tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post3850847627304769693..comments2024-03-26T15:48:12.979+02:00Comments on Kirsin kirjanurkka: Pekka Matilainen: Kupoli (ja vähän kirjojen suomalaisuudesta)Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkkahttp://www.blogger.com/profile/10991579723470691942noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-44608378024702764252013-09-07T12:09:22.714+03:002013-09-07T12:09:22.714+03:00Jäin pohtimaan tuota "suomalaisuutta". T...Jäin pohtimaan tuota "suomalaisuutta". Täysin suomalainen Vera Vala kirjoittaa Italian maasta, hän kirjoittaa dekkareita, joissa seikkailee (ratkoo rikoksia) nainen, jolla on jonkinlainen yhteys Suomeen (äiti). Se suomalaisuudesta sitten Valan kirjoissa riittääkin (hän kirjoittaa siis suomeksi!). Vala asuu - ainakin tällä hetkellä - Italiassa, Torinossa, on naimisissa italialaisen miehen kanssa ja heillä on yhteinen lapsi. Onko hänenkin siis kirjoitettava Suomesta, koska hän on suomalainen? Ja koska hän kirjoittaa kirjansa suomen kielellä? Vai pitäisikö Valan vaihtaa kieli italiaksi tai englanniksi, koska hän ei kirjoita Suomen maasta (tarinta eivät tapahdu Suomessa)? Entä sitten sellainen henkilö, joka tulee tänne Suomeen asumaan, on kirjailija, ja joutuu tulemaan tänne esim. puolisonsa työn vuoksi; onko hänenkin kirjoitettava suomeksi, Suomesta, koska hän asuu täällä? Voiko hän kirjoittaa Suomen maasta, kulttuurista ja suomalaisista, mutta VAIN englanniksi? Eli tällä pohdinnalla halusin herättää teitä miettimään, missä menee se ns. suomalaisuuden, Suomesta kirjoittamisen ja suomalaisuuden kuvaamisen raja? Kuka joutuu kirjoittamaan, kenen on pakko, kuka osaa parhaiten? Kenen Suomi tämä on? Kenen kieli on Suomi? Kenelle Suomi kuuluu?<br />t. Merja SavostaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-78987487108054898452013-06-27T11:50:25.874+03:002013-06-27T11:50:25.874+03:00Onhan esim. Arto Paasilinnan perisuomalaisia teoks...Onhan esim. Arto Paasilinnan perisuomalaisia teoksia käännetty vaikka kuinka monelle kielelle. Toisaalta Paasilinnan kirjojen omintakeinen huumori taitaa olla eräs osatekijä niiden suosioon (myös ulkomailla). <br /><br />Suurille markkinoille voi olla vaikea päästä, kun uutuuksia pukkaa muutenkin ulos lähes päivittäin. Sanoisin, että ns. taviskirjakaupoissa on täälläkin (luonnollisesti) valtaisa edustus oman maan kirjallisuudella. Tuntemattoman maan ja nimen markkinoiminen vaatii mittavia ponnistuksia eikä niitä edes välttämättä pidetä valikoimissa kauan. <br /><br />Mutta joo, meni vähän asian vierestä, sori. :) Minua kiinnostaa suomalaisessa kirjallisuudessa nimenomaan se suomalaisuus. Toisaalta minua ei haittaa, vaikkei sitä olisikaan, mutten tiedä kuinka kiinnostunut olisin sellaisia kirjoja enää lukemaan. Minulle voisi ehkä silloin olla sama luenko jonkun muun maan kirjallisuutta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että suomessakin kirjoitetaan kaikenlaista: en usko, että suomalaisuus kirjallisuudessa on kuitenkaan mitenkään uhanalainen laji :)Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-85864546336465454332013-06-25T18:52:02.501+03:002013-06-25T18:52:02.501+03:00Minäkin tulin tähän sanomaan, että jo Waltari kirj...Minäkin tulin tähän sanomaan, että jo Waltari kirjoitti paljon ihan muista kuin suomalaisista - ja menestyksekkäästi. Edellinen kommentoija mainitsee myös Waltarin.<br /><br />Matilaisen kirja on minulle uusi tuttavuus. Dekkareitten lukijasta vaikuttaa mielenkiintoiselta.<br /><br />Margithttps://www.blogger.com/profile/15296170819925337864noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5310867156746125238.post-13112749173643862612013-06-25T16:51:24.842+03:002013-06-25T16:51:24.842+03:00Hei Kirsi -- hauskaa että myös Sinä pidit Kupolist...Hei Kirsi -- hauskaa että myös Sinä pidit Kupolista! Matilaisen taustasta sanottakoon se, että hän on ensiksi ollut toimittaja ja akateemisia opintoja hän on harjoittanut vasta suhteellisen korkealla iällä. Hänellä on valtava tietous moneltakin eri alalta ja ennenkaikkea hänellä on sellaista elämänkokemusta ja -viisautta, jota harvalla muulla on.<br /><br />Ehkä suomalaisten kirjailijoiden suomalaiset teemat juontuvat Aleksis Kiveen ja kumppaneihin: kansallisen identiteetin luominen on vaatinut suomalaismaiseman, myös mielenmaiseman kuvausta. Kun käännöskirjallisuus kuvaa kaikkea kaukaista ja eksoottista niin suomalaisten pitäisi sitten kirjoittaa vain suomalaisaiheista? Vähitellen voisimme irtautua tästä kaavasta. Riikka Ala-Harjan Maihinnousu kuvaa nykyaikaan sijoittuvia ranskalaisia. Henkilökohtaisesti näkisin myös muinaisuuteen ja ulkomaille sijoittuvan historiallisen romaanin paluun (a la Waltari) -- Tom Erik Arnkil on sitä yrittänyt mutta ei millään huikealla menestyksellä?Elämän krestomatiahttps://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com