Sivut

torstai 16. huhtikuuta 2020

Outi Hongisto: Veljet – Amir




Outi Hongiston esikoisdekkarin nimi Veljet – Amir on kutkuttavan monitulkintainen. Tarinan päähenkilöt ovat lapsesta asti Suomessa asuneet pakistanilaisveljekset Younas ja Amir, jotka ovat nyt aikuisia nuoria miehiä. Perheen isä on murhattu poliittisista syistä Pakistanissa, minkä jälkeen pojat ovat äitinsä kanssa paenneet maasta ja päätyneet Suomeen, ensin Joensuuhun ja myöhemmin Helsinkiin.

Perheen äiti on harras muslimi, joka toivoisi poikiensakin kunnioittavan perinteitä. Hän on esimerkiksi löytänyt vanhemmalle pojalle Younasille sopivan morsiamen, jonka perhekin vaikuttaa myötämieliseltä tulevaa liittoa kohtaan.

Veljekset ovat olleet aikanaan läheiset, mutta vähitellen heidän luonteidensa erot ovat vieneet heitä kauemmas toisistaan. Younasille oppiminen on ollut aina helppoa, ja hän on aikanaan valinnut ammatikseen poliisin. Hän muistaa vielä kotimaansa poliisin, jonka arvaamatonta ja usein väkivaltaista toimintaa piti pelätä. Suomessa poliisi on aivan toisenlainen, hyvän puolella. Siihen joukkoon hän itsekin haluaa kuulua.

Younasin toive on toteutunut, ja hänelle on avautunut työpaikka KRP:n tutkijana. Maahanmuuttajapoliisit kun ovat kovin kysyttyjä. Samaan aikaan muutamaa vuotta nuorempi veli Amir on hukkaamassa elämänsä. Kirjaimet eivät ole koskaan asettuneet hänen silmissään samalla tavoin järkeviksi siisteiksi sanoiksi kuin Younasilla. Opinnot ovat jääneet, eikä töitä sen paremmin kuin omaa asuntoakaan ole. Nuorukainen majailee nolosti äidin olohuoneen nurkassa.

Sitten Amir tapaa pitkästä aikaa lapsuudenystävänsä Saeedin, joka vie hänet tapaamaan jengiä, jonka jäsenet ovat keskenään veljiä. Epävarma, huomiota ja mielekästä tekemistä kipeästi kaipaava Amir on oitis myyty. Maahanmuuttajista muodostuva miesjoukko on organisoitunut ja kurinalainen, hierarkkinen järjestö, johon hän haluaa ehdottomasti päästä mukaan, hinnalla millä hyvänsä. Tosin kun hinta alkaa hänelle vähitellen valjeta, hän tulee toisiin ajatuksiin. Mutta silloin on jo aivan liian myöhäistä.

Samaan aikaan kun Amir pesee kerhohuoneella jengiläisten tiskejä, ratkoo Younas alaistensa kanssa virolaista paritusvyyhtiä. Pitkään tutkinnan alla ollut rikossarja alkaa yllättäen ratketa Younasin mielestä epäilyttävän siistisi. Kuka haluaa heidän pääsevän toivottuun lopputulokseen mahdollisimman nopeasti? Joku poliisiorganisaation sisältäkö? Younasilla on omat epäilynsä, mutta näyttöä puuttuu.

Poliisin korviin alkaa myös kantautua huhua uudesta rikollisorganisaatiosta, jengistä, jonka jäsenet ovat kaikki nuorehkoja maahanmuuttajia ja jotka mitä ilmeisimmin tehtailevat erilaisia omaisuusrikoksia. Jengi pitää majaansa Espoon puolella, mutta tukikohdan löytyminen ottaa tuskastuttavan kauan paikalliselta poliisilta. Samaan aikaan Younas alkaa huomata Amirin käytöksessä piirteitä, jotka saavat hänen hälytyskellonsa soimaan. Ei kai Amir ole sotkeutunut johonkin valonarkaan?

Hongistoa on Veljien ensimmäisen osan (tulossa on siis ainakin yksi osa tämän jatkoksi, ehkä enemmänkin?) perusteella vähän vaikea uskoa esikoisdekkaristiksi. Muutaman vähän tahmeahkosti käynnistyvän sivun jälkeen huomasin pian ahmivani tekstiä. 

Hongisto vaihtaa näkökulmaa tiheään tahtiin ja lyhyet luvut on lukijaystävällisesti nimetty kulloisenkin näkökulmahenkilön nimellä. Eniten tarinaa katsotaan Younasin ja Amirin näkövinkkeleistä, mutta myös Younasin alainen Antti Riikonen on keskeinen henkilö. Lisäksi on koko joukko henkilöitä, kuten Antin vaimo, poikien äiti ja Amirin tyttöystävä, jotka myös valottavat pian armotonta rataansa vyöryviä tapahtumia. Jossain vaiheessa suhtauduin tähän näkökulmatekniikkaan epäillen, mutta Hongisto saa kyllä paletin toimimaan loistavasti.

Juoni on vangitseva. Lukija näkee ennalta selvästi, että Amirin valinnat ovat auttamatta vääriä. Hän tietää sen osin itsekin, mutta ei voi enää perääntyäkään. Jengin menetelmät on hiottu virheettömiksi. Kerran sille pikkurillinkyntensä annettuaan se ahmaisee koko ihmisen ruumiineen ja sieluineen, eikä se edes riitä.

Samaan aikaan Younas ja Antti hapuilevat rikostutkinnoissaan osin pimeässä, mutta tulevat vahingossa osuneeksi oikeaan. Tai heidän kannaltaan ehkä sittenkin väärään? Kuka oikein ohjailee kaikkea taustalla? Onko ohjaksissa jengin johtaja Ali? Vai sittenkin joku vieläkin paljon vaarallisempi vastustaja?

Hongisto syventää henkilöitään taitavasti ja kuin huomaamatta lukija kiintyy niin Younasiin, Anttiin kuin Amiriinkin. Mutta Hongisto on myös julma. Kaikki eivät ole elävien kirjoissa, kun lukija kääntää auki viimeisen sivun… Veljet – Amir päättyy piinaavalla tavalla täysin kesken. Jatkoa on luvassa, mutta miten malttaa odottaa siihen asti? Auki jää nimen arvoituskin. Onko seuraavan kirjan alaotsikko Younas vai joku jengin jäsenistä?

Veljet – Amir ei ole pelkästään koukuttavaa viihdettä, vaan se avaa myös vaikuttavasti maahanmuuttajien ja muidenkin yhteiskunnan reunalle sysättyjen nuorten haavoittuvuutta, jota monet tahot ovat valmiita häikäilemättä hyödyntämään.

Outi Hongisto: Veljet – Amir
Myllylahti 2020. 336 s.


Arvostelukappale.

4 kommenttia: