Sivut

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kirjailija – kaikkien alojen asiantuntija?


Eilisen Helsingin Sanomien (7.4.) kulttuurisivujen Näkökulma-kolumnin otsikko sai taas meikäläiseltä melkein kahvit väärään kurkkuun: ”Sofi Oksanen ei tunne musiikin naistutkimusta”. Kulttuuritoimittaja Hannu-Ilari Lampilan otsikointi oli siis ainakin toimiva, luinhan minäkin kolumnin peräti kahteen kertaan.

Kolumnin pohjana on Sofi Oksasesta Rondo-lehden huhtikuun numeroon tehty haastattelu (ainakin oletan, että kyseessä on haastattelu, valitettavasti minulla ei ole käytössä alkuperäistä tekstiä). Sen sysäyksenä taas on ollut se, että Suomen kansallisoopperassa on tarjolla 20.4. Puhdistus-oopperan kantaesitys. Ooppera perustuu Oksasen romaaniin ja sen on säveltänyt virolainen Jüri Reinvere. Tämän hienon tapauksen kunniaksi Rondossa siis on annettu puheenvuoro myös kirjailijalle, joka Lampilan kiukuksi osoittaa täydellistä asiantuntemattomuutta mitä musiikin naistutkimukseen ja musiikin historiaan ja tutkimukseen ylipäätään tulee.

Suora lainaus kolumnista:

Kirjailija puhuu Rondo-musiikkilehden huhtikuun numerossa suhteestaan oopperaan. Puhdistus-projekti innosti häntä tutkimaan musiikin historiaa. Häntä kiinnosti se, ’ettei säveltäjissä ollut naisia’. ’Musiikin maailma on tässä suhteessa vanhakantaisempi kuin kirjamaailma’, Oksanen toteaa osuvasti. ’En tiedä, kysytäänkö musiikkipuolen tutkimuksessa samanlaisia kysymyksiä kuin aikoinaan on kysytty naistutkimuksessa’, Oksanen pohtii. Melkein närkästyn suomalaisen musiikkitieteen naistutkimuksen puolesta.”

Lampila siis ”melkein närkästyy”. Hän toteaa, että ko. tieteenalalla on Suomessakin pitkät perinteet ja se on noudatellut kansainvälisiä linjoja keskeisissä kysymyksissä. Lampila jatkaa perustelujaan näin: ”Pirkko Moisala julkaisi jo 1994 Musiikkilehdessä laajan ja informatiivisen artikkelin nimeltä ---.” Kas ettei Sofi Oksanen ollut tähän lehtiartikkeliin tutustunut ennen kuin meni omaa tietämättömyyttään paljastamaan ja miltei kyseenalaistamaan suomalaisen musiikkitieteen naistutkimuksen koko perustan!

Eikä tässä vielä kaikki. Oksanen se ei malta pitää suutaan pienemmällä. ”Mutta yksi syy vääristymään voi olla se, että ns. ’tekijän kuolema’ ei ole vielä tapahtunut klassisessa musiikissa, siellä vallitsee yhä vahva neromyytti.” Lampila kiirehtii esittelemään mm. brittiläisen tutkijan Jason Tonbeen, joka on kyseenalaistanut säveltäjämyytin. Radikaalit sosiologit ovat Lampilan mukaan edenneet vielä Tonbeen näkemyksiäkin pitemmälle. Lopuksi Lampila kuitenkin toteaa, että ”teoriat eivät ole kuitenkaan herättäneet kovin suurta kauhua yksilöllistä ainutkertaisuuttaan vaalivien säveltäjien keskuudessa”. Lampilakin siis myöntää, että Oksanen on oikeassa. Vai ymmärsinkö oikein? Silti oli näpäytettävä, että kyllä musiikintutkijatkin jo ovat tekijän tappaneet, ainakin Britanniassa. Kas ettei Oksanen tätäkään teoriaa tuntenut?

Mikä tässä nyt sitten minua jurppii? Jotenkin tuo vaivoin kätketty vahingonilo siitä, että menestyvällä Sofi Oksasellakin on heikko kohtansa. Vaikka naikkosen romaanista tehdään oikein ooppera, ei hän tiedä mitään musiikkitieteen tutkimuksesta eikä alan teorioista. Silti kehtaa antaa lausuntoja, ikään kuin olisi jokin tietäjä. Parempi olisi antaa lausuntoja vain sellaisista asioista, joista oikeasti jotakin tietää. Niinpä kai. Mutta miksi oletetaan, että kirjailija olisi jokin lausuntoautomaatti, että kirjailijuus tekisi ihmisestä kaikkien alojen erehtymättömän asiantuntijan? Oksanenhan suoraan myöntää, ettei nyt kuitenkaan tunne musiikkitieteen kenttää. Jotenkin hänen olemuksensa vain tuntuu saavan erityisesti miehet takajaloilleen, vai kuvittelenko nyt vain?

11 kommenttia:

  1. Minäkin luin kirjoituksen ja ihmettelin hieman tuota olettamusta, että Oksasen tulisi olla tietoinen kaikenmaailman teorioista. En myöskään oikein nähnyt jutussa sitä syytä, miksi se ylipäätään oli saanut palstatilaa. Onko se nyt jälleen se suomalainen perisynti, kateus, joka nostaa päätään. Toisen menestys on pois itseltä tai jotakin sitä rataa?

    VastaaPoista
  2. Hyvä Kirsi!

    Suomessa on kahtalainen ongelma:
    Yhden alan virtuoosin pitäisi laukoa kaikki totuudet, ja kommetoida kaikkea.
    Toisaalta jos olet ollut joskus väärässä, et voi enää koskaan olla oikeassa, noin kärjistetysti.

    Jokaisen kannattaisi keskittyä omaan osaamiseensa ja antaa muista vain mielipiteitä :)

    VastaaPoista
  3. Joken kommentti kahtalaisesta ongelmasta on muuten melkoisen osuva! En ole tullut edes ajatelleeksi!

    Ja minustakin Sofin sanomisiin ja tekemisiin tartutaan hyvin hanakasti. Tietysti hän on itsekin paljon rohkeasti esillä, joten antaa myös sitä "tarttumapintaa". Mutta jokin hänessä tuntuu ärsyttävän monia... Liekö sukupuoli ja erikoinen ulkonäkö osasyynä ainakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja vertaansa vailla oleva menestys, kirjailijanlahjoja kun harva voi kiistää.

      Poista
    2. Luin jostakin, että Sofin romaani tulisi "ulos" elokuussa, liittyisi jatkumoon Stalinin lehmät -Puhdistus -- ?

      Poista
  4. Mietin itse ihan samoja tuota kolumnia lukiessani. Tuntuu siltä, että kirjailijoiden pitäisi olla joka alan ammattilaisia, joilta toimittajat voivat kysyä kätevästi mielipiteen asiasta kuin asiasta. Heidän täytyy myös olla aina oikeassa tai muuten tulee satikutia. Tässä suhteessa lastenkirjailijoilla lienee helpompaa. Heidän oletetaan tietävän vain kaikki, mitä lastenkulttuurin saralla on tapahtunut viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. :)

    VastaaPoista
  5. Kun en ole Rondon artikkelia lukenut niin vaikea sanoa miten Oksanen on kommenttinsa siinä muotoillut...koska on valitettavasti tullut vastaan myös niitä kommentteja jossa kirjailija puhuu aiheista joista ei selvästikään ymmärrä tuon taivaallista mutta olettaa että hänen kommentillaan on valtavasti painoarvoa koska sen esittää kirjailija...
    Eli näitä halukkaita kaikkien alojen asiantuntijoita näkyy löytyvän omastakin takaa (ja jos joku tästä huomauttaa niin jatkokommentiksi kuullana kuinka kirjailijan täytyy kirjojaan varten tehdä valtavasti taustatutkimusta aivan kaikesta joten tottakai jokainen kirjailija on kaikkien alojen asiantuntija...)

    Toki on myös niitä nöyrempiä kirjailijoitakin, ja näköjään lehdistössäkin lähdetään herkästi olettamaan että kirjailijalta saa lausunnon aiheesta kuin aiheesta, siinä missä viihdejulkkikset tai urheilijat saavat kommentoida joko tarkalleen omia alojaan tai sitten sitä millaisiksi maalaavat pääsiäismunansa. Eikös tämä ole hyvä asia että kirjailijoita arvostetaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, tietysti kirjailijoita pitääkin arvostaa. Ja on tietysti kirjailjoita, ja miksei Oksanenkin, jotka antavat mielellään kommentin mistä tahansa ja odottavat sitten toisten nyökyttelevän ihastuneina. Mutta onko ko. tapauksessa ihan aiheellista omistaa kokonainen kirjoitus ihan nimeltä mainiten yhden tekijän lyttäämiseen? Sentään pitää itseään Suomen valtalehtenä...

      Poista
  6. Sofi Oksanen oli Hesarin sivuilla Tanskan lausunnoillaan vuonna 2009 http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sofi+Oksanen+p%C3%B6llytt%C3%A4%C3%A4+suomalaismiehi%C3%A4+Tanskan+televisiossa/1135250978626

    Stereotyyppisiä lausuntoja minusta.

    Ulkomaisista kirjailijoista ainakin Viron Lennart Meri ja Vaclav Havel lausunnoillaan pääsivät rakentamaan valtiopäämiehinäkin yhtenäisyyttä.
    http://deekoo-javiel.blogspot.com/2012/01/pekka-vs-sauli-eli-haavisto-vai.html

    VastaaPoista
  7. Kiinnostava kirjoitus! En ole nähnyt Hesaria enkä Rondoa, mutta minua kiinnostaa ja vähän kauhistuttaakin yleisesti se, että kirjailijoiden pitää (tai he haluavat?) revetä niin moneksi. Tuntuu siltä, että jos Suomessa kirjoittaa kirjan, pitää sen jälkeen olla mielipide kaikesta ja olla valmis esiintymään tilaisuuksissa kirjamessuista viihdeohjelman nauhoituksiin. Huh! O

    VastaaPoista
  8. Niinhän se taitaa olla, että jos Suomessa tulee kuuluisaksi ja menestyneeksi kirjailijaksi, täytyy osata kaikki. Tai ainakin joutua hammastikuksi vai mikä silmätikku se onkaan..

    VastaaPoista