Sivut

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Mitkä ovat oikeasti välttämättömiä kirjoja?


Edellinen kirjoitukseni Tiede-lehden keräilyä ja kirjojen haalimista koskevasta artikkelista on kerännyt koko joukon hienoja ja paneutuneita kommentteja, onpa joku jatkanut juttua omassa blogissaankin. Sydämelliset kiitokset vielä kaikille keskustelusta! Toki sitä saa vielä jatkaakin.

Olen kommentteja innokkaasti luettuani ja pohdiskeltuani eri näkökulmia muistellut varmaan jo parisen vuotta sitten Helsingin Sanomissa ilmestynyttä laajahkoa Sunnuntai-osaston kirjoitusta (kirjoituksia saattoi olla useampiakin). Siinä nuorehko mies oli ryhtynyt vähentämään omistamiensa tavaroitten määrää. Tavoitteena oli tilanne, jossa hän omistaisi sata esinettä. Muistaakseni aika ankaraa karsintaa suoritettiin, mutta sitä en muista, toteutuiko tavoite. Googlattuani pikkuisen löysin WehmasAssembly -nimisen blogin, jonka kirjoittaja Sampsa on koettanut toteuttaa tätä samaa ideaa. Kenties Hesarin juttukin oli juuri Sampsan käsialaa?

Sampsa kertoo, että idea 100 Things Challenge -nimellä kulkevasta tavaranrajoitushaasteesta on lähtöisin Yhdysvalloista Dave Brunolta. WA:n sivulta löytyy linkkikin, jos kiinnostaa. Ajatus on kuitenkin lyhyesti, että kukin omistaisi vain sata henkilökohtaista esinettä. Muu on turhaa ja rajoittavaa.

Sampsa perustelee rajoittamista näin:

·         Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.
·         Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.
·         Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
·         Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.
·         Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.
·         Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.
·         Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.
·         Laina sitoo työhön.
·         Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.

Sanan ’tavara’ tilalle on helppo vaihtaa ’kirja’ ainakin ensimmäiseen ja viimeiseen kohtaan.
Moni edelliseen tekstiini kommentoinut kertoi rajoittavansa kirjojen omistamista juuri muuttojen takia. Mutta kukaan ei sentään paljastanut joutuvansa käymään töissä siksi, että saisi kirjoja varten otetun lainan maksettua…Mutta kohta kaksi on kyllä ihan tunnistettava. Kyllä toisen hieno kirjahylly, jossa on kattava kokoelma korkeatasoista kirjallisuutta, nostattaa kateuden hikeä pintaan.

Mutta Sampsa jatkaa haasteen esittelyä:

Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.
Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.

Pistääpä kirjahamsteria hymyilyttämään tuo, että kirjat saa laskea yhdeksi esineeksi! Fuskua? Kyllä! Eihän tuossa sitten ole mitään haastetta. (Vitsi.)

Kyllä tavaramäärä oikeasti ahdistaakin välillä. Ja kauhistaa. Sata vuotta sitten samassa yhteiskunnallisessa asemassa elänyt perhe kuin me nyt omisti tuskin yhteensäkään sataa yksittäistä esinettä, vaikka yhteiskäytössä olevatkin olisivat olleet mukana. Kirjat olivat ylellisyysesineitä ja harvojen tavoitettavissa. Sadan kirjan kirjasto olisi ollut alemman porvariston, sivistyneenkin perheen, kodissa harvinaisuus. Näin ainakin oletan. Nyt taitaa minulla tässä kirjoituspöydällä jo olla enemmän kuin sata esinettä.

Mutta tätä ideaa lähdin ihan hypoteettisesti kehittämään eteenpäin. Mitäpä jos olisi pakko karsia kirjansa sataan tai kenties vieläkin pienempään määrään? Mitkä kirjat olisi ihan pakko säilyttää ja miksi? Mitkä taas olisivat joutavia menemään?

Ryhdyin aikaisemmin laatimaan listaa oman kirjahyllyni lukemattomista kirjoista vastatakseni Karoliinan heittämään TBR100-haasteeseen. Kesken on lista, sillä näyttää pahasti siltä, että hyllyssäni on PALJON lukemattomia kirjoja. Onneksi hdcanis tuolla aiemmassa keskustelussa totesi, että kirjahyllyssä on oltava myös sellaisia kirjoja, joita ei ole lukenut. Muuten koko hommassa ei olisi mieltä. Olen huojentunut. Näin minäkin ajattelen.

En saanut listaa valmiiksi, enkä varmaan saakaan. Samoin saattaa käydä tälle uudelle listalle, jonka kokoamiseen haastan kaikki lukijat. Mitkä kirjat olisi pakko säilyttää? Yritin ensin helpottaa asiaa erottamalla ne kirjat, joita tarvitsen työssäni mutta joita kuitenkin haluan säilyttää kotihyllyssä, teenhän osan työstä kotona. Sitten luovuin ajatuksesta, sillä en osaa vetää rajaa työ- ja harrastuslukemisen välille.

Nämä minun olisi pakko säilyttää:

  1. Kivi, Aleksis: Kootut teokset
  2. Lönnrot Elias: Kalevala
  3. Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
  4. Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla (yhteisnide!)
  5. Waltari, Mika: Sinuhe, egyptiläinen (äänikirjana, ehkä)
  6. Kallas, Aino: Valitut teokset
  7. Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta (yhteisnide!!)
  8. Eco, Umberto: Ruusun nimi
  9. Zafón, Carlos Ruiz: Tuulen varjo
  10. Irving, John: Viimeinen yö Twisted Riverillä
  11. Tartt, Donna: Jumalat juhlivat öisin
  12. Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
  13. Hustvedt, Siri: Kaikki mitä rakastin
  14. Lahiri, Jhumpa: Kaima (lukematta)
  15. Hautala, Turkka: Salo
  16. Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja 1-2
  17. Adichie, Chimamanda Ngochi: Puolikas keltaista aurinkoa
  18. Oksanen, Sofi: Puhdistus
  19. Kähkönen, Sirpa: Kuopio-sarja
  20. Joenpelto, Eeva: Lohja-sarja
  21. Kettu, Katja: Kätilö
  22. Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Harjukaupungin salakäytävät
  23. Nykysuomen sanakirja (fuskua, mutta olkoon)
  24. Kielitoimiston sanakirja
  25. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas
  26. Suomen sanojen alkuperä 1-3 (etymologinen sanakirja)
  27. Iso suomen kielioppi

Nämä ovat oikeastaan tärkeimmät. Jos ajatuksena on, että kirjasto on kuitenkin lähes aina käytettävissä, voi oikeastaan kaiken kaunokirjallisuuden Kiveä lukuun ottamatta vielä poistaa. Ainahan voisi tarvitessaan lainata luettavaa. Mutta valkkasin tuohon nyt romaaneista sellaisia, joiden kanssa saisi aikansa kulumaan vähän pidempäänkin, esimerkiksi jossakin kriisitilanteessa. Melkein kaiken olen jo kertaalleen ainakin lukenut ja teidän, että voin lukea uudelleenkin. Sanakirjoista on olemassa ainakin tuosta Kielitoimiston sanakirjasta myös sähköinen versio, mutta minä en oikein ole siihen taipuvainen, vaikka VISKiä eli Ison suomen kieliopin verkkoversiota olen joskus käyttänytkin. Myös Kalevala ja Seitsemän veljestä löytyvät kokonaan netistä, joten nekin ovat lopulta – turhia esineitä.

Mitä ajatuksia tästä herää? Olisi hauska kuulla, kuinka pieniin kirjaston oikein voi kutistaa, jos on äärimmäinen hätä (tai edes kuviteltu sellainen).

16 kommenttia:

  1. Hih, varsinkin nuo viisi viimeistä =)

    Mun lista olisi aika lyhyt, jos vaikka miettisi, että mitä ottaisin mukaan, jos muuttaisin ulkomaille. Se olisi yksi kirja monestakin syystä, ja se yksi on Sinuhe. Muistan hetken, jolloin juuri tämän kirjan ostin ja se on muutenkin niin sellainen kirja, että voisin elää sen kanssa monta vuotta.

    Ei ole varmastikaan maailman paras kirja, mutta mulle se ainoa.

    VastaaPoista
  2. Omistamisen filosofia on erilainen kuin keräämisen filosofia (idea on muumeista). Keräilijästä tulee omistaja kun kaikki on hankittu. Omistamiseen liittyy tunteita, jotka syövät energiaa, eli jos pystyy luopumaan tavarasta antaa mahdollisuuden jollekin uudelle.

    Minulla on joitain kirjoja joista en halua luopua, mutta voisin luopua, jos olisi pakko.

    Tärkeää on tietää, että voi hankkia vastaavan tilalle.

    Tämä ei aina ole mahdollista, koska kirjastot poistavat huonokuntoisia kirjoja, ja uuspainoksia ei oteta. Itse säästän ainakin Sinuhe egyptiläisen, Tuntemattomattoman Sotilaan, Seitsemän veljestä, muista kirjoista voi luopua. Mankkelieista olen myynyt muut paitsi Pyramidin, joka kertoo olennaisen Wallanderista ... Kirjoja on myös verkossa ...

    VastaaPoista
  3. Sama kuin viimeksi, pakko kommentoida blogin puolella. On sulla hyviä kysymyksiä. :-)

    VastaaPoista
  4. Todella kiperä kysymys! Jos voisin säästää vain joitakin kirjoja omasta hyllystä, nappaisin mukaan Täällä pohjantähden alla-trilogian (kääk, erillisniteinä :/ ) ja Vellamon lapset. Haluaisin mukaan myös Stephen King kokoelmani, sillä minulla on kaikki suomennetut kirjat ja olen niistä hirveän ylpeä. Toki valtaosa kirjoista on myös todella hyviä. Diana Gabaldonin kirjoissa riittäisi viihdykettä pitkäksi aikaa, mutta olisiko True Blood-Eric kuitenkin kutkuttavampi seuralainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja, sinulla Maija on siis KAIKKI suomennetut Kingit!?! *Suuri ja syvä virtuaalinen kumarrus ja hatunnosto, jos sellainen päässä olisi!*

      Kirsi, miten mielenkiintoinen ja vaikeakin kysymys! Jos saisin valita vain yhden kirjan, se olisi varmaankin vihkiraamattu, ei niinkään sisällön vaan tunnearvon vuoksi. Ja olisihan siinä kieltämättä vähäksi aikaa lukemistakin (nimim. R-projekti kesken eikä edes kovin paljon edenneenä) ;) Jos voisin valita enemmän kirjoja, valitsisin myös ne täytettävät lapsuuskirjat (oma+tyttöjen), Stephen King -kokoelmani, Muumi -kirjasarjaboksin, Stephenie Meyerin Houkutus -sarjan, Harry Potterit, Tarun sormusten herrasta, Sinuhen, Tuntemattoman sotilaan ja mitähän vielä... En edes uskalla vastata tähän kysymykseen kirjahyllyn lähellä, silloin lista paisuisi entisestään...

      Poista
  5. Olipas kamala, ei kun siis tarkoitan että todella hyvä kysymys. :)

    Äh, jos ja kun haluaisin säilyttää Eddingsin Belgarionin ja Mallorean tarut ja Don Rosa -kokoelmani, niin siinähän olisi jo yhteensä seitsemäntoista kirjaa. Pahuksen pahus! Piin elämä olisi ainakin pakko olla, ja Luolakarhun klaani, A Fine Balance, Lumikko ja yhdeksän muuta, Kingin Kuoleman käytävä...

    Jännä juttu muuten miten nopeasti jonkin kirjan omistamisesta voi tulla melkeinpä pakkomielle: Luin Robert Holdstockin Alkumetsän joskus (yli) kymmenen vuotta sitten enkä ole suonut ajatustakaan sen omaan hyllyyn hankkimiselle ennen kuin muutama viikko sitten, jolloin etsin ja ostin sen huuto.netistä. Silti nyt kun katselin hyllyäni kysymyksesi mielessäni, ensimmäinen ajatukseni kirjan nähdessäni oli luokkaa "voi kamala jos tuosta pitäisi luopua, miten muka voisin olla ilman"! :D

    VastaaPoista
  6. Entäs Raamattu ja virsikirja? Vai eivätkö ne ole tässä tarkoitettuja kirjoja? Runot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ovat tässä tarkoitettuja! Virsikirjaa en omista, mutta vihkiraamatun taitaisin tunnesyistä sentään säästää, pääsi unohtumaan. Runot ovat mulle niin vieraita, että ilmankin selviäisin, uskoisin. Onhan sentään Kalevala listalla :)

      Poista
  7. Vaikea ja siksi(kin) niin kiehtova kysymys! Jos pakko olisi ja äärimmäinen hätä tulisi, niin varmasti voisin hylätä kaikki omat kirjani, koska kirjat ovat tiedon ja tarinoiden säilytyspaikkoja ja niiden sisältö olisi useimmissa tapauksissa hankittavissa tai lainattavissa uudelleen. Mutta jos kirjoja ei saisi hankkia itselleen uudelleen, niin silloin tulisi varmasti jonkinlainen kirjahätä.

    Luulen, että haluan ennen kaikkea säästää ne kirjat, jotka olen saanut lahjaksi tai joihin sisältyy joku omaan elämään kytkeytyvä merkitys. Muutamia mainitakseni nostan esille Ilmari Kiannon Ryysyrannan Joosepin, jonka välissä on isotätini Kiannolta saama "kosiokirje" (tästä kirjoitin kerran blogiini), Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon (koska sillä on oma paikkansa omassa "suuressa" kertomuksessani), Chris Cleaven Little Been tarinan (koska Cleave kirjoitti siihen niin pitkän ja sydämellisen omistuksen) sekä Topeliuksen Kauneimmat sadut, joka oli mummoni ja minun yhteinen kirja. Myös ne kirjat, jotka olen itse toimittanut tai joihin olen kirjoittanut, haluan säilyttää. Ne ovat toki rumakantisia tieteellisiä lipareita, mutta ne ovat omia. :)

    Mikään mainitsemistani kirjoista ei yllä oman arvottamiseni mukaiselle top10-listalle, mutta niillä on muuta merkitystä, niillä on oma ulkokirjallinen tarinansa. Ts. ainakin minulle oma elämänhistoria tekee tietyistä kirjoista merkityksellisiä ja säilyttämisen arvoisia.

    VastaaPoista
  8. Noh, ensimmäisenä luopuisin kieliopista... Käytöksen kultainen kirja lentäisi leppäkeihäänä... :D

    Vakavasti puhuttuna, tuo "kirjat saa laskea yhdeksi" tekisi koko jutusta vitsin. "Ööö... Mulla on nyt 99 tavaraa ja 2500 kirjaa"? Tai en tiedä montako, luen niitä mieluummin kuin lasken. Jos olisi pakko luopua, luopuisin. Hätätilassa valitsisin kirjat, jotka olen lukenut kahteen kertaa tai useammin, ja ne joita en ole vielä lukenut ollenkaan, ja heivaisin muut.

    Toivon totisesti, että ei tule hätätilannetta! Näen tästä varmaan painajaisia yöllä...

    VastaaPoista
  9. Näihin valintakysymyksiin on joskus helpompi todeta että menköön kaikki :)

    Mutta jos vakavasti puhutaan...paljon on kirjoja joista ei mielellään luopuisi mutta joista kuitenkin voi luopua, ja jos nyt syystä tai toisesta pitäisi rajata kirjamäärä pieneksi niin hyllyä silmäillessä päädyin neljään kirjaan: Rukouskirja, Japanese No Dramas, Muriel Sparkin Complete Short Stories ja Leena Krohnin Umbra. Umbran olen lukenut muutamaan kertaan mutta kyllä se kestää uudelleenluentaa, No-draamoja ja rukouskirjaa olen lukenut osittain mutta myös niissä on vielä ammennettavaa ja tilaa uusille lukukerroille, ja Sparkin kokoelmaa en ole vielä lukenut. Joka tapauksessa on panostettu runsaaseen määrään luettavaa pienessä tilassa :) (Raamattu olisi myös toki ansiokas tässä, mutta se on myös maailman helpoin kirja korvata uudella kappaleella...)

    Todettakoon myös että jos laskisin kirja-, sarjakuva-, levy- ja leffakokoelmani kunkin yhdeksi esineeksi (samoin kuin vaikka alusvaatteet ja sukat) niin olisin varmaan jo aika lähellä tuota sadan esineen omistusta :) Mutta ei tuossa oikein olisi mieltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kyseiset kokoelmat taitavat usein olla aika mittavia maltillisillakin ihmisillä nykypäivänä. Itse en ole mielestäni mikään musiikki-ihminen, mutta kummasti cd-levyhylly repeilee liitoksissaan. Leffojakin tahtoo kotiin kertyä, vaikka olemmekin sydän särkyen hävittäneet hiljattain VHS-kasettimme.

      Poista
  10. Tämä on minulle todella kova pala purtavaksi. Mitähän minä säästäisin lukuisista kirjoistani, koska periaattessa hyllystäni ei löydy tällä hetkellä kuin muutama kirja, joista olisin valmis luopumaan. Jos olisi pakko heivaisin Jääkansan tarinat -sarjan, koska sen kaikkien osien kokoon saaminen tuntuu mahdottomalta. Samoiten muutamasta kirjasta, jotka jättivät minut kylmäksi. Ilkeästi sanottuna voisin myös luopua mieheni sotakirjoista, koska niistä en itse jaksa kiinnostua. :D

    Mistä en luopuisi missään nimessä.. No, en ainakaan Äidinkielen Käsikirjasta, vanhasta Grimmin saduista, rippiraamatusta, Harry Pottereista, Jalna-sarjasta, Salaisesta puutarhasta, Kaari Utrion teoksista sekä muutamasta lapsuuden kirjasta jajaja.... Mutta toisaalta en haluaisi luopua mistään, mitä en ole vielä kerennyt lukemaan. Sikisihän ne olen hyllyyni hommannut, luettavaksi!

    Jos teos on huono, silloin sen voisi periaatteessa laittaa kiertoon, koska itsellä sitä tuskin tulee luettua toiseen kertaan. Sittenhän kirjasta tulee vain koriste.

    Mielestäni kirjoja ei voi lukea yhdeksi esineeksi, jokainen kirja on yksi esine. Se olisi huijausta, ihan hyvin voisi sanoa että minulla on vain 100 tavaraa, joista 150 on kylläkin kirjoja. Samoinhan vaatteet voisi lukea yhdeksi, sitten kosmetiikan, elokuvat ja niin edelleen. Siihen 100 esineeseen mahtuisi paljon paljon "esineitä". :D

    VastaaPoista
  11. Katsoin paremmalla ajalla kirjahyllyjäni ja kaappejani, ja kirjoja josta ehkä viimeiseksi luopuisin olisi kuitenkin ehkä lintukirja, kasvikirja, rippilahjaksi saamani Raamattu (on vihkikin), muutama Asterix, Tintti, eli Sinuhet ja muutkin saisivat mennä.

    Luin postauksesikin uudestaan aamulla.

    Tämä kehä, - pitää olla töissä, jotta voin lähteä etelään, ja etelään pitää lähteä, koska olen stressaantunut kiirestä- on asia, jota jokaisen pitää miettiä.

    Toisaalta ei elämän tarvitse olla ultratylsä, pitää löytää tasapaino omistamisen, työnteon, keräilyn, kuluttamisen ja säästämisen välillä.

    VastaaPoista
  12. Luulen että saisin kyllä kirjakokoelmani suht helposti supistettua sataan kappaleeseen tai allekin, koska ei kokoelmani nytkään suunnaton ole. En ole laskenut, mutta veikkaisin että jossain 300-400 tienoilla liikutaan.

    Mitä sitten säästäisin. Muutaman keittokirjan lisäksi lähinnä romaaneja. Erityisen rakkaita, ja sellaisia joista haluan omistaa juuri tietyn painoksen tietyllä kannella. Kirjoja, joita varmasti luen useaan kertaan.

    Minustakin kirjojen tai levyjen laskeminen yhdeksi esineeksi on kyllä huijausta. Ei kenenkään kuitenkaan tarvitse omistaa rakkaita kirjakokoelmiaan sen enempää kuin jonkun toisen esimerkiksi koriste-esineitä, kenkiä tai asioita. Sääntöjen laatija vain taitaa arvostaa kirjoja enemmäm kuin joitakin muita tavaroita.

    VastaaPoista
  13. Mulla on joku pari tuhatta kirjaa ja niistä sadan valitseminen on aika epätoivoista....

    VastaaPoista