Juhani Havukainen: Tangonopettaja

 

Spefi on kiinnostava genre, ja erityisen kiinnostavaa on salolainen spefi. Ainakin siis minun mielestäni, koska kirjan paikalliskytkös tuo aina mukavan positiivista värinää lukemiseen.

Tangonopettaja-romaanin takakansi kertoo, että kirjoittaja Juhanin Havukainen on helsinkiläislähtöinen sovellusasiantuntija, joka asuu Salossa. Kirjailijasta on julkaistu haastattelu Salon Seudun Sanomissa vuosi sitten, mutta kirja ei jostain syystä vielä sen perusteella ole noussut lukulistalleni. Nyt sain kuitenkin kirjailijalta itseltään vinkin, että Tangonopettaja voisi kiinnostaa minua, ja lainasin sen kirjastosta tutustumista varten.

Spefi eli spekulatiivinen fiktio kuvaa määritelmänsä mukaan kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia. Se voi sisältää esimerkiksi fantasia- ja kauhuelementtejä. Tangonopettaja solahtaa tähän määritelmään vaivattomasti.

Miljöönä on hieman epämääräisessä nykyajassa Numeninlampi-niminen kuihtuva kunta tai pikemminkin sen keskustaajama. Numeninlampi sijaitsee jossain päin Suomea kaukana muusta asutuksesta, ja sen oma väestö on nopeasti vähenemässä. Sairaalassa kärvistellään potilaspulan kynsissä, eikä paikallisessa hotellissakaan varsinaista asiakasryntäystä ole. Poliisiasemalla työskentelee yksi poliisimies.

Kunnan nimi on merkityksellinen. Sana numen merkitsee ’yliluonnollista voimaa tai jumaluutta’. Lisäksi Numeninlammen kunnan ominaispiirteisiin kuuluu, ettei sen alueella tai edes lähialueilla ole ainuttakaan järveä tai edes lampea. Kyseinen seikka on tärkeä tapahtumien käänteiden kannalta teoksen loppupuolella.

Eräänä aamuyönä koko pitäjän vielä nukkuessa (yhtä henkilöä lukuun ottamatta) ”valtatien laitaa kävelee mustiin pukeutunut mies. Kädessään hänellä on kitarakotelo, musta sekin. Vähäinen tuuli vie pölyä argentiinalaisen hatun lieriltä ja kireän pikkutakin olkapäiltä.” Tämän lähempää tuttavuutta lukija ei pääse salaperäisen tangonopettajaksi esittäytyvän miehen kanssa tekemään. Kaikki, mitä hänestä lukijalle kerrotaan, on toisen käden tietoa.

Salaperäisen miehen saapuminen pieneen kirkonkylään herättää heti kuhinaa. Kunnanjohtaja on oitis vuokrannut tyhjillään olleen teatteritalon miehen käyttöön. Jo samana iltana teatterilla alkavat tanssitunnit, joihin osallistuu muutama kuntalainen. Osallistujat ovat ihastuksissaan saamastaan opetuksesta, vaikka askeltakaan ei ole tanssittu. Muut suhtautuvat tangonopettajaan ja tämän tanssitunteihin epäluuloisesti. Paikkakunnan poliisiviranomainenkin vierailee teatterilla, mutta ei havaitse toiminnassa mitään laitonta.

Tanssitunnit teatterilla jatkuvat tiiviisti ilta illan jälkeen, ja osallistujat ovat niihin perin ihastuneita, vaikka eivät oikein osaa niiden sisältöä kuvatakaan. Tunteja vetävä salaperäinen mies kuitenkin vaikuttaa hyvin karismaattiselta ja erinomaiselta kuuntelijalta. Kurssilaisten hurahtaminen epäilyttää muita yhä enemmän, mutta koska mitään oikeasti vaarallista tai rikollista ei tunnu olevan tekeillä, jää harmitus lähinnä keskinäisen purnaamisen asteelle.

Sitten kylällä tapahtuu pari kuolemantapausta. Liittyvätkö ne tangotunteihin tai tangonopettajaan, jää hämärän peittoon ainakin numeninlampilaisille.

Tangonopettaja-romaani on ihan kelpo maagisrealistinen esikoisromaani. Varsinaista kauhu- tai jännitystunnelmaa ei tarinaan kehity, vaikka tunnelmaa kyllä tihennetään loppua kohden ihan kiitettävästi. Lukija jää kuitenkin hieman etäälle henkilöistä, joita on runsaasti. Reippaan viikon mittaista ajanjaksoa kuvaava teos on napakka, ja dialogipainotteinen kerronta etenee sujuvasti.

Juhani Havukainen: Tangonopettaja
Momentum Kirjat 2025. 181 s.

Lainattu kirjastosta.

Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas, Kaivosten kaupunki ja Siivet ja juuret (Jenny- tai Kanada-sarja)

 

Parikymppiset ystävykset Jenny ja Hanna saapuvat vuonna 1927 Kanadan Torontoon paremman elämän ja mahdollisuuksien toivossa. Tulevaisuus tuntuu olevan sumun peitossa. Miten he pärjäisivät maailman toisella puolella vieraassa maassa, jonka kieltäkään he eivät osanneet? Työtä he toki olivat valmiita tekemään, mutta millä ehdoilla se tapahtuisi? Kotiin palaaminen ei ollut vaihtoehto, kun jo tulomatkalippua varten oli pitänyt lainata kotimaasta rahat. Ottaisiko valtava maa heidät vastaan ystävällisesti ja ynseästi?

Onneksi Jennyn isoveli Ensio on jo valmiiksi Kanadassa, vaikkakin jossain metsätyömailla erämaassa. Veli on kuitenkin osannut vähän valmistella tyttöjä maahantuloon. Myös Jennyn ja Ension isä on aikanaan lähtenyt Kanadaan onneaan etsimään mutta kadonnut sille tielle niin, että kotona on uskottu hänen kuolleen aikoja sitten.

Jenny ja Hanna havittelevat kotiapulaisen työpaikkoja, ja Jenny palkataankin suorilta käsin varakkaaseen Carletonin perheeseen, jossa on palvelusväen joukossa jo ennestään suomalainen sisäkkö. Alkuun pääsy sujuu siis kohtalaisen hyvin, vaikka Hanna joutuukin hakemaan paikkaansa hieman pidempään.

Jenny on Marja-Leena Lempisen Kanada- tai Jenny-sarjan päähenkilö (sarjan nimi häilyy lähteestä riippuen). Kolmiosainen kirjasarja kuvaa suomalaisten siirtolaisten elämää 1920–1940-lukujen Kanadassa. Aloitusosa Naisten taivas ajoittuu vuosiin 1927–1929, eli lukija tietää odottaa lopussa tapahtuvaa pörssiromahdusta, joka tuhoaa Carletonin perheen talouden ja vaikuttaa sitä kautta dramaattisesti myös Jennyn elämään. Kakkososa Kaivosten kaupunki sijoittuu Timminsin kaivoskaupunkiin vuosiin 1929–1934 ja päätösosa Siivet ja juuret vuosiin 1934–1946. 

Jenny tavoittelee sinnikkäästi jotain muuta kuin paras ystävä Hanna ja pikkusiskopuoli Suomessa. Hanna lyö nopeasti hynttyyt yhteen kaivoksessa työskentelevän Veikon kanssa, hankkii tämän kanssa yhteisen farmin ja asettuu aloilleen. Onni on hänelle yhtä kuin oma perhe. Pikkusiskolla on hyvä lukupää, ja Jenny tukee kotona olevaa perhettään siskon kouluttamisessa, mutta siitä huolimatta tämä valitsee Jennyn pettymykseksi lopulta avioliiton ja lapset.

Naimisiin työteliäs ja päättäväinen Jennykin lopulta päätyy, mutta unelmistaan hän ei suostu luopumaan. Hän haluaa oman yrityksen, ja saakin niitä lopulta useamman. Kaivosmiehen ja poortitalon emännän palkoilla unelma ei ihan toteudu, mutta kohtalo avittaa sopivasti juuri ratkaisevalla hetkellä.

Sarja on sujuvaluikuinen ja sisällöltään mielenkiintoinen. Kuuntelin sen äänikirjaversioina yhteen menoon, ja pidin kovasti mukavan jouheasti etenevästä tarinasta. Jenny on selvästikin sarjan päähenkilö, mutta välillä näkökulma vaihtuu toviksi Hannaan, ja kerrontaa rytmittää myös tarinan lomaan kirjoitettu Jennyn ja kotiväen välinen kirjeenvaihto. Kieltä elävöittää hauska fingelska, joka tarttuu vuosien mittaan yhä vahvemmin suomalaissiirtolaisten puheeseen.

Siirtolaisten kohtaamat ankaratkin koettelemukset, sitkeys ja rohkeus saivat jälleen kerran kiinnostumaan aiheesta, ja kaivelin hieman kirjaston tarjontaa. Törmäsin miltei välittömästi suomalaiskanadalaisen tutkija Varpu Lindström-Bestin nimeen, ja lainasin hänen väitöskirjansa suomennoksen Uhmattaret: suomalaisten siirtolaisnaisten vaiheita Kanadassa 1890–1930 (WSOY, 1991). Sitä en kuitenkaan ehtinyt lukea, mutta sen sijaan tutkin tarkoin Lindström-Bestin ja Charles M. Sutylan toimittaman kuvateoksen Terveisiä Ruusa-tädiltä - Kanadan suomalaisten ensimmäinen sukupolvi (SKS, 1984).

Teoksessa on paljon aiheeseen liittyviä valokuvia ja aikalaistekstejä, ja oli mielenkiintoista havaita, että lähes kaikki teoksessa esiin nousevat faktat suomalaissiirtolaisten elämästä ovat tavalla tai toisella mukana myös Lempisen romaaneissa. Lindström-Bestin tutkimuskohde ovat olleet nimenomaan suomalaiset siirtolaiset ja heidän vaiheensa Kanadassa ja Neuvosto-Karjalassa, jonne myös Lempinen kuljettaa muutaman henkilönsä.

Mitään ruusuilla tanssimista ja kullan vuolemista suomalaisten elämä ei Kanadassa suinkaan ollut. Monelle kävi todella huonosti, kuten Jennykin ihan konkreettisesti huomaa. Työväestön, naisten ja siirtolaisten perusoikeuksista joudutaan taistelemaan Kanadassakin, joka on houkutellut maahanmuuttajia rakentamaan edullisesti yhteiskuntaa. Kaukaa ei valitettavasti tarvitse etsiä vertailukohtia tälle ilmiölle. Olisi hyvä muistaa, että myös suomalaiset ovat joutuneet kokemaan todella kovia siirtotyöläisinä niin lännessä kuin idässäkin.

Marja-Leena Lempinen: Kanada-sarja / Jenny-sarja
Naisten taivas, Icasos 2021, 231 s., äänikirjan lukija Selma Saarela
Kaivosten kaupunki, Icasos 2022, 263 s., äänikirjan lukija Selma Saarela
Siivet ja juuret, Icasos 2024, 359 s.

Kirjat kuunneltu E-kirjasto-palvelusta.

Varpu Lindström-Best, Charles M. Sutyla (toim.): Terveisiä Ruusa-tädiltä - Kanadan suomalaisten ensimmäinen sukupolvi
Suom. Olli Alho.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1984. 160 s.

Lainattu kirjastosta.

Tatiana Elf: Huijari - Rebekka Nummi

 

Tatiana Elfin esikoisdekkari Huijari – Rebekka Nummi päätyi lukulistalleni, koska se oli yksi kolmesta teoksesta, jotka Suomen dekkariseuran Johtolanka-raati valitsi vuoden 2026 esikoisdekkarien lyhytlistalle.

Johtolanka-raadin perustelut Huijarin esikoisdekkarikunniakirjaehdokkuudelle:

”Kirja on henkeäsalpaava psykologinen trilleri Rebekka Nummesta, joka yrittää paeta pimeää puoltaan. Sosiopaatti päähenkilönä on rohkea ja uudenlainen tuttavuus. Kirjassa on elokuvallisia, nopeita leikkauksia sekä monipuolista ja painavaa dialogia. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja syvällistä. Taitavasti kuvatut, epämiellyttävätkin henkilöhahmot ja luonteenpiirteet herättävät lukijassa mielenkiintoisia kysymyksiä.”

Kyse ei siis ole perinteisestä tai varsinaisesti modernimmastakaan dekkarista, vaan pikemminkin, kuten raatikin toteaa, psykologisesta trilleristä vähän samaan tyyliin kuin vaikkapa Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Tarinassa ei varsinaisesti selvitetä rikosta, vaan seurataan kiihkeätahtista henkistä ja osin fyysistäkin voimainmittelöä kahden tasavertaisen osapuolen välillä, eikä lukija voi olla varma oikein mistään, koska lähtökohtaisesti kumpikin, niin minäkertoja kuin näkökulmahenkilökin, on epäluotettava.

Rebekka Nummi on Huijarin minäkertojapäähenkilö, kuten teoksen alaotsikkokin paljastaa. Rebekka on noin kolmikymppinen sosiopaatti, jonka vanhemmat ovat pakottaneet terapeutin asiakkaaksi monenlaisten ongelmien, kuten kertyneiden pelivelkojen, takia. Rebekka on huippuälykäs, mutta esimerkiksi lääkäriopinnot ovat tuntuneet hänestä niin pitkästyttäviltä ja hitailta, että hän tekee mieluummin erilaisia hanttihommia, jotka eivät vaadi mitään koulutusta.

Pitkästyminen on Rebekan keskeinen ongelma, joka ajaa häntä vaaratilanteesta toiseen. Toinen häntä kiusaava seikka on hankaluus olla minkäänlaisissa ihmissuhteissa, koska hän ei oikein osaa tuntea mitään kiintymykseen saati rakkauteen viittaavaa ja toisen ihmisen kosketus tuntuu lähtökohtaisesti aina epämiellyttävältä. Lisäksi hänen pitää normaaleissa ihmiskontakteissa keskittyä ankarasti, jotta toiset eivät huomaisi hänen omituisuuttaan. Oikeastaan ainoa tunne, jota Rebekka aidosti tuntee, on valkohehkuinen raivo. Kuinka pitkälle hän voisi mennä raivonpuuskassaan? Ajatus pelottaa vähän häntä itseäänkin, mutta myös kummasti kiehtoo.

Sitten Rebekka törmää Alexiin, komeaan nuorukaiseen, joka ei kavahda Rebekan omituisuuksia ja rajuja leikkejä, vaan vaikuttaa lähinnä huvittuneelta ja ihastuneelta. Rebekka huomaa tuntevansa jotain kummallista Alexia kohtaan. Olisiko mahdollista, että hän voisi olla rakastunut?

Kovin paljoa ei Huijarin juonesta voi kertoa ilman, että pilaa sen idean. Itse asiassa muutama seikka jo kirjan nimestä alkaen tekeekin niin. Tämäntyyppisen psykologisen trillerin keskeisin tavoiteltava ominaisuus on täydellinen ennalta-arvaamattomuus. Siitä huolimatta jo teoksen nimi paljastaa, että tulossa on todennäköisesti sarja, jonka päähenkilönä on Rebekka Nummi. On siis selvää, kuka tulee selviytymään koitoksista voittajana.

Lisäksi romaani alkaa lyhyellä prologilla, joka on katkelma itse teoksesta kohdasta, joka sijoittuu vähän puolenvälin jälkeiseen kohtaan. Se paljastaa siis keskeisen juonenkäänteen lukijalle jo ennen kuin hän on ehtinyt edes aloittaa lukemista.

Tästä huolimatta tarina toimii toivotulla tavalla eli lukijan mielenkiinnon vangitsevasti sinne noin puoliväliin saakka. Sen jälkeen huomasin oman kiinnostukseni herpaantuvan, eivätkä lopun juonenkäänteet enää onnistuneet yllättämään. Pidin myös heikkona ratkaisuna kolmannen näkökulman eli Rebekan terapeutin tuomista mukaan tarinaan aivan teoksen lopussa. Kun sinne asti oli päästy vuorottelemalla Rebekan ääntä ja Alexin näkökulmaa, olisi suonut sen kantavan loppuun asti.

Tunnustettakoon, että tämänkaltainen psykologinen trilleri, jossa kaikki henkilöt ovat kerrassaan epämiellyttäviä ja epäsamastuttavia, ei ole mieluisinta luettavaani. Rebekka Nummessa on tunnistettavissa kaikki sosiopaatin määritelmään kuuluvat ominaisuudet, kuten empatian ja syyllisyyden puute, impulsiivisuus ja vastuuttomuus, kyky manipuloida ja valehdella, halu rikkoa sääntöjä sekä äkkipikaisuus.

Lisäksi Rebekka on jonkinlainen yhdistelmä Lisbet Salanderista ja Saga Norénista ylivertaisen kylmän loogisen älynsä ja monipuolisen fyysisen kyvykkyytensä puolesta. Näiltä osin siis mielihyvin allekirjoitan Johtolanka-raadin näkemyksen kiinnostavasta päähenkilöstä ja laadukkaasta henkilökuvauksesta.

En kuitenkaan onnistunut yhtään pitämään sen paremmin Rebekasta kuin Alexistakaan (enkä oikein Carlastakaan, jolla on omat epäterveet motiivinsa). Kun on vaikea toivoa kenellekään käyvän hyvin, jää jännite valitettavasti osittain puuttumaan.

Tatiana Elf: Huijari – Rebekka Nummi
Into 2025. 285 s.

Lainattu kirjastosta.

Vuoden esikoisdekkari -ehdokkaat

Tatiana Elf: Huijari (Into 2025)
Tatiana Elf on Etelä-Afrikassa syntynyt helsinkiläinen käsikirjoittaja ja kirjailija. Kirja on henkeäsalpaava psykologinen trilleri Rebekka Nummesta, joka yrittää paeta pimeää puoltaan. Sosiopaatti päähenkilönä on rohkea ja uudenlainen tuttavuus. Kirjassa on elokuvallisia, nopeita leikkauksia sekä monipuolista ja painavaa dialogia. Ihmiskuvaus on tarkkaa ja syvällistä. Taitavasti kuvatut, epämiellyttävätkin henkilöhahmot ja luonteenpiirteet herättävät lukijassa mielenkiintoisia kysymyksiä.

Piia Helander: Helios (Karisto 2025)
Piia Helander on hyvinkääläinen laskentasihteeri ja "ikuinen heppatyttö". Freelance-toimittaja Sandra Dahlqvistin juttumatka hevostallille päätyy murhatutkinnaksi yhdessä konstaapeli Ossi Hietalan kanssa. Päähenkilöiden taustat kuvataan uskottavasti. Helander nostaa esiin vakavan kysymyksen eri urheilulajeissa toimivien auktoriteettien, valmentajien ja muiden aikuisten vastuusta. Nuorten haaveet ja ristiriidat on oivaltavasti kuvattu. Kirja puhuttelee todennäköisesti myös nuoria lukijoita.

Joel Kangas: Kaamos (Karisto 2025)
Joel Kangas on inarilaislähtöinen muusikko, joka työskentelee pankkialalla. Mikkal Moilanen, lappilaistaustainen helsinkiläispoliisi, yrittää ratkaista uniongelmiaan terapeutin kanssa. Rikoksen selvittely kuljettaa lukijaa vaivattomasti nykypäivän Helsingistä, Hämeenlinnasta ja Norjan Vesisaaresta 1990-luvun Muotkatunturiin. Poliisien ajattelua vääristäviin ennakkoluuloihin pureudutaan herättävästi. Henkilögalleria on monipuolinen ja ihmiskuvaus syvällistä. Kerronta on jännittävää.