Sivut

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta




Jäniksenselän lukion äidinkielen sijaisopettaja Ella Milana törmää opiskelijan esseeseen, jossa Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta on luettu omituisesti. Henkilöt ovat toimineet pojan mielestä aivan eri tavalla kuin Ella muistaa itse lukeneensa. Tyrmistyksekseen Ella huomaa, että poika on lukenut kirjaansa aivan oikein. Mistä oikein on kysymys? Miksi kirjaa on muutettu? Kun Ella yrittää selvittää asiaa kaupunginkirjastossa, toimii kirjastonhoitaja Ingrid Kissala vähintäänkin omituisesti.

Koko Jäniksenselän kaupunki tuntuu pyörivän salaperäisen ja samalla maailmankuulun lastenkirjailija Laura Lumikon ympärillä. Tämän kiehtova Otuksela-kirjasarja innoittaa taiteilijoita ja tutkijoita. Vielä kiehtovampi on Laura Lumikon salaperäinen kirjoittajapiiri, johon kirjailijatar on aikanaan ottanut yhdeksän lupaavaa lasta opettaakseen nämä kirjailijoiksi. Tulokset ovatkin olleet loistavat. Oppilaista on tullut suosittuja ja nimekkäitä kirjoittajia. Ryhmä on kuitenkin ollut vajaalukuinen vuosikymmenten ajan, sillä Lumikko on alkuaan luvannut kouluttaa kaikkiaan kymmenen uutta kirjailijaa. Vapaan paikan täyttämiseksi kaupungin koulujen opettajien on siirrettävä sivuun lahjakkaiden oppilaiden kirjoitelmia ”Lumikon pinkkaan”.

Yllättäen Ella valitaan kymmenenneksi jäseneksi Lumikon piiriin. Ennen kuin hän ehtii tavata ihailtua ja kiehtovaa Laura Lumikkoa, tämä katoaa jäljettömiin omissa juhlissaan kaikkien vieraiden silmien edessä. Ella on kuitenkin täysivaltainen kymmenes jäsen Lumikon piirissä, ja pian hänet otetaan mukaan Peliin. Peli on merkillinen kirjoittajien keskinen tietojenvaihtotapa, jossa ei kerrota toiselle tarinoita vaan vuodetaan. Peliä hyväkseen käyttäen Ella alkaa selvitellä, onko hän oikeasti ensimmäinen kymmenes jäsen. Entä mikä kumma hiiviskelee kirjailija Martti Talvimaan puutarhassa? Oudosti käyttäytyvät myös kaupungin koirat…Eikä kirjojen omituinen muuttuminenkaan jätä Ellaa rauhaan.

Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Lumikko ja seitsemän muuta edustaa siis maagista realismia puhtaimmillaan. Lajityyppi alkaa olla yksi omista suosikeistani. Pidin kovasti Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävistä, ja sen luettuani päätin pian tarttua tähän varhaisempaankin kirjaan. Olen jo pari vuotta omistanut tämän Lumikon pokkaripainoksen, mutta jostain syystä olin hahmottanut sen novellikokoelmaksi, ehkä nimen perusteella. Tosin kannessa kyllä lukee ”romaani”, nyt kun tarkemmin katsoin. Kirjan kansi on vaisu eikä oikein ole houkutellut lukemaan.

Ahmin Lumikon ja yhdeksän muuta varsin nopeasti, sillä yllätyskäänteitä täynnä oleva juoni lumosi minut ja veti syövereihinsä. Henkilögalleriakin vetoaa: äidinkielenopettaja, kirjastovirkailija, kirjailijoita! Kirjassa käsitellään paljon kirjoittamista ja siihen liittyvää asiaa, mukavasti juoneen upotettuna. Kaikki ei, toivottavasti ainakaan, ole kovin realistista vaan enemmänkin sitä maagista. Lumikon piirin kirjailijat edustavat eri lajityyppejä. Ingrid Kissala on lastenkirjailija, jonka tuotteliain vaihe on jo takanapäin. Arne C. Ahlqvist on kansainvälisestikin menestynyt scifi-kirjailija, jonka arkiminä on proosallisesti Aura Jokinen. Silja Saaristo taas on dekkaristi. Kaikki yhdeksän kirjailijaa eivät onneksi ole aktiivisissa rooleissa kirjan tarinassa.

Loppua kohti juonenkuljetus entisestään hurjistuu, ja monet asiat saavat ”selityksensä”.
Suosittelen lämpimästi kaikille, joiden mieli ja kirjallinen maku kestävät muutakin kuin räntäsaderealismia (jota en väheksy ja jota mielestäni ei kotimaisessa kirjallisuudessakaan niin paljon ole kuin jotkut väittävät!).

Nyt olenkin lukenut kaiken Pasi Ilmari Jääskeläisen painetun tuotannon ja jään malttamattomana odottamaan lisää. Odotusta helpottaa Jääskeläisen mainio blogi.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Pokkaripainos 2007, Atena. 332 s.

P.S. Muista kurkata esittelyäni Sarri Nirosen esikoiskirjasta. Kommentin jättäneiden kesken arvon sunnuntaina Tähdenpeiton.

5 kommenttia:

  1. Minä en ole vielä uskaltanut lukea tätä koska en halua että olen lukenut kohta kaikki "suomalaiset J. Carrollini". Pokkarina tämä on minullakin. Ja nyt sinä kirjoitat tästä näin ihanasti, voi että. Olitko sinä Kirsi lukenut Carrollia? Siinä nimittäin lisää tuota maagista realismia (hehkutushehkutus). Aikamoista ajatusvirtaa nyt, huh, mutta, niin, kiitos. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä(kin) on kyllä aivan ihana kirja! Minulla odottaisi vielä hyllyssä Jääskeläisen novellikokoelma lukemistaan.

    VastaaPoista
  3. Tämä on mielestäni Jääskeläisen parasta antia. Muistan haltioituneeni, jopa pelänneeni tätä lukiessa. Tuli hyytävä olo välillä. Ja tämän kirjan perusteella Jääskeläinen ponkaisi erääksi suosikeistani. Sen takia ehkä tuo Harjukaupungin salakäytävät oli pienoinen pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman onneakin siis, että luin kirjat "oikeassa" järjestyksessä!

      Poista