TTT: Kymmenen kirjallista joulua

Hitauttani putosin tänä vuonna pois kirjabloggaajien kivasta joulukalenterista, ja ihan omaa, joka päivä avautuvaa joulukalenteria en viitsi vaivoikseni ottaa. Onneksi on TTT, joka pelastaa! Voin kertarysäyksellä pullauttaa ilmoille kaikki patoutuneet kirjalliset jouluvinkkini. Hieman epäilin, ettei kirjoista kovin helposti löytyisi joulukuvauksia, mutta erehdyin. Niitähän on vaikka kuinka! Kaivellessani ikimuistoisimpia esiin mieleen putkahteli uusia, samaten kirjapinoja pöllytellessäni. Joulu on hyvin tunnepitoinen juhla, ja siksipä sitäkin kai on niin runsaasti kirjoissa käsitelty.

Kymmenen kirjallista joulukuvausta:

1. Outi Pakkanen: Katson naamion taa

Tämä muistui mieleen ensin tv-elokuvana, jonka muistan perustuvan kirjaan. Kirjan olen joskus tainnut lukea, elokuvan olen nähnyt parikin kertaa, luulisin. Idea on kuitenkin, että perheeseen odotetaan aattoiltana Joulupukkia, joka saapuukin, mutta osoittautuu – murhaajaksi.

2. Marita Lindquist: Tuuti

Tämä lapsuudesta tuttu kirja palautui mieleeni jonkun blogikaverin kirjoituksesta. 1970-luvulla ilmestyneessä kirjassa alakoulua käyvä Tuuti asuu kahden isänsä kanssa. Isällä on uusi naisystävä Anita, josta Tuuti ei ensin pidä lainkaan, mutta vähitellen suhde alkaa lämmetä. Anita on tulossa isän ja Tuutin luo viettämään jouluaattoa, jonka valmistelut sujuvat vähän niin ja näin. Sillipurkki esimerkiksi lipsahtaa lattialle, ja kinkku tuoksahtaa hieman epäilyttävältä.

”Ulkona satoi lunta. Ikkunasta veti hiukan ja kuusen koristeet liikkuivat ja kimalsivat. Ja sitten lahjat. Tuuti oli ostanut isälle ja Anitalle kummallekin muistilehtiöt, ja kannet hän oli liimannut täyteen kuvia. Isä ja Anita tulivat iloisiksi. He sanoivat, että sellaiset lahjat olivat hyviä, joita tarvitsi ja joita saattoi käyttää. Entäs Tuutin oma lahja! Se iso jonka Anita toi mukanaan. Paras mitä Tuuti oli eläissään saanut.”

3. Ilmari Kianto: Punainen viiva

Korpiloukon torppaankin tulee joulu, kaikesta huolimatta. Parasta ovat joulusauna ja sen päälle oikeaa kahvia. Sitä nimittäin tuo paikalle sattunut yllätysvieras, Simana Arhippaini. Tuomisina on myös suutarin lähettämä kirjanen, Kansalaisen vaaliopas, jota Topi pitelee kunnioittavasti käsissään epäillen sitä ensin ”itse soli-sali-ratiksi”. ”Eikä kukaan näistä erämaan eläjistä ollut muistanut lukea Betlehemin piltistä, jonka juhlaa paraikaa vietettiin humisevassa mailmassa ympäri maapallon…”

4. Satu Grönroos: Lumen syli

Ekaluokkalaisen Helmin joulu ei suju kovin kaksisesti. Äiti on kolmilapsisen perheen yksinhuoltaja, ja lisäksi ruokakuntaan kuuluvat isovelipuoli Pena ja dementoitunut isoisä. Jouluaterian aikana Pena lopulta saapuu paikalle, juovuksissa. Seuraa riitelyä ja murjotusta. Lopulta jaetaan lahjat. Helmi on kovasti toivonut uusia luistimia ja on lähdössä saman tien niitä koettamaan.

”Loikkasin sohvalta, vetäisin paketin Timolta. Se ei ollut ihan niin painava kuin olin luullut, mutta ainakin iso. Marssin paketin kanssa keittiöön. Revin paperit. Ei luistimen kuvaa. Raotin kantta, sisältä pilkisti harmaata.”

5. Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla

Kukapa ei muistaisi tätä takuuvarmaa itketyssarjaa televisiosta? Huomattavasti realistisempi on alkuperäinen kirjasarja, jonka muistan alakoululaisena kirjastosta ahmineeni. Tyttären hyllystä löytyi sarjan aloitusosa, joten pääsin tarkistamaan muistikuvieni oikeellisuuden. Preerialla intiaanien keskellä ja luonnonvoimien pauhatessa ympärillä Laura ja Mary odottavat kiihkeästi Santa Klausia ja täytettä takan eteen ripustettuihin sukkiin. Riemu on rajaton, kun sukista paljastuu – ihan oma peltituoppi! Kummallekin oma!

”Sitten he työnsivät kätensä uudestaan sukkiin. Ja he vetivät esiin kaksi pitkää, pitkää karamellikeppiä. Se oli piparminttukaramelliä, puna- ja valkoraitaista. He katselivat katselemistaan noita kauniita makeisia, ja Laura nuolaisi omaa keppiään, vain yhden kerran. Mutta Mary ei ollut yhtä ahne. Hän ei edes koskenut keppiinsä kielellään.”

Muistelisin, että myöhemmissä osissa olisi ollut ankeampiakin jouluja, joissa tytöt saivat lahjaksi vanhat nukkensa, joita äiti oli salaa korjaillut. Saattaa kyllä olla, että tämä tapahtui jossakin aivan muussa kirjassa.

6. Ulla-Lena Lundberg: Jää

Tätä kirjoittaessani kirja on vieläkin vähän kesken, mutta juuri eilen illalla tätä kirjoitusta suunnitellessani tulin kohtaan, jossa Luodoilla vietetään ikimuistoista joulua. Pappilan väki hytisee raivoavan myrskyn kourissa, joka tuntuu puhaltavan vuoteeseenkin. Aamuyöllä merellä uppoaa amerikkalainen rahtialus Park Victory ja kymmenen miehistön jäsentä menehtyy. Uutinen saapuu parahiksi jouluaamun jumalanpalvelukseen.

”Mutta joulua pitää viettää ja isä sulkee Raamatun ja ottaa Sannan syliinsä ja äiti hakee joululahjakorin sisälle. Punaista lakkaa ja nauhoja, sääli avata niin kauniita paketteja! Niissä on ensinnäkin kirjoja, enimmäkseen isälle mutta myös äidille, ja Sannalle kolme satukirjaa! Lisäksi sukkia ja lapasia ja Sannalle tonttu ja Lillukselle jouluenkeli, jonka hän heti tunkee kitaansa kuin kannibaali.”

7. Rauha S. Virtanen: Tapaamme Seljalla

Selja-sarjan toisessa osassa on idyllinen joulukuvaus. Isän uusi vaimo on juuri ennen joulua synnyttänyt kaksospojat Romuluksen ja Remuksen, kuten tytöt heitä kutsuvat. Jouluvalmistelut ovat jääneet perheen tyttöjen harteille. Kris johtaa joukkojaan kuin parastakin siivous-, ruuanlaitto- ja leipomisarmeijaa. Jouluaattona Rea ja pojat haetaan kotiin sairaalasta, ja talo kiiltää puhtauttaan, vaikka Rea on pelännyt vallan muuta.

”Kris kaatoi kahvia ja istuutui sitten tutkimaan työjärjestystä, jonka hän oli laatinut tätä jouluaattopäivää varten. Hän oli jo päiväkausia kulkenut lukemattomia luetteloita ja muistilistoja taskuissaan, sillä hän oli nyt tässä perheessä ottanut harteilleen vastuun joulusta. Hän tunsi itsensä ylen tärkeäksi mutta toisinaan myös avuttomaksi ja epätietoiseksi. Ja kaiken aikaa hän oli kauhean huolestunut, menisikö kaikki nuottien mukaan.”

8. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina

Minulla on kaikki Pepit sisältävä yhteisnide, jonka olen saanut vanhemmiltani joululahjaksi vuonna 1971. Olen siirtänyt kirjan jo eteenpäin, mutta sain sitä vielä lainaksi tätä juttua varten. Viimeisessä tarinassa Peppi ei tahdo tulla isoksi Peppi, Annikka ja Tommi ovat palanneet Etelämereltä hieman joulun jälkeen. Koska toiset ovat tästä pikkuisen pahoillaan, Peppi järjestää heille ihan oman joulun Huvikummussa.

”Ja totisesti: siellä oli joulukuusi! Kynttilät oli sytytetty ja seitsemäntoista tähtisadetta paloi räiskyen ja levittäen kodikasta tuoksua ympärilleen. Pöydälle oli katettu joulupuuroa ja kinkkua ja makkaraa ja kaikenlaista jouluruokaa, niin, vieläpä piparkakku-ukkojakin. Takassa loimusi tuli, ja hevonen seisoi halkolaatikon vieressä ja kuopi jalallaan. Herra Tossavainen hyppeli edestakaisin kuusessa tähtisateiden välissä.”

Illan päätteeksi lapset nielaisevat Pepin kätköistä löytyvät kiekurapillerit, jotka estävät aikuiseksi kasvamisen (Annikka tosin epäilee niitä tavallisiksi herneiksi).

9. Astrid Lindgren: Eemelin kootut metkut

Tämä on ehdottomasti vahvimpia lapsuuden joulutarinamuistojani. Eemeli järjestämässä yllätyspitoja vaivaistalon asukkaille, joilta ilkeä Komentoora on pimittänyt Eemelin äidin lähettämät jouluherkut. Vielä kaiken päätteeksi Komentoora lähtee itse kylille pitoihin ja lukitsee vaivaiset vaivaistaloon tapaninpäiväksi. Eemelin sappi kiehahtaa ja Aatun kanssa he ryhtyvät toimeen. Äidin varaamat pitoherkut katoavat nälkäisiin suihin ennätysvauhtia ja vaivaiset itkevät ilosta ja kiittävät Eemeliä. Lähtemättömän vaikutuksen on tehnyt mahtava luettelo kaikista herkuista, jotka köyhät ahmivat vatsoihinsa. Tarina vielä huipentuu siihen, kun Komentoora putoaa ahneuttaan Eemelin kaivamaan sudenkuoppaan…

10.  Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Legendaarisin joulukohtaus ikinä! Aivan mahtava! Poikien uudispirtti, joka on rakennettu poikamieselämää silmällä pitäen, on valmis ja pöydässä on vahvaa olutta sekä runsaasti karhunlihaa. Eläimillekin on annettu jouluannokset, on saunottu ja ryhdytään syömään. Jouluoljet alkavat houkutella päihtyvää Juhania, ja seuraukset ovatkin sitten kirjallisuushistoriaa.

On muuten ällistyttävän vaikea selittää nykyteinille, miksi ihmeessä kannettiin jouluna oljet tuvan lattialle! Juonen kannaltahan ne ovat kuitenkin olennaisessa osassa, sillä muuten tulipalo ei olisi syttynyt yhtä helposti. Samaten ajatus siitä, että makuuhuone on samalla sauna, on aika vaikeatajuinen. Entä miksi ihmeessä miehet saunovat rohtimiset paidat päällään?