Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Suomessa ilmestyy kyllä aivan huikean hienoja esikoiskirjoja! En oikein voi muutakaan sanoa luettuani jälleen yhden todella mietityn ja huolella rakennetun teoksen eli viime vuonna ilmestyneen Jenny Kangasvuon Sudenveren. Teoksen valmiuden tosin ymmärrän vilkaistuani vuonna 1975 syntyneen Kangasvuon ansioluetteloa: kyseessä on väitöskirjaa valmisteleva antropologi, joka on kirjoittanut lukuisia palkittuja ja käännettyjä novelleja sekä arvosteluja ja artikkeleja.

Sudenveri on spekulatiivista fiktiota parhaimmillaan. Reaalimaailmassa on mielenkiintoinen nyrjähdys maagisen puolelle: on olemassa Lauma, jonka jäsenet ovat ihmisiä, susia sekä kokonaisia, jotka voivat olla vuoroin susia ja ihmisiä. Lisäksi on kaikkia välimuotoja näiden kolmen väliltä eli epämuotoisia. Kangasvuo ei mitenkään selitä, mistä ilmiö on peräisin, niin vain on. Susien ja ihmisten yhteys tuo mieleen myytin Romuluksesta ja Remuksesta, sekä tietysti ihmissudet. Aino Kallaksen Sudenmorsian mainitaankin useimmissa arvioissa tämän kirjan esiäidiksi, eikä syyttä, vaikka Kangasvuo on lähtenyt liikkeelle kokonaan toisenlaisesta asetelmasta. Minulla mieleen tuli myös suomalaisen kirjallisuuden vaikuttavin susikuvaus, Seitsemän veljeksen kohtaus, jossa miehet pakenevat metsästävää susilaumaa halki hankien. (Olen vakuuttunut, että Kiven hurja kuvaus on ainakin osasyynä suomalaiseen susikammoon.)

Kangasvuo kuljettaa tarinaansa kolmesta näkökulmasta. Jokaisen luvun alussa lukee selvästi, kenen vuoro on olla äänessä: Martan, Vargan vai Marraskuun. Näistä näkökulmista kerrotaan tarina vähitellen kokonaiseksi. Kronologiaa särkee se, että sekä Martta että Varga muistelevat omaa ja Lauman tarinaa menneisyydestä kohti nykyhetkeä, jossa tapahtumat alkavat kiihtyvällä vauhdilla kärjistyä. Martta ja Varga ovat eri sukupolvia, ja Martan muistot ulottuvat aina sotavuosiin ja evakkomatkaan asti. Vargan muistot taas ovat tuoreempia.

Martta on Lauman johtaja. Hän on aikanaan ottanut vastuulleen Lauman jäsenet, sekä ne, jotka elävät pääasiassa susina metsässä, että ne, jotka viettävät elämänsä ihmishahmoisina. Suurin vastuu hänellä on Laumaan syntyneistä elinkelpoisista epämuotoisista, jotka herättävät vaarallista huomiota ihmisten ilmoilla liikkuessaan erikoisen ulkomuotonsa takia. Osa epämuotoisista menee täydestä ihmisten keskuudessa, mutta ei pärjää susilaumassa. Asemansa takia Martta on joutunut uhraamaan elämässään paljon. Hän on katkera, koska Hanna eli Varga on lähtenyt Laumasta ja päättänyt elää elämänsä ihmishahmossaan. Syyt Vargan irtiotolle paljastuvat vähitellen lukijallekin.

Taiteilijana itsensä kaupungissa elättävä Varga kokee järkytyksen, kun eräänä päivänä hänen kerrostaloasuntonsa alaovella on epämuotoinen poika, joka alkaa muuttua sudeksi kaikkien nähden. Rasmus on päättänyt jättää Lauman, mutta ei tiedä, minne mennä. Martta on kotona raivoissaan. Varga on peloissaan, sillä hän ei ole kertonut itsestään totuutta rakastetulleen Marraskuulle. Rasmusta hän ei kuitenkaan halua luovuttaa takaisin Martalle, mutta Marraskuulle kertominen tuntuu jääneen liian myöhäiseksi.

Marraskuu rakastaa Vargaa, mutta ihmettelee tämän toisinaan kylmää ja etäistä käytöstä. Omituiseksi kaikki alkoi muuttua sen jälkeen, kun Varga on ottanut luokseen tuttavansa koiran hoidettavakseen.

Kolme näkökulmaa eivät ole ollenkaan liikaa, vaan tarina valottuu mukavasti ristiin. Sen sijaan olisin toivonut mukaan sukupuuta Lauman jäsenistä. Menin armottomasti sekaisin lukuisista perheen- ja suvun jäsenistä. Erityisen hankalaksi seuraamisen teki se, että sutena olevat vanhenevat huomattavasti nopeammin kuin ihmiset. Sukupolvet eivät siis vanhenekaan samaa tahtia, vaan iloisesti sekaisin ainakin tämän lukijan päässä. Kun vielä tarinan kronologia on hajotettu Martan ja Vargan kautta, olikin välillä todella keskityttävä, kuka nyt olikaan kuka.

Kirja oli monin tavoin nautittava lukukokemus. Kangasvuon luoma maailma on ehyt ja hätkähdyttävän uskottava. Monet metsästysonnettomuudet saavat aivan uuden selityksen, jos Lauman tapaisia yhteisöjä on olemassa. Kyse on myös erilaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta, erilaisuuden sietämisen vaikeudesta. Martta koettaa tolkuttaa ihmiselämästä haaveileville epämuotoisille, kuinka tärkeää on pitää Lauma ehdottomasti salassa. On pidettävä pää alhaalla, jotta ei joudu vaikeuksiin. Liikutuksen kyyneliä oli nieltävä kohdissa, joissa Martta ja Varga muistelivat kovia kokemuksiaan koulumaailman hylkiöinä. Tarina ja henkilöt alkavat nopeasti elää ja viedä mukanaan. Ajatteluttava ja viihdyttävä teos samaan aikaan. Suosittelen kokeilemaan, vaikkei spefiä niin omakseen tuntisikaan.

Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Teos 2012. 312 s.

Jäin jälleen miettimään kirjan kohderyhmää, ts. ketkä lukevat tämänkaltaisia teoksia, siis itseni lisäksi? Ne kuuluista "nuoret aikuiset"? Kansi on tummanpuhuvan tyylikäs eikä anna juuri viitettä sisällöstä. Miten kirja löytää lukijansa?