis kokonaisuudesta ja olimme tyytyväisiä, että olimme lähteneet liikkeelle. Kulttuuri kyllä oikeasti virkistää! Vielä erikoiskiitos esityksen kuopukselle Peppi Ruohoselle, joka esitti Victoria Larkinin roolin antaumuksella!

1 kommentti: